Etsi blogeja
Toiminnot
Uusimmat blogimerkinnät
Lokakuun kolmaskymmenesensimmäinen päiväTorstai 31.10.2024 23:58
Tänään on torstai ja lokakuun kolmaskymmenesensimmäinen päivä. Kävin ulkoilemassa tänään kun kävelin töihin ja takaisin. Otin tänään valokuvia itsestäni ja otin myös maisemakuvia. Ulkoilu aurinkoisessa säässä tuntui mahtavalta. Lisäksi olen opiskellut saksan kieltä duolingon avulla ja olen opetellut uusia sanoja saksaksi. Olen myös katsonut Muumilaakson tarinoita kaikilla kielillä. Ratkon myös ristikoita ja silloin tällöin teen palapelejä. Puhun jonkun verran italiaa. Tänään oli aurinkoinen päivä. Nauttikaa syksystä ja auringosta. Olen kohta menossa nukkumaan. Käyn itsekin urheilemassa joka päivä. Käyn joskus treenaamassa ulkokuntosalilla. Urheilumuotoni ovat lenkkeily, kävely, juoksu ja uinti. Luen jonkun verran kirjoja ja lehtiä. Aamupalalla juon teetä ja päivällä kahvia. Olen dieetillä, joten minun täytyy katsoa, mitä suuhuni pistän päivän aikana. Toivon, että luette blogiani ajatuksen kanssa ja tykkäätte blogeistani. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta pääasiassa kuuntelen SANNIA ja Cheekiä. Sannin Vahinko ja 2080-luvulla on minun lempikappaleita. CHEEK:in vahinko biisikin on hyvä. Maanantai on/on ollut inhokkipäiväni, kun olen ollut koulussa opiskelemassa. Pimeä tulee kello 16:00 jälkeen. Pukeudun lämpimästi, kun käyn ulkoilemassa. Nautin näistä syyspäivistä. Sää on kesäistä kun lämpötila on päivällä ja yöllä plussalla. Joskus teen taas jonkun smoothien omista hedelmistä ja marjoista. Silloin tällöin laitan kuvia myös Facebookiin. Käyn kerran tai pari kertaa viikossa ruokakaupassa. Herkut esimerkiksi karkit ja leivonnaiset jäävät ruokavaliostani pois ja jätän kaikki nopeat hiilihydraatit sisältävät ruoat pois. Syön hedelmiä ja marjoja päivän aikana. Söin tänään lounaaksi broileripihvejä, perunoita, currykastiketta ja salaattia. Hyvää torstai-illan jatkoa kaikille teille. Nyt on syksy. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin. Kumisaappaat on hyvä olla näillä syksyisillä keleillä, joten laittakaa silloin ne jalkaan, kun kävelette sateisilla tieosuuksilla. Huomenna teen kaikkea kivaa. Olen nyt tiukalla laihdutuskuurilla. Kävin tänään kävelyllä keskustassa. Nyt on todella lämmin ja hyvä sää ulkoiluun. Huomenna minulla on vapaapäivä. Haaveilen joskus saavani itselleni järjestelmäkameran, sit kun se on mahdollista ja tämä järjestelmäkamera on vaan haave minun päässä. Huomenna käyn ehkä kävelyllä jossain sopivassa välissä. Huomenna alkaa marraskuu.
Rust, vuosimallia 24Torstai 31.10.2024 17:30
(2024)
October Rust. On se kyllä kova albumi – edelleen. Lokakuun kuuntelusesonki tulee luultavimmin päätökseen tätä rustailua rustaillessa.
Tässä kynäilyssä on kyseessä sikäli erityislaatuinen sarjansa edustaja, että kirjoitan sitä samassa talossa kuin edeltäjiään vuosilta 2007-2011. Menin nimittäin tekemään talokaupat tästä lapsuudenkodistani, joka oli välillä 12 vuotta muissa kuin klaanini käsissä. Täältä homma lähti, täältä homma jatkuu.
Niinhän se silti on, että ihmiset tekevät kodin. Vaikka tänne muuttamisen jälkeen on toki tullut nostalgiatrippailtua ja muutenkin myhäiltyä, niin eihän täällä asuminen tietenkään ole sama asia kuin täällä asuminen nuorena jolppina muiden perheenjäsenten ohella ja itse käytännössä eri ihmisenä. Luojan kiitos, koko tämä lähipiiri on kuitenkin edelleen tolpillaan, mitä nyt vaan asustavat muissa osoitteissa. Tutut metsät, kalliot ja maisemat tekevät kuitenkin tehtävänsä, ja olen onnellinen että pääsin tänne vielä takaisin. Jos täältä vielä joskus henkeä puhkuvana lähden, niin se tapahtuu omilla ehdoillani.
Täältä löytyy lisäkseni myös tyttöystäväni, jota tässä tilanteessa sopii toki nimittää enemmänkin naisystäväksi tai avopuolisoksi, sekä berninpaimenkoiratyttö Ruska. Molemmat ovat ihan kivoja ja nauttivat tapaani syksystä. Tämä paikka kyllä myös kieltämättä hyötyy niin naisen kosketuksesta, kuin tästä minuakin karvaisemmasta vilistäjästä.
Marraskuu tulee kyllä olemaan töiden puolesta aivan hirveää kuraa, kuten se toki on kelienkin puolesta joka vuosi. Se on nyt lähellä, mutta nautiskellaan vielä tämä lokakuun päätepysäkki tästä ensin. Minulla on tapana viitata johonkin mahdollisimman epäkiinnostavaan asiaan marraskuisena tiistain vieraspelinä SaiPaa vastaan. Siihen jos sytyt, niin ei paljon saunanlämmityksessä apuja kaivata.
Takaisin Octuber Rustiin. Hiljattain tuossa 500m päässä havaittiin susi, ja sen jälkeen on tehty tuolla lähempänä Ulvilan keskustaa (no, keskustaa ja keskustaa) pari muutakin susihavaintoa. Tänä vuonna lokakuun ruosteideni viimeisenä biisinä saakin luvan soida ensimmäinen yhtyeeltä kuulemani kappale: Wolf Moon.
Katsoisikohan sitä jotain kauhuroskaa.
(2023)
Iltaa, arvon lukija.
Hyvä juttu, että se viikon huutanut syysmyrsky ei repinyt kaikkia lehtiä puista, muuten menisi lokakuun ruosteet ohi karmivalla tavalla. Nyt ollaan sen sijaan sellaisessa omituisessa vaiheessa, jossa osa puista vetelee lehtiensä suhteen viimeisiään, osan puolestaan ollessa vielä lähes täysin vihreitä. On siellä silti näitä ruskan selkärankana toimivia välimallin tapauksiakin, eipä hätää.
Kuten tavallista, tämä on täydellistä aikaa kuunnella October Rustia ja katsella vaikka Twin Peaksia, Corpse Bridea, tai jotain kauhukamaa. Kauhukamasta puheen ollen, en noin yleisesti ottaen ole mikään kyseisen genren suurin ystävä. Ei siinä nyt varsinaisesti mitään vikaa ole, tykkään vaan hakea toisenlaisia fiiliksiä. Ehkä minua myös häiritsee se, miten huonolla prosentilla saan niitä katsoessani koppia siitä, mikä on tehty niin sanotusti tosissaan ja minkälainen rooli huumorilla niissä on. Ja sitten kun genre konventioineen on jäänyt etäiseksi, en osaa arvostaa sitä niin paljon kuin ehkä pitäisi.
Tai sitten olen vain vähän nynny. Kasvaminen puisessa omakotitalossa, metsän keskellä ja kalenterimielessä suurehkojen lämpötilaerojen maassa, opetti kyllä siihen, ettei jokaista rasahdusta, kolahdusta tai edes paukahdusta tarvitse noteerata, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei suhtautuminen ympäristöön muuttuisi yhtään millään tavalla pimeän laskeutuessa. Ihmisen pää kun nyt sattuu toimimaan sillä tavalla, että se pyrkii herkistämään ja valpastuttamaan kantajansa tilanteessa, jossa mahdollista uhkaa on vaikeampi havaita. Enpä siis erityisemmin kaipaa mitään lisäherkistämistäkään, vaikken osaakaan eläytyä kauhuelokuviin sillä tasolla että ne kuumottelisivat.
Jos sitä nyt miettisi oikeasti kuumottelevia asioita, niin kyllähän joku terveyden tai läheisten menettäminen on sillä listalla paljon korkeammalla kuin Freddy, Jason, joku Paskanormal Shictivity, tai edes oikeassa elämässä kuultava yllättävä kolahdus pimeässä. Voisihan sitä alkaa tähän päälle spekuloimaan jollain ydinsodan sijoituksellakin, mutta tiedättekö mikä kuumottelee aikamiehen ikään ehtinyttä Tuomasta kaikista eniten? No vittu Akakabuto. Siinä on otus puhdasta kauhua, se kirottu karhu ei jätä mua rauhaan. Eikä se harppuunakarhu, hyi helvetti miten hyytävä hahmo. Samaa sarjaa on Jurassic Parkin velociraptorit. Cheekin paluu olisi sekin kyllä aika perseestä, mutta kyllä tuo porukka on omassa kastissaan.
Itse asiassa tuli nyt vähän pidemmän tauon jälkeen katsottua kuukauden sisään Hopeanuoli ja Jurassic Park, joten luulen että tässä on kauhuelementtikiintiö täynnä. Jos nyt suhtaudutaan genreen todella anteliain ja venyvin rajoin, niin mainitaan että Zombielandin katsoin myös jälleen kerran, en varmaan koskaan kyllästy siihen. Loistava road movie/komedia tarkoituksellisen ylivedetyin suolenpätkäkohtauksin.
Oho, siinähän sitä taas on. Nähdään vuoden päästä täällä, tai sitten aiemmin muualla. Lukitsen molemmat vaihtoehdot <3
(2022)
Ei ole vieläkään tullut flyygeliä päähän.
Tässä on tullut näpyteltyä jo niin paljon kaikkea syyshommaa vuosien varrella muuttumatta itse kuitenkaan ihan hirveästi mihinkään ja kompastumatta mihinkään kirjallisen luovuuden lähteeseen, että ehkä nämä loka-marraskuun vaihteeseen ja omaan vanhenemiseen liittyvät höpinät löytyvät aiemmista rustailuista. Hihhei.
Pari juttua nyt kuitenkin:
1. On tullut soiteltua vähän aiempaa enemmän. Olisi nimittäin tarkoitus firman pikkujouluissa Tukholmassa vetää hevahtavana potpurina tällainen tour de nord, jossa peräkkäin vedettynä Norja saa Take on Me:n, me saadaan Sandstorm, Tanskalle osuu Barbie Girl ja reissu päättyy The Final Countdowniin. Ihan hauska ajataus.
2. Olen huolissani ystävästäni. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin, vaikka monella mittarilla tilanne on ollut pahempikin. Paljon pahempikin.
3. Otetaanpas pieni aikajanan suhteuttaminen tähän kohtaan, On asia sinänsä, että esimerkiksi ajallinen ero pyramidien rakentamisesta Kleopatraan on suurempi kuin Kleopatrasta näihin päiviin, ja että pyramideja rakentaessa viimeiset mammutit vielä tömistelivät Wrangelinsaarella. Päätä (raa)vituttaa esimerkiksi sekin, että Razzlen kuolemasta Limp Bizkitin perustamiseen kului kymmenen vuotta, joka on selvästi vähemmän kuin tämän blogin ikä.
Mietitäänpäs nyt oikein näitä etäisyyksiä.
Rustit täyttävät nyt 15 vuotta, ja ensi vuonna ollaan tilanteessa jossa ensimmäinen rust on kirjoitettu elämäni puolivälissä. Toivottavasti siis siihen astisen elämäni puolivälissä.
Type O Negativen October Rust täyttää tänä vuonna 26 vuotta. Mulle tuo levy on ollut olemassa käytännössä aina, mutta silti etäisyys October Rustin julkaisusta tämän hieman vaatimattomamman ensimmäisen October Rustin julkaisuun on huomattavasti vähäisempi, kuin ajanjakso jolla näitä omia rusteja on tänne virtuaaliselle Esson vessan seinälle tuhrittu.
Eli:
Viimeinen Ruissi=3v
Aloitus nykyisessä työpaikassa=4v
Jääkaappiani jakava henkilö ilmestyy kuvioihin=8v
Leijonien toinen MM-kulta=11v
"Uusi" Hanoi Rocks lopettaa=13v
Ensimmäinen Ruissi=14v
Ensimmäinen rustaus=15v
Amin Asikainen voittaa EM-tittelin=16v
"Uusi" Hanoi Rocks aloittaa=21v
"Uusvanha" eli nykyinen Iron Maiden aloittaa=22v
Montreal screwjob=25v
Himin, Nightwishin ja Bodomin debyyttilevyt=25v
October Rust=26v
Allekirjoittanut menee kouluun=26v
No niin, jospa näillä saisi vaikka aivoja nyrjäytettyä. Jos ei, niin pitänee yrittää taas halloweenin hengessä jollain kauhuroskalla. Tai jollain isojalka-dokumentilla.
Ensi vuoteen!
(2021)
Saattoi tulla eilen vähän suoritettua vodkatestauksia, sillä olo viittaisi siihen. Vähän jumissahan sitä on, joten koitetaan nyt jotenkin selvittää tämä rustailu.
32v, onkohan se hyvä ikä? Kai se on, vaikka kyllähän juttu on niin että tasaisella jo ollaan. Olisi vähän suunnitelmana ostaa mummula ja asettua sinne sitten jossain kohtaa. Toivotaan että onnistuu.
Hommaa on pirusti, ei haittaisi vaikka maksaisivat enemmän. Pärjäämisellä on arvonsa.
Halloweeniinhan tämän kirjoittaminen taas meni, joten luultavasti tulee tässä illalla katsottua jotain pelotteluprankkivideoita tai vastaavaa. Riittää muuten perinteeksi aivan helkkarin hyvin.
Sanotaan nyt loppuun vielä, että jos muuttaisin talveksi tyhjään hotelliin, alkaisin hohtaa ja sen sellaista, niin niissä minun liuskoissani "All work and no play makes Jack a dull boy" voisi olla vaikka "En varmaan koskaan kyllästy Frendeihin" :)
Ei mittää, kattellaa! Se oli muuten Rust nro 15, se.
(2020)
Joo-o, aikamoinen vuosihan tämä on ollut kaiken kaikkiaan, kun uutisia katsoo. Koronalta on kuitenkin säästytty enkä minä muutenkaan missään käy, joten eipä tämä nyt niin hirveästi ehkä sittenkään poikkea normaalista, mitä allekirjoittaneeseen tulee. Rust rustaillaan vaikka ydinsodassa, näin on marjat.
Hommia tehty, vodka-arvostelulista laitettu pystyyn ja siinäpä ne tärkeimmät. Elämäni intensiteetti ja tempo ovat siis aika miellyttäviä.
Tänään on halloween. Nuutinpäivä on tietty parempi ja hapatustahan tämä on, mutta ihan mukava pikku juttu tämä on. Voisi vaikka katsoa jotain kummitusjuttuja YouTubesta. Tai Juufinia. Mitä näitä nyt on.
Moro, moro!
(2019)
Yleensä aloitan nämä Rustin rustailut lukemalla pohjalle kaikki edelliset. Nyt en viitsi, kyllä mä jo tiedän mitä siellä on. Tämä olkoon tribuuttini Iron Maidenin Steve Harrisille, joka aikoinaan paljasti Maidenin lopettaneen soundcheckien tekemisen jo joskus 90-luvulla todeten "Kyllä mä nyt jo tiedän mihin asentoon ne namikat pitää laittaa."
Viime vuonna kaipailin positiivisempaa pohjavirettä seuraavaan Rustiin ja mikäpä ettei sitä noudattaisi. Nyt kun olen 30-vuotias (ensimmäinen Rust kun olin 17, ihan kohtuullinen pätkä menty jo näiden kanssa), niin en *enää* jaksa mitään nuoruuden semigoottimelankoliaa ja toisaalta en *vielä* viitsi pohdiskella elämän katoavaisuuttakaan. Pakko siis pitää mieli kepeänä.
Töissä menee mukavasti. Jotain nykymaailmasta kertonee se, että sain viime kuussa ensimmäistä kertaa elämässäni kuukausipalkan työsuhteesta, jonka päättymispäivä ei ole tiedossa. En ole koskaan suuresti välittänyt tai ollut kiinnostunut tietotekniikasta, en koskaan pärjännyt koulussa erityisen hyvin matematiikassa, ja sosiologian opinnoissakin keskityin lähinnä sellaiseen teoreettiseen ja kvalitatiiviseen hevonpaskaan, joten nyt olenkin sitten vastoin kaikkia odotuksia analyytikko. Analyytikko. Siis data-analyytikko. OK? Ensimmäisen Rustin kirjoittanut kaveri jos saisi kuulla tästä niin se rakentaisi aikakoneen, tulisi tänne, tempaisisi mua turpaan ja löisi kitaran käteen. Toisaalta sen kaverin mielestä peli olisi varmaan kolmekymppisenä jo menetetty, joten voi olla että se sittenkin jatkaisi vaan keskittymistä W.A.S.P:in kuunteluun ja kaljan juomiseen. Poika, olisit keskittynyt siihen soittamiseen enemmän niin ehkä, ehkä, olisit saanutkin siitä elantosi. Sitäpaitsi sulla menee ihan ok, pidät tästä tulevasta työstäsi, etkä olisi tykännyt kiertue-elämästä pidemmän päälle kuitenkaan.
Ulkona on kaunista lokakuussa, käväisenpä siellä.
Ensi kertaan.
(2018)
Menipäs tiukalle nämä lokakuujutut. Kuun viimeisen päivän ilta, enkä ole vielä kertaakaan kuunnellut October Rustia, saati sitten kirjoittanut October Rustia. Puissa ei roiku enää kuin joku surullinen ja repalainen lehdentynkä viimeisillä voimillaan ja kohta on taas marrasperse. Eikun siis -kuu.
Mutta, mutta! Edistystä on tapahtunut. On tämä nimittäin aiemminkin jäänyt kuun loppuun, mutta silloin tämä on johtunut etupäässä saamattomuudestani. Saamaton olen toki edelleen, mutta tällä kertaa suurempi syy saattaa olla se, että on ollut niin paljon töitä. Työtä josta ihan tykkään, jossa olen hyödyllinen ja joka suunnilleen jopa vastaa tuota viime päivityksessä mainostamaani paperilappua. Nyt kuuntelen October Rustia ja kirjoittelen tätä - ruokkiksella. Käy tämä näinkin.
Vuosi on ollut kova, erityisesti monille läheisille ihmisilleni. Sanotaanko näin että monen tällaisen ihmisen perheenjäseniä on lähtenyt viimeiseltä pysäkiltä, enkä itsekään välttynyt tältä lähtöaallolta. Minulla ei ole tapana tuputtaa uskomuksiani tai maailmankatsomuksiani, mutta tässä kohtaa sanon että vielä me nähdään.
Ehkä seuraavassa Rustissa on vähän positiivisempi pohjavire. Itse aloitan sen keräämisen lähtemällä töiden jälkeen katsomaan frendin kanssa jotain ajankohtaan sopivaa kauhuroskaa ja syömään wingsejä.
Tuanoi, ens rustii vaa!
(2017)
Tällä kertaa October Rustia rustaa yhteiskuntatieteiden maisteri, joten parissa edeltäjässään ilmoille heitelty valmistuminen on toteutunut. Färsaarilla tosin en ole vielä käynyt. Sen sijaan kävin Auschwitzissa, joten heipparallaa vaan ja sateenkaaria ja perhosia teidänkin lokakuihinne :D
Jaahas, kaipa sitä voisi heittää ne perinteiset reflektoinnit tähän vielä. Selvisin legendaarisesta ikävuodestakin, kun 27 jäi menneisyyteen. Nyt voisi rauhassa tulla rokkitähdeksi, mutta en tiedä jaksaako. Samapa kai se, missä sitä ryyppää. 2017 on ollut blogin kannalta sikäli merkittävä vuosi, että ensimmäinen rustailu skrivailtiin vuosikymmen sitten. Pääosin nuo siinä mainitut asiat on tässä ajassa ns. hoidettu kuntoon, mutta koko setin taustalla olevan melkankolian pääpolttoaine ei katoa varmaan koskaan täysin. Vuosikymmenen siis sekin matkassa kulkenut.
Taannoin tuli nähtyä W.A.S.P.in The Crimson Idol-juhlakiertueen keikka (Pakkahuonella, tietysti), mikä varmasti osaltaan nosti kuvatun kaltaisia fiiliksiä. Fiiliksiä entisestä elämästä, jolloin nickini oli Sacredheart, asuin metsässä, rokkiveteraanit oli vielä elossa, Facebook oli vain kalpea aavistus nykyisestä ja ulkoinen habitukseni vastasi enemmänkin ES-versiota glamrockarista kuin Pirkka-versiota viikingistä.
Loppusanoiksi: Suomessa on kaunista yhteensä noin reilun kuukauden verran vuodessa. Parisen viikkoa pienissä pätkissä pitkin talvea, pari viikkoa alkukesästä ja pari viikkoa lokakuussa. Eipä tuo silti haittaa. Jos olisin jotenkin erityisen estetiikkakeskeinen ihminen, niin tuskin asuisin enää Porissa (<3).
P.S: Tästä kuviosta taas on tuota pikaa 20 vuotta, joten junnuhan tässä vielä on!
https://www.youtube.com/watch?v=5CPtpORd614
(2016)
Viikingin on aika nostaa tuoppi October Rust -blogin kohdeyleisölle (1) uuden kirjoituksen muodossa. Tällä kertaa tuoppi saa kohota kahdesti, sillä kyseessä on lajinsa kymmenes edustaja.
Vaikka vuoden kulkuun tuppaa mahtumaan yksittäisiä kohokohtia jakautuen lähes sen koko mitalle, on tämä loppusyksy kyllä ihmeellinen taitekohta. Vuoden kaunein ja kotoisin kuukausi saa seurakseen kuukausista ankeimman, kun lokakuun ympäristöä rauhoittava vaikutus ja puista maahan siirtyvät värit muuttuvat marraskuun pimeäksi, koleaksi, märäksi ja mustavalkoiseksi. Lokakuu on sopivan melankolian sesonki.
Jos nyt hellästi ohjataan tuo päästäni ulos pyrkivä teini-ikäinen goottityttö syrjään, niin päivitetään sen verran että eivät ne opiskelut aivan vielä viime syksynä loppuneetkaan. Viimeisiä graduponnisteluja lukuun ottamatta tutkinto on kuitenkin taskussa ja elämän odotushorisontti vaikuttaa mielekkäältä. Taidanpa tasoittaa nämä tuottamaltani yhteiskuntatieteelliseltä vitsiltä tuntuvan tekeleen minulle aiheuttamat negatiiviset tuntemukset käymällä ensi vuonna Färsaarilla.
P.S. (Pekka Siitoin): Täytin muuten hiljattain 27. Ellei asemani rockin legendojen rinnalla yllättäen sementoidu tulevan vuoden aikana, lienen suhteellisen turvassa.
(2015)
Tällä kertaa tämä meinasi melkein unohtua. October Rustin viimeistä päivää viedään ja miedohkosti darraiset sormeni vasta näpyttelevät sarjalle jatkoa. Vaan miksipä tätä nyt tässä vaiheessa enää lopettaa.
*Tämä on Bragge-testi* *Kuuluuko?*
Valmistuminen roikkuu ilmassa. Opiskelut olivat ihan mielenkiintoinen kokemus, olihan se kuitenkin viiden vuoden pätkänä melkoinen siivu eletystä elämästä. Se siitä.
Halloween on nyt sitten ilmeisesti tänään. Kyseisessä juhlassa minua ei häiritse kaupallisuus tai amerikanisaatio, kuten monia piilokommareita pseudoskepitsejä tuntuu tekevän. Halloweenissa minua ärsyttää se, että sille oli jo Nuutin päivän nuutituksessa vastine olemassa. Sille ei ollut välitöntä tarvetta myöskään siksi, että pyhäinpäivä on olemassa ilman kurpitsojakin. Ilmiö muistuttaa minua hieman Facebookin saapumisesta. Uskomaton innovaatio, kaikenlaiseen sitä ihmiskunta pystyykin. Ja tätä nillitystä kirjoitetaan sivulle, joka oli olemassa jo ennen Facebookia ja toimi käytännössä täysin samalla periaatteella. Täysin turhaa kitinää, mutta täytelläänpä nyt tämäkin lukuelämys tästä alta pois.
*Bragge-testi, osa 2* *Jos näet tämän, kirjoita viestikenttään jotain urpoa*
Ravaaminen pääkaupunkiseudulla on jatkunut. Olen edelleen sitä mieltä, että porilaiset käy Itä-Helsingissä lomalla.
Aivan riittävästi irtohuomioita esitetty. Eiköhän tässä taas vuosi pärjätä. Itse aion.
Onko jäätelöstäkin jo kaksi vuotta?
(2014)
Kas niin, parin päivän päästä on ensimmäinen kvartaali vuosisadasta täynnä. Täynnä on myös mitta, mitä graduun tulee. Älköömme kuitenkaan antako sen haitata.
Haittauksen minimointi on nimittäin helppoa, sillä elämäni on noin muuten erityisen kohdillaan, mitä se on ollut jo jonkin aikaa. Vuosi 2014 on ollut yksi elontaipaleeni tapahtumarikkaimmista, mitä voi pitää yllättävänä huomioiden jatkuneen erakoitumiskehityksen. Tästä huolimatta sain viime vuoden lopulta asti karvaista päätäni vaivanneen ihmisasian kuntoon, mikä on kaikessa mainioudessaankin johtanut sinänsä epäedulliseen tilanteeseen, jossa puolet ajastani menee pääkaupunkiseudulla. Epäedulliseen siksi, ettei kyseinen alue tai varsinkaan siellä ravaaminen herätä itsessäni mitään järin positiivisia tuntemuksia. Onneksi niitä on muutenkin.
Jos tuolla ulkona tuulisi hiukan vähemmän, syyskeli olisi täydellinen. Twin Peaksin tunnari lähti jostain syystä soimaan päässä, en valita.
P.S: Hei Bragge, tarttisko lyär bändi pystöö ja käyr nyrkkeilemäs huamen niiko sovittii!
(2013)
Hyvä ystäväni kysyi minulta pari päivää sitten, olenko onnnellinen. Vastasin vähemmän omaperäiseen, mutta sitäkin perustavanlaatuisempaan kysymykseen jotakuinkin seuraavasti; "Valitettavasti olen liian selvä tähän, mutta: Kyl juu. Vähä tylsää ruukaa välil ol mutet se ny o aika piänt."
Tämän etäisesti keskustelua muistuttavan tuokion jälkeen heitin ystäväni päihtymään laittomasti. Ennen teidemme tilapäistä erkanemista hän osti minulle jäätelön.
Saavuin kaikin puolin mukavalle kämpälleni pohtien ulkona vallitsevan syksyn kuvainnollisuutta. Tässä syksyssä tulisi olemaan jotain ainutkertaista - jotain lopullista. Vielä toistaiseksi nuorehkot luuni olivat oikeassa.
Jäätelö ei selvinnyt.
(2012)
Yleensä tämän entisen glam/nyrkkeily/juoppo/yms-lupauksen elo on tasaista kuin Satakunnan peltomaisemat, mutta alkuvuosi piti sisällään haasteita, joista en pitänyt edes vähää alusta. Kasvattavia kokemuksia. Kesä oli hieno ja syksykin hellii.
Väännän vuoden mittaan kandi-tutkielman karhuista ja luultavasti alan kaipaamaan yhä enemmän jotain piilopirttiä metsän keskeltä. Tai sitten en, koska olen kuitenkin edelleen hämmästyttävän laiska ja nykyinen kämppä; "kasari" tai "hobittikolo" (kiitokset kaverille tuosta. En tiedä vieläkään, oliko se kehu vai puhdas vittuilu) tarjoaa ihan pätevät puitteet eristäytymiseen kyllä, jos sitä olisin vailla. Ajattelin alkaa pistämään biisejäkin nauhalle pitkästä aikaa.
Viimevuotinen blogipäivitys osuu niin mainiosti myös tähän syksyyn, että taidan lopuksi linkittää mitä parhainta musiikkia.
Tämä, koska eilinen W.A.S.P.-keikka ja kenties mahtavin biisi ikinä; http://www.youtube.com/watch?v=BNYyOUvx9Jg
Tämä, koska lokakuu-päivitys; http://www.youtube.com/watch?v=ySS64KxPpTU
...ai niin! Parsu poistui Porin baarikartalta viime uutenavuotena :´( Loppubileet olivat kyllä komiat. Odotukset uutta, kohuttua ja keväällä ilmeisesti avattavaa "Rock-baaria" (toivon, että keksivät sille jonkin oikean nimen, ennen kuin on liian myöhäistä) kohtaan ovat luonnollisesti epärealistisen korkealla.
(2011)
"You gotta give ´em what they want!" Loppumatonta yleisömerta on jälleen ruokittava ja kirjoitettava Tuomas-aiheinen blogikirjoitus.
Eli katokin sit Bragge et luet tän.
Opiskelut menee astetta paremmin, kitara soi aavituksen vähemmän ja alkoholinkäyttö laskee vuosi vuodelta muutaman kulauksen. Nalle Puh- ja Haapasalopipojen esiin kaivaminen pimeitä Lokakuun iltoja varten toi varsin hyvät vibat, kun se yhdistettiin October Rustiin ja vähätkin värinsä hiljalleen menettävään länsirannikon työläiskaupunkiin.
Mitä ihmettä; eihän tässä jaksa enää pyöriä ees Parsussa :D
Mutet ei täsä tua, kattellaa vuare pääst uurestas :)
(2010)
Kas tässä vuosiluku jota en olis uskonut maailman koskaan näkevän, kiitos Pekan suunnitelmien. Se pirulainen kun poistui keskuudestamme, jäi maailman tuhoaminen Esan harteille. 2012 vai 2013 oli Asikaisen kanssa uusittujen laskelmiemme tuomion vuosi?
Yliopistoilua, kitarointia, letteilyä ja sen sellaista.
Vanhenin tänään, mutta silti mulla vaikuttais olevan vuosi vuodelta vähemmän asiaa, se on hyvä merkki : )
Nimim. Porilaistuva ulvilalainen
(2009)
Parahin lukija,
Semivittuuntuneena ihmisten naamakirjassa oleviin tuikitärkeisiin "Erkki-Annikki lähtee kahville"-tilapäivityksiin, päivitän omat kuulumiseni vuoden välein tänne :)
Eli: Isänmaanpetturoimisessa vierähtää vielä nelisen(!) kuukautta, ja sitten suuntaan johonkin missä tulee eleltyä edes vähän vähemmän no-lifeillen. En nyt tiedä oisko Parsu...eikäkuPori siinä valossa se paras ratkaisu, mutta minkäs teet. Puoleensa se vaan vetää :P Ehkä siinä ois jotain.
Dokailu on kyllä vähentynyt, mut viikon päästähän mä käynkin jo kolmeakymmentä :D
Tuanoinii,
Tuomas
(2008)
Jees, elikkäs inttiin en ees mee ja juoppo musta tosiaan tais tulla. Ihan hyvinhän tässä menee :)
(2007)
It´s time for the october rust.
Kutsunnatkin oli, ikää on kohta, ja vuoden loppuun mahtuu vielä pelottavia juttuja ja niitä joita vaan odottaa.
Siis: Vajaat kaksi vuotta aikaa opetella sätkynukeksi, kaljan helpottunut saanti mahdollistaa alkoholisoitumisen, ja kaikki menee lopulta päin helvettiä?
Tai: Vajaat kaksi vuotta aikaa hoitaa kaikki siihen kuntoon että voin olla vuoden syömässä sammalta ja bongailemassa oravia, ajokortti helpottaa elämää, ja kaikella on mahdollisuus mennä myös hyvin. Riippuen itsestäni.
Asennekysymys?
October Rust. On se kyllä kova albumi – edelleen. Lokakuun kuuntelusesonki tulee luultavimmin päätökseen tätä rustailua rustaillessa.
Tässä kynäilyssä on kyseessä sikäli erityislaatuinen sarjansa edustaja, että kirjoitan sitä samassa talossa kuin edeltäjiään vuosilta 2007-2011. Menin nimittäin tekemään talokaupat tästä lapsuudenkodistani, joka oli välillä 12 vuotta muissa kuin klaanini käsissä. Täältä homma lähti, täältä homma jatkuu.
Niinhän se silti on, että ihmiset tekevät kodin. Vaikka tänne muuttamisen jälkeen on toki tullut nostalgiatrippailtua ja muutenkin myhäiltyä, niin eihän täällä asuminen tietenkään ole sama asia kuin täällä asuminen nuorena jolppina muiden perheenjäsenten ohella ja itse käytännössä eri ihmisenä. Luojan kiitos, koko tämä lähipiiri on kuitenkin edelleen tolpillaan, mitä nyt vaan asustavat muissa osoitteissa. Tutut metsät, kalliot ja maisemat tekevät kuitenkin tehtävänsä, ja olen onnellinen että pääsin tänne vielä takaisin. Jos täältä vielä joskus henkeä puhkuvana lähden, niin se tapahtuu omilla ehdoillani.
Täältä löytyy lisäkseni myös tyttöystäväni, jota tässä tilanteessa sopii toki nimittää enemmänkin naisystäväksi tai avopuolisoksi, sekä berninpaimenkoiratyttö Ruska. Molemmat ovat ihan kivoja ja nauttivat tapaani syksystä. Tämä paikka kyllä myös kieltämättä hyötyy niin naisen kosketuksesta, kuin tästä minuakin karvaisemmasta vilistäjästä.
Marraskuu tulee kyllä olemaan töiden puolesta aivan hirveää kuraa, kuten se toki on kelienkin puolesta joka vuosi. Se on nyt lähellä, mutta nautiskellaan vielä tämä lokakuun päätepysäkki tästä ensin. Minulla on tapana viitata johonkin mahdollisimman epäkiinnostavaan asiaan marraskuisena tiistain vieraspelinä SaiPaa vastaan. Siihen jos sytyt, niin ei paljon saunanlämmityksessä apuja kaivata.
Takaisin Octuber Rustiin. Hiljattain tuossa 500m päässä havaittiin susi, ja sen jälkeen on tehty tuolla lähempänä Ulvilan keskustaa (no, keskustaa ja keskustaa) pari muutakin susihavaintoa. Tänä vuonna lokakuun ruosteideni viimeisenä biisinä saakin luvan soida ensimmäinen yhtyeeltä kuulemani kappale: Wolf Moon.
Katsoisikohan sitä jotain kauhuroskaa.
(2023)
Iltaa, arvon lukija.
Hyvä juttu, että se viikon huutanut syysmyrsky ei repinyt kaikkia lehtiä puista, muuten menisi lokakuun ruosteet ohi karmivalla tavalla. Nyt ollaan sen sijaan sellaisessa omituisessa vaiheessa, jossa osa puista vetelee lehtiensä suhteen viimeisiään, osan puolestaan ollessa vielä lähes täysin vihreitä. On siellä silti näitä ruskan selkärankana toimivia välimallin tapauksiakin, eipä hätää.
Kuten tavallista, tämä on täydellistä aikaa kuunnella October Rustia ja katsella vaikka Twin Peaksia, Corpse Bridea, tai jotain kauhukamaa. Kauhukamasta puheen ollen, en noin yleisesti ottaen ole mikään kyseisen genren suurin ystävä. Ei siinä nyt varsinaisesti mitään vikaa ole, tykkään vaan hakea toisenlaisia fiiliksiä. Ehkä minua myös häiritsee se, miten huonolla prosentilla saan niitä katsoessani koppia siitä, mikä on tehty niin sanotusti tosissaan ja minkälainen rooli huumorilla niissä on. Ja sitten kun genre konventioineen on jäänyt etäiseksi, en osaa arvostaa sitä niin paljon kuin ehkä pitäisi.
Tai sitten olen vain vähän nynny. Kasvaminen puisessa omakotitalossa, metsän keskellä ja kalenterimielessä suurehkojen lämpötilaerojen maassa, opetti kyllä siihen, ettei jokaista rasahdusta, kolahdusta tai edes paukahdusta tarvitse noteerata, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei suhtautuminen ympäristöön muuttuisi yhtään millään tavalla pimeän laskeutuessa. Ihmisen pää kun nyt sattuu toimimaan sillä tavalla, että se pyrkii herkistämään ja valpastuttamaan kantajansa tilanteessa, jossa mahdollista uhkaa on vaikeampi havaita. Enpä siis erityisemmin kaipaa mitään lisäherkistämistäkään, vaikken osaakaan eläytyä kauhuelokuviin sillä tasolla että ne kuumottelisivat.
Jos sitä nyt miettisi oikeasti kuumottelevia asioita, niin kyllähän joku terveyden tai läheisten menettäminen on sillä listalla paljon korkeammalla kuin Freddy, Jason, joku Paskanormal Shictivity, tai edes oikeassa elämässä kuultava yllättävä kolahdus pimeässä. Voisihan sitä alkaa tähän päälle spekuloimaan jollain ydinsodan sijoituksellakin, mutta tiedättekö mikä kuumottelee aikamiehen ikään ehtinyttä Tuomasta kaikista eniten? No vittu Akakabuto. Siinä on otus puhdasta kauhua, se kirottu karhu ei jätä mua rauhaan. Eikä se harppuunakarhu, hyi helvetti miten hyytävä hahmo. Samaa sarjaa on Jurassic Parkin velociraptorit. Cheekin paluu olisi sekin kyllä aika perseestä, mutta kyllä tuo porukka on omassa kastissaan.
Itse asiassa tuli nyt vähän pidemmän tauon jälkeen katsottua kuukauden sisään Hopeanuoli ja Jurassic Park, joten luulen että tässä on kauhuelementtikiintiö täynnä. Jos nyt suhtaudutaan genreen todella anteliain ja venyvin rajoin, niin mainitaan että Zombielandin katsoin myös jälleen kerran, en varmaan koskaan kyllästy siihen. Loistava road movie/komedia tarkoituksellisen ylivedetyin suolenpätkäkohtauksin.
Oho, siinähän sitä taas on. Nähdään vuoden päästä täällä, tai sitten aiemmin muualla. Lukitsen molemmat vaihtoehdot <3
(2022)
Ei ole vieläkään tullut flyygeliä päähän.
Tässä on tullut näpyteltyä jo niin paljon kaikkea syyshommaa vuosien varrella muuttumatta itse kuitenkaan ihan hirveästi mihinkään ja kompastumatta mihinkään kirjallisen luovuuden lähteeseen, että ehkä nämä loka-marraskuun vaihteeseen ja omaan vanhenemiseen liittyvät höpinät löytyvät aiemmista rustailuista. Hihhei.
Pari juttua nyt kuitenkin:
1. On tullut soiteltua vähän aiempaa enemmän. Olisi nimittäin tarkoitus firman pikkujouluissa Tukholmassa vetää hevahtavana potpurina tällainen tour de nord, jossa peräkkäin vedettynä Norja saa Take on Me:n, me saadaan Sandstorm, Tanskalle osuu Barbie Girl ja reissu päättyy The Final Countdowniin. Ihan hauska ajataus.
2. Olen huolissani ystävästäni. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin, vaikka monella mittarilla tilanne on ollut pahempikin. Paljon pahempikin.
3. Otetaanpas pieni aikajanan suhteuttaminen tähän kohtaan, On asia sinänsä, että esimerkiksi ajallinen ero pyramidien rakentamisesta Kleopatraan on suurempi kuin Kleopatrasta näihin päiviin, ja että pyramideja rakentaessa viimeiset mammutit vielä tömistelivät Wrangelinsaarella. Päätä (raa)vituttaa esimerkiksi sekin, että Razzlen kuolemasta Limp Bizkitin perustamiseen kului kymmenen vuotta, joka on selvästi vähemmän kuin tämän blogin ikä.
Mietitäänpäs nyt oikein näitä etäisyyksiä.
Rustit täyttävät nyt 15 vuotta, ja ensi vuonna ollaan tilanteessa jossa ensimmäinen rust on kirjoitettu elämäni puolivälissä. Toivottavasti siis siihen astisen elämäni puolivälissä.
Type O Negativen October Rust täyttää tänä vuonna 26 vuotta. Mulle tuo levy on ollut olemassa käytännössä aina, mutta silti etäisyys October Rustin julkaisusta tämän hieman vaatimattomamman ensimmäisen October Rustin julkaisuun on huomattavasti vähäisempi, kuin ajanjakso jolla näitä omia rusteja on tänne virtuaaliselle Esson vessan seinälle tuhrittu.
Eli:
Viimeinen Ruissi=3v
Aloitus nykyisessä työpaikassa=4v
Jääkaappiani jakava henkilö ilmestyy kuvioihin=8v
Leijonien toinen MM-kulta=11v
"Uusi" Hanoi Rocks lopettaa=13v
Ensimmäinen Ruissi=14v
Ensimmäinen rustaus=15v
Amin Asikainen voittaa EM-tittelin=16v
"Uusi" Hanoi Rocks aloittaa=21v
"Uusvanha" eli nykyinen Iron Maiden aloittaa=22v
Montreal screwjob=25v
Himin, Nightwishin ja Bodomin debyyttilevyt=25v
October Rust=26v
Allekirjoittanut menee kouluun=26v
No niin, jospa näillä saisi vaikka aivoja nyrjäytettyä. Jos ei, niin pitänee yrittää taas halloweenin hengessä jollain kauhuroskalla. Tai jollain isojalka-dokumentilla.
Ensi vuoteen!
(2021)
Saattoi tulla eilen vähän suoritettua vodkatestauksia, sillä olo viittaisi siihen. Vähän jumissahan sitä on, joten koitetaan nyt jotenkin selvittää tämä rustailu.
32v, onkohan se hyvä ikä? Kai se on, vaikka kyllähän juttu on niin että tasaisella jo ollaan. Olisi vähän suunnitelmana ostaa mummula ja asettua sinne sitten jossain kohtaa. Toivotaan että onnistuu.
Hommaa on pirusti, ei haittaisi vaikka maksaisivat enemmän. Pärjäämisellä on arvonsa.
Halloweeniinhan tämän kirjoittaminen taas meni, joten luultavasti tulee tässä illalla katsottua jotain pelotteluprankkivideoita tai vastaavaa. Riittää muuten perinteeksi aivan helkkarin hyvin.
Sanotaan nyt loppuun vielä, että jos muuttaisin talveksi tyhjään hotelliin, alkaisin hohtaa ja sen sellaista, niin niissä minun liuskoissani "All work and no play makes Jack a dull boy" voisi olla vaikka "En varmaan koskaan kyllästy Frendeihin" :)
Ei mittää, kattellaa! Se oli muuten Rust nro 15, se.
(2020)
Joo-o, aikamoinen vuosihan tämä on ollut kaiken kaikkiaan, kun uutisia katsoo. Koronalta on kuitenkin säästytty enkä minä muutenkaan missään käy, joten eipä tämä nyt niin hirveästi ehkä sittenkään poikkea normaalista, mitä allekirjoittaneeseen tulee. Rust rustaillaan vaikka ydinsodassa, näin on marjat.
Hommia tehty, vodka-arvostelulista laitettu pystyyn ja siinäpä ne tärkeimmät. Elämäni intensiteetti ja tempo ovat siis aika miellyttäviä.
Tänään on halloween. Nuutinpäivä on tietty parempi ja hapatustahan tämä on, mutta ihan mukava pikku juttu tämä on. Voisi vaikka katsoa jotain kummitusjuttuja YouTubesta. Tai Juufinia. Mitä näitä nyt on.
Moro, moro!
(2019)
Yleensä aloitan nämä Rustin rustailut lukemalla pohjalle kaikki edelliset. Nyt en viitsi, kyllä mä jo tiedän mitä siellä on. Tämä olkoon tribuuttini Iron Maidenin Steve Harrisille, joka aikoinaan paljasti Maidenin lopettaneen soundcheckien tekemisen jo joskus 90-luvulla todeten "Kyllä mä nyt jo tiedän mihin asentoon ne namikat pitää laittaa."
Viime vuonna kaipailin positiivisempaa pohjavirettä seuraavaan Rustiin ja mikäpä ettei sitä noudattaisi. Nyt kun olen 30-vuotias (ensimmäinen Rust kun olin 17, ihan kohtuullinen pätkä menty jo näiden kanssa), niin en *enää* jaksa mitään nuoruuden semigoottimelankoliaa ja toisaalta en *vielä* viitsi pohdiskella elämän katoavaisuuttakaan. Pakko siis pitää mieli kepeänä.
Töissä menee mukavasti. Jotain nykymaailmasta kertonee se, että sain viime kuussa ensimmäistä kertaa elämässäni kuukausipalkan työsuhteesta, jonka päättymispäivä ei ole tiedossa. En ole koskaan suuresti välittänyt tai ollut kiinnostunut tietotekniikasta, en koskaan pärjännyt koulussa erityisen hyvin matematiikassa, ja sosiologian opinnoissakin keskityin lähinnä sellaiseen teoreettiseen ja kvalitatiiviseen hevonpaskaan, joten nyt olenkin sitten vastoin kaikkia odotuksia analyytikko. Analyytikko. Siis data-analyytikko. OK? Ensimmäisen Rustin kirjoittanut kaveri jos saisi kuulla tästä niin se rakentaisi aikakoneen, tulisi tänne, tempaisisi mua turpaan ja löisi kitaran käteen. Toisaalta sen kaverin mielestä peli olisi varmaan kolmekymppisenä jo menetetty, joten voi olla että se sittenkin jatkaisi vaan keskittymistä W.A.S.P:in kuunteluun ja kaljan juomiseen. Poika, olisit keskittynyt siihen soittamiseen enemmän niin ehkä, ehkä, olisit saanutkin siitä elantosi. Sitäpaitsi sulla menee ihan ok, pidät tästä tulevasta työstäsi, etkä olisi tykännyt kiertue-elämästä pidemmän päälle kuitenkaan.
Ulkona on kaunista lokakuussa, käväisenpä siellä.
Ensi kertaan.
(2018)
Menipäs tiukalle nämä lokakuujutut. Kuun viimeisen päivän ilta, enkä ole vielä kertaakaan kuunnellut October Rustia, saati sitten kirjoittanut October Rustia. Puissa ei roiku enää kuin joku surullinen ja repalainen lehdentynkä viimeisillä voimillaan ja kohta on taas marrasperse. Eikun siis -kuu.
Mutta, mutta! Edistystä on tapahtunut. On tämä nimittäin aiemminkin jäänyt kuun loppuun, mutta silloin tämä on johtunut etupäässä saamattomuudestani. Saamaton olen toki edelleen, mutta tällä kertaa suurempi syy saattaa olla se, että on ollut niin paljon töitä. Työtä josta ihan tykkään, jossa olen hyödyllinen ja joka suunnilleen jopa vastaa tuota viime päivityksessä mainostamaani paperilappua. Nyt kuuntelen October Rustia ja kirjoittelen tätä - ruokkiksella. Käy tämä näinkin.
Vuosi on ollut kova, erityisesti monille läheisille ihmisilleni. Sanotaanko näin että monen tällaisen ihmisen perheenjäseniä on lähtenyt viimeiseltä pysäkiltä, enkä itsekään välttynyt tältä lähtöaallolta. Minulla ei ole tapana tuputtaa uskomuksiani tai maailmankatsomuksiani, mutta tässä kohtaa sanon että vielä me nähdään.
Ehkä seuraavassa Rustissa on vähän positiivisempi pohjavire. Itse aloitan sen keräämisen lähtemällä töiden jälkeen katsomaan frendin kanssa jotain ajankohtaan sopivaa kauhuroskaa ja syömään wingsejä.
Tuanoi, ens rustii vaa!
(2017)
Tällä kertaa October Rustia rustaa yhteiskuntatieteiden maisteri, joten parissa edeltäjässään ilmoille heitelty valmistuminen on toteutunut. Färsaarilla tosin en ole vielä käynyt. Sen sijaan kävin Auschwitzissa, joten heipparallaa vaan ja sateenkaaria ja perhosia teidänkin lokakuihinne :D
Jaahas, kaipa sitä voisi heittää ne perinteiset reflektoinnit tähän vielä. Selvisin legendaarisesta ikävuodestakin, kun 27 jäi menneisyyteen. Nyt voisi rauhassa tulla rokkitähdeksi, mutta en tiedä jaksaako. Samapa kai se, missä sitä ryyppää. 2017 on ollut blogin kannalta sikäli merkittävä vuosi, että ensimmäinen rustailu skrivailtiin vuosikymmen sitten. Pääosin nuo siinä mainitut asiat on tässä ajassa ns. hoidettu kuntoon, mutta koko setin taustalla olevan melkankolian pääpolttoaine ei katoa varmaan koskaan täysin. Vuosikymmenen siis sekin matkassa kulkenut.
Taannoin tuli nähtyä W.A.S.P.in The Crimson Idol-juhlakiertueen keikka (Pakkahuonella, tietysti), mikä varmasti osaltaan nosti kuvatun kaltaisia fiiliksiä. Fiiliksiä entisestä elämästä, jolloin nickini oli Sacredheart, asuin metsässä, rokkiveteraanit oli vielä elossa, Facebook oli vain kalpea aavistus nykyisestä ja ulkoinen habitukseni vastasi enemmänkin ES-versiota glamrockarista kuin Pirkka-versiota viikingistä.
Loppusanoiksi: Suomessa on kaunista yhteensä noin reilun kuukauden verran vuodessa. Parisen viikkoa pienissä pätkissä pitkin talvea, pari viikkoa alkukesästä ja pari viikkoa lokakuussa. Eipä tuo silti haittaa. Jos olisin jotenkin erityisen estetiikkakeskeinen ihminen, niin tuskin asuisin enää Porissa (<3).
P.S: Tästä kuviosta taas on tuota pikaa 20 vuotta, joten junnuhan tässä vielä on!
https://www.youtube.com/watch?v=5CPtpORd614
(2016)
Viikingin on aika nostaa tuoppi October Rust -blogin kohdeyleisölle (1) uuden kirjoituksen muodossa. Tällä kertaa tuoppi saa kohota kahdesti, sillä kyseessä on lajinsa kymmenes edustaja.
Vaikka vuoden kulkuun tuppaa mahtumaan yksittäisiä kohokohtia jakautuen lähes sen koko mitalle, on tämä loppusyksy kyllä ihmeellinen taitekohta. Vuoden kaunein ja kotoisin kuukausi saa seurakseen kuukausista ankeimman, kun lokakuun ympäristöä rauhoittava vaikutus ja puista maahan siirtyvät värit muuttuvat marraskuun pimeäksi, koleaksi, märäksi ja mustavalkoiseksi. Lokakuu on sopivan melankolian sesonki.
Jos nyt hellästi ohjataan tuo päästäni ulos pyrkivä teini-ikäinen goottityttö syrjään, niin päivitetään sen verran että eivät ne opiskelut aivan vielä viime syksynä loppuneetkaan. Viimeisiä graduponnisteluja lukuun ottamatta tutkinto on kuitenkin taskussa ja elämän odotushorisontti vaikuttaa mielekkäältä. Taidanpa tasoittaa nämä tuottamaltani yhteiskuntatieteelliseltä vitsiltä tuntuvan tekeleen minulle aiheuttamat negatiiviset tuntemukset käymällä ensi vuonna Färsaarilla.
P.S. (Pekka Siitoin): Täytin muuten hiljattain 27. Ellei asemani rockin legendojen rinnalla yllättäen sementoidu tulevan vuoden aikana, lienen suhteellisen turvassa.
(2015)
Tällä kertaa tämä meinasi melkein unohtua. October Rustin viimeistä päivää viedään ja miedohkosti darraiset sormeni vasta näpyttelevät sarjalle jatkoa. Vaan miksipä tätä nyt tässä vaiheessa enää lopettaa.
*Tämä on Bragge-testi* *Kuuluuko?*
Valmistuminen roikkuu ilmassa. Opiskelut olivat ihan mielenkiintoinen kokemus, olihan se kuitenkin viiden vuoden pätkänä melkoinen siivu eletystä elämästä. Se siitä.
Halloween on nyt sitten ilmeisesti tänään. Kyseisessä juhlassa minua ei häiritse kaupallisuus tai amerikanisaatio, kuten monia piilokommareita pseudoskepitsejä tuntuu tekevän. Halloweenissa minua ärsyttää se, että sille oli jo Nuutin päivän nuutituksessa vastine olemassa. Sille ei ollut välitöntä tarvetta myöskään siksi, että pyhäinpäivä on olemassa ilman kurpitsojakin. Ilmiö muistuttaa minua hieman Facebookin saapumisesta. Uskomaton innovaatio, kaikenlaiseen sitä ihmiskunta pystyykin. Ja tätä nillitystä kirjoitetaan sivulle, joka oli olemassa jo ennen Facebookia ja toimi käytännössä täysin samalla periaatteella. Täysin turhaa kitinää, mutta täytelläänpä nyt tämäkin lukuelämys tästä alta pois.
*Bragge-testi, osa 2* *Jos näet tämän, kirjoita viestikenttään jotain urpoa*
Ravaaminen pääkaupunkiseudulla on jatkunut. Olen edelleen sitä mieltä, että porilaiset käy Itä-Helsingissä lomalla.
Aivan riittävästi irtohuomioita esitetty. Eiköhän tässä taas vuosi pärjätä. Itse aion.
Onko jäätelöstäkin jo kaksi vuotta?
(2014)
Kas niin, parin päivän päästä on ensimmäinen kvartaali vuosisadasta täynnä. Täynnä on myös mitta, mitä graduun tulee. Älköömme kuitenkaan antako sen haitata.
Haittauksen minimointi on nimittäin helppoa, sillä elämäni on noin muuten erityisen kohdillaan, mitä se on ollut jo jonkin aikaa. Vuosi 2014 on ollut yksi elontaipaleeni tapahtumarikkaimmista, mitä voi pitää yllättävänä huomioiden jatkuneen erakoitumiskehityksen. Tästä huolimatta sain viime vuoden lopulta asti karvaista päätäni vaivanneen ihmisasian kuntoon, mikä on kaikessa mainioudessaankin johtanut sinänsä epäedulliseen tilanteeseen, jossa puolet ajastani menee pääkaupunkiseudulla. Epäedulliseen siksi, ettei kyseinen alue tai varsinkaan siellä ravaaminen herätä itsessäni mitään järin positiivisia tuntemuksia. Onneksi niitä on muutenkin.
Jos tuolla ulkona tuulisi hiukan vähemmän, syyskeli olisi täydellinen. Twin Peaksin tunnari lähti jostain syystä soimaan päässä, en valita.
P.S: Hei Bragge, tarttisko lyär bändi pystöö ja käyr nyrkkeilemäs huamen niiko sovittii!
(2013)
Hyvä ystäväni kysyi minulta pari päivää sitten, olenko onnnellinen. Vastasin vähemmän omaperäiseen, mutta sitäkin perustavanlaatuisempaan kysymykseen jotakuinkin seuraavasti; "Valitettavasti olen liian selvä tähän, mutta: Kyl juu. Vähä tylsää ruukaa välil ol mutet se ny o aika piänt."
Tämän etäisesti keskustelua muistuttavan tuokion jälkeen heitin ystäväni päihtymään laittomasti. Ennen teidemme tilapäistä erkanemista hän osti minulle jäätelön.
Saavuin kaikin puolin mukavalle kämpälleni pohtien ulkona vallitsevan syksyn kuvainnollisuutta. Tässä syksyssä tulisi olemaan jotain ainutkertaista - jotain lopullista. Vielä toistaiseksi nuorehkot luuni olivat oikeassa.
Jäätelö ei selvinnyt.
(2012)
Yleensä tämän entisen glam/nyrkkeily/juoppo/yms-lupauksen elo on tasaista kuin Satakunnan peltomaisemat, mutta alkuvuosi piti sisällään haasteita, joista en pitänyt edes vähää alusta. Kasvattavia kokemuksia. Kesä oli hieno ja syksykin hellii.
Väännän vuoden mittaan kandi-tutkielman karhuista ja luultavasti alan kaipaamaan yhä enemmän jotain piilopirttiä metsän keskeltä. Tai sitten en, koska olen kuitenkin edelleen hämmästyttävän laiska ja nykyinen kämppä; "kasari" tai "hobittikolo" (kiitokset kaverille tuosta. En tiedä vieläkään, oliko se kehu vai puhdas vittuilu) tarjoaa ihan pätevät puitteet eristäytymiseen kyllä, jos sitä olisin vailla. Ajattelin alkaa pistämään biisejäkin nauhalle pitkästä aikaa.
Viimevuotinen blogipäivitys osuu niin mainiosti myös tähän syksyyn, että taidan lopuksi linkittää mitä parhainta musiikkia.
Tämä, koska eilinen W.A.S.P.-keikka ja kenties mahtavin biisi ikinä; http://www.youtube.com/watch?v=BNYyOUvx9Jg
Tämä, koska lokakuu-päivitys; http://www.youtube.com/watch?v=ySS64KxPpTU
...ai niin! Parsu poistui Porin baarikartalta viime uutenavuotena :´( Loppubileet olivat kyllä komiat. Odotukset uutta, kohuttua ja keväällä ilmeisesti avattavaa "Rock-baaria" (toivon, että keksivät sille jonkin oikean nimen, ennen kuin on liian myöhäistä) kohtaan ovat luonnollisesti epärealistisen korkealla.
(2011)
"You gotta give ´em what they want!" Loppumatonta yleisömerta on jälleen ruokittava ja kirjoitettava Tuomas-aiheinen blogikirjoitus.
Eli katokin sit Bragge et luet tän.
Opiskelut menee astetta paremmin, kitara soi aavituksen vähemmän ja alkoholinkäyttö laskee vuosi vuodelta muutaman kulauksen. Nalle Puh- ja Haapasalopipojen esiin kaivaminen pimeitä Lokakuun iltoja varten toi varsin hyvät vibat, kun se yhdistettiin October Rustiin ja vähätkin värinsä hiljalleen menettävään länsirannikon työläiskaupunkiin.
Mitä ihmettä; eihän tässä jaksa enää pyöriä ees Parsussa :D
Mutet ei täsä tua, kattellaa vuare pääst uurestas :)
(2010)
Kas tässä vuosiluku jota en olis uskonut maailman koskaan näkevän, kiitos Pekan suunnitelmien. Se pirulainen kun poistui keskuudestamme, jäi maailman tuhoaminen Esan harteille. 2012 vai 2013 oli Asikaisen kanssa uusittujen laskelmiemme tuomion vuosi?
Yliopistoilua, kitarointia, letteilyä ja sen sellaista.
Vanhenin tänään, mutta silti mulla vaikuttais olevan vuosi vuodelta vähemmän asiaa, se on hyvä merkki : )
Nimim. Porilaistuva ulvilalainen
(2009)
Parahin lukija,
Semivittuuntuneena ihmisten naamakirjassa oleviin tuikitärkeisiin "Erkki-Annikki lähtee kahville"-tilapäivityksiin, päivitän omat kuulumiseni vuoden välein tänne :)
Eli: Isänmaanpetturoimisessa vierähtää vielä nelisen(!) kuukautta, ja sitten suuntaan johonkin missä tulee eleltyä edes vähän vähemmän no-lifeillen. En nyt tiedä oisko Parsu...eikäkuPori siinä valossa se paras ratkaisu, mutta minkäs teet. Puoleensa se vaan vetää :P Ehkä siinä ois jotain.
Dokailu on kyllä vähentynyt, mut viikon päästähän mä käynkin jo kolmeakymmentä :D
Tuanoinii,
Tuomas
(2008)
Jees, elikkäs inttiin en ees mee ja juoppo musta tosiaan tais tulla. Ihan hyvinhän tässä menee :)
(2007)
It´s time for the october rust.
Kutsunnatkin oli, ikää on kohta, ja vuoden loppuun mahtuu vielä pelottavia juttuja ja niitä joita vaan odottaa.
Siis: Vajaat kaksi vuotta aikaa opetella sätkynukeksi, kaljan helpottunut saanti mahdollistaa alkoholisoitumisen, ja kaikki menee lopulta päin helvettiä?
Tai: Vajaat kaksi vuotta aikaa hoitaa kaikki siihen kuntoon että voin olla vuoden syömässä sammalta ja bongailemassa oravia, ajokortti helpottaa elämää, ja kaikella on mahdollisuus mennä myös hyvin. Riippuen itsestäni.
Asennekysymys?
Salatut elämätTorstai 31.10.2024 14:37
Katson näin aluksi yhden jakson
LääkkeenTorstai 31.10.2024 12:05
Aika
HuomentaTorstai 31.10.2024 09:09
Hitusen enemmän nukuin nyt vaikkakin pätkissä ja heräsin vähän apeaan oloon kiitos tämä ajankohta ja eksin olo eikä ketään oikein saa kiinni...viettäkööt oikein kivat halloweenit....
Nyt juin kahvia ja toivon etten illalla sorru väärään lääkkeeseen jos iske todella paha henkinen olo, tiedän mitä riskejä liittyy jos natisen liitoksistani illan mittaan :/ kokemusta tarpeeksi.
Yritän pärjätä enkä kiinnitä liikaa huomiota muuhun, jos sillä pääsen illan yli.
Nyt juin kahvia ja toivon etten illalla sorru väärään lääkkeeseen jos iske todella paha henkinen olo, tiedän mitä riskejä liittyy jos natisen liitoksistani illan mittaan :/ kokemusta tarpeeksi.
Yritän pärjätä enkä kiinnitä liikaa huomiota muuhun, jos sillä pääsen illan yli.
Viikonloppuna viettämään Halloweenia :)Torstai 31.10.2024 05:00
Hyvin meni työpäivä eilenä kahviossa paljon asiakkaita, kahvia meni monta pannullista, leivät mitkä tein myyntiin meni kaikki, saatiin paljon positiivista palautetta asiakkailta eikä ollut yhtään asiakasta joka olisi valittanut sanoivat että oli hyvää pullaa, leipää ja kahvia. Nopeasti meni aika siellä ja tuli todella hyvä ja onnistunut olo sen työpäivän jälkeen mukavaa oli tehdä töitä mun ystävän kanssa. Hyvät jutut kun juteltiin niin ajan sai hyvin kulumaan. Mulla alkaa nyt ihanan pitkä viikonloppu tänään teen ruoaksi kinkkukiusausta, lenkkeilen, käyn sähköpotkulaudalla kaupassa..rento päivä ja viikonloppuna pääsen viettämään Halloweenia lauantaina kivan porukan kanssa aijon pukeutua mustaan noitamekkoon ja sen kanssa laitan mustan hunnun päähän missä on pääkalloja. Ostin tuon asun hetki sitten tokmannilta siihen meni noin 20 euroa. Haluan innolla nähdä miten muut mun kaverit ja tutut ovat sitten lauantaina pukeutuneet tulee todella kiva päivä ja piristää mieltä meillä on varmasti hauskaa. Olin salilla eilenä ja todella hyvät treenit pitkästä aikaan tein isoilla painoilla ja poljin kuntopyörällä niin sai sykettä samalla nostettua.
Hyvin nukutti illalla treenien jälkeen ja nyt heräsin tuossa puoli viideltä onneksi olen nukkunut taas joka yö. Olo tuntuu hyvältä ja pakko nauttia tästä ei ole stressiä, murheita tai huolia mulla on asiat aika hyvin tällä hetkellä hetki ja päivä kerrallaan menen elämää eteenpäin. Lokakuun viimeinen päivä huomenna alkaa marraskuu kohta ollaan joulussa. Tää loppuvuosi menee nopeasti koska mulla on paljon tekemistä ja ohjelmaa. Tärkein niistä ovat ystävät ja poikaystävä joiden kanssa vietän paljon aikaa. Otan aamulääkkeet, tiskaan ja yritän järjestää tuota mun makuuhuonetta mikä on sotkuinen en kyllä jaksa vaatekaappia vielä siivota teen sen sitten kun innostun.
Hyvin nukutti illalla treenien jälkeen ja nyt heräsin tuossa puoli viideltä onneksi olen nukkunut taas joka yö. Olo tuntuu hyvältä ja pakko nauttia tästä ei ole stressiä, murheita tai huolia mulla on asiat aika hyvin tällä hetkellä hetki ja päivä kerrallaan menen elämää eteenpäin. Lokakuun viimeinen päivä huomenna alkaa marraskuu kohta ollaan joulussa. Tää loppuvuosi menee nopeasti koska mulla on paljon tekemistä ja ohjelmaa. Tärkein niistä ovat ystävät ja poikaystävä joiden kanssa vietän paljon aikaa. Otan aamulääkkeet, tiskaan ja yritän järjestää tuota mun makuuhuonetta mikä on sotkuinen en kyllä jaksa vaatekaappia vielä siivota teen sen sitten kun innostun.
Lokakuun kolmaskymmenes päiväKeskiviikko 30.10.2024 23:56
Tänään on keskiviikko ja lokakuun kolmaskymmenes päivä. Kävin ulkoilemassa tänään kun kävelin töihin ja takaisin. Otin tänään valokuvia itsestäni ja otin myös maisemakuvia. Ulkoilu aurinkoisessa säässä tuntui mahtavalta. Lisäksi olen opiskellut saksan kieltä duolingon avulla ja olen opetellut uusia sanoja saksaksi. Olen myös katsonut Muumilaakson tarinoita kaikilla kielillä. Ratkon myös ristikoita ja silloin tällöin teen palapelejä. Puhun jonkun verran italiaa. Tänään oli aurinkoinen päivä. Nauttikaa syksystä ja auringosta. Olen kohta menossa nukkumaan. Käyn itsekin urheilemassa joka päivä. Käyn joskus treenaamassa ulkokuntosalilla. Urheilumuotoni ovat lenkkeily, kävely, juoksu ja uinti. Luen jonkun verran kirjoja ja lehtiä. Aamupalalla juon teetä ja päivällä kahvia. Olen dieetillä, joten minun täytyy katsoa, mitä suuhuni pistän päivän aikana. Toivon, että luette blogiani ajatuksen kanssa ja tykkäätte blogeistani. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta pääasiassa kuuntelen SANNIA ja Cheekiä. Sannin Vahinko ja 2080-luvulla on minun lempikappaleita. CHEEK:in vahinko biisikin on hyvä. Maanantai on/on ollut inhokkipäiväni, kun olen ollut koulussa opiskelemassa. Pimeä tulee kello 16:00 jälkeen. Pukeudun lämpimästi, kun käyn ulkoilemassa. Nautin näistä syyspäivistä. Sää on kesäistä kun lämpötila on päivällä ja yöllä plussalla. Joskus teen taas jonkun smoothien omista hedelmistä ja marjoista. Silloin tällöin laitan kuvia myös Facebookiin. Käyn kerran tai pari kertaa viikossa ruokakaupassa. Herkut esimerkiksi karkit ja leivonnaiset jäävät ruokavaliostani pois ja jätän kaikki nopeat hiilihydraatit sisältävät ruoat pois. Syön hedelmiä ja marjoja päivän aikana. Söin tänään lounaaksi juustoista kana-kasviskeittoa. Hyvää keskiviikko-illan jatkoa kaikille teille. Nyt on syksy. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin. Kumisaappaat on hyvä olla näillä syksyisillä keleillä, joten laittakaa silloin ne jalkaan, kun kävelette sateisilla tieosuuksilla. Huomenna teen kaikkea kivaa. Olen nyt tiukalla laihdutuskuurilla. Kävin tänään kävelyllä keskustassa. Nyt on todella lämmin ja hyvä sää ulkoiluun. Huomenna minulla on työpäivä. Haaveilen joskus saavani itselleni järjestelmäkameran, sit kun se on mahdollista ja tämä järjestelmäkamera on vaan haave minun päässä. Huomenna käyn ehkä kävelyllä jossain sopivassa välissä. Huomenna on lokakuun viimeinen päivä ja ylihuomenna alkaa marraskuu.
Yhä väsy mutta. .Keskiviikko 30.10.2024 19:13
Hain tänään apteekista melatoniinia ja kokeilen sitä noiden muiden unta auttavien kans illalla koska pakko saada pian nukutuksi jotenkin koska tämä alkaa rasittamaan kaikin puolin. .
Mutta on tässä kivaakin koska tässä illalla tuli jotain mieleen mitä voisin etsiä että miten saatavilla netistä nii tärppäs ja tilaus heti, saa nähdä mitä tulee mutta jos just se mitä niin on vaihtelua ^^
Ja päivällä muistin nykyisen puhelimen edeltäjän joka ollut kaapissa tallessa ja kaivoin sen sieltä mut sain huomata että akku ihan kuollut eikä lähtenyt lataamaan :/ muistin sit yhden neuvon että antaa olla laturissa vaan jonkin aikaa nii voi herätä ja niinhän se teki plus toimii se puhelin hyvin yhä mun käyttöön koska mikään älypuhelni ei tasan kiinnosta koska ei mitään tarvetta, voi soittaa ja tekstailla se riittää hyvin, ehdin uuden akunki tilaan ja antaa sen tulla ei se hukkaan mene sekään :)
Perjantaina voisin ostaa pizzan illaksi jos innostuu vaikka taas katsoon jotain mut Saw osat 1-7 katsottu ku eilen katsoin 6 ja tänään yhden vielä eikä hohto ole niistä kadonnut yhtään :)
Jospa ottais iltasyötävää piakkoin vaiks :)
Mutta on tässä kivaakin koska tässä illalla tuli jotain mieleen mitä voisin etsiä että miten saatavilla netistä nii tärppäs ja tilaus heti, saa nähdä mitä tulee mutta jos just se mitä niin on vaihtelua ^^
Ja päivällä muistin nykyisen puhelimen edeltäjän joka ollut kaapissa tallessa ja kaivoin sen sieltä mut sain huomata että akku ihan kuollut eikä lähtenyt lataamaan :/ muistin sit yhden neuvon että antaa olla laturissa vaan jonkin aikaa nii voi herätä ja niinhän se teki plus toimii se puhelin hyvin yhä mun käyttöön koska mikään älypuhelni ei tasan kiinnosta koska ei mitään tarvetta, voi soittaa ja tekstailla se riittää hyvin, ehdin uuden akunki tilaan ja antaa sen tulla ei se hukkaan mene sekään :)
Perjantaina voisin ostaa pizzan illaksi jos innostuu vaikka taas katsoon jotain mut Saw osat 1-7 katsottu ku eilen katsoin 6 ja tänään yhden vielä eikä hohto ole niistä kadonnut yhtään :)
Jospa ottais iltasyötävää piakkoin vaiks :)
Siitä se ajatus sitten lähti.Keskiviikko 30.10.2024 10:32
Kusen suihkussa, koska tämä on oikeudenkäynti.
Viemäri viemäri viemäri vei.
Jala vei.
Annat genitaalialueesi karvoitukselle giljotiiniteloituksen.
Karvat varisevat vehkeistäsi kylppärin lattialle kuin viimejouluisen joulukuusen neulaset.
Ai niin. Eihän meillä ollut joulukuusta viime jouluna.
Kuusen oksalla katkenneella oli pässin sarvi.
Lainaat vihamiehillesi suosiolla karvanpoistolaitetta ja levität HIV:iä ja irstauden ilosanomaa koko hela maailmalle!
Olen posliini. Norsu meni posliinikauppaan. KRITS KRÄTS!
Se oli sen lorun loppu.
Tässä metsässä ei kasva hiivasieniä.
Täällä voi seikkailla joka mies vapaasti. Jokamiehenoikeus!
Lopusta kaikki alkoikin. Olen karvainen pieni eläin, itse elukka!
Vai olinko? Elämän kiertokulku.
Hyssyttelijöiden joukkokuolema.
Tappio teidän, voitto meidän! Me jyrätään!
Öh, ketkä me? Minähän olen yksin. Jos ei lasketa kihomatoja vatsassani.
Eikä mulla mitään kihomatoja ole. Se oli valkoinen valhe.
Valkoinen kuin kaljaveikko sunnuntaiaamuna.
Jeesus ei ollut pelle. Mutta miks ne pellet sitten aina jeesustelee?
Sovinistisikojen porsaita ei lahdata, koska porsaita äidin oomme kaikki eikä se sika ees porsinut.
Hiiohei hiiohei hiiohei. Mun aivot lyö tyhjää. Tää on kivaa.
(C) Kommandokaktus
Viemäri viemäri viemäri vei.
Jala vei.
Annat genitaalialueesi karvoitukselle giljotiiniteloituksen.
Karvat varisevat vehkeistäsi kylppärin lattialle kuin viimejouluisen joulukuusen neulaset.
Ai niin. Eihän meillä ollut joulukuusta viime jouluna.
Kuusen oksalla katkenneella oli pässin sarvi.
Lainaat vihamiehillesi suosiolla karvanpoistolaitetta ja levität HIV:iä ja irstauden ilosanomaa koko hela maailmalle!
Olen posliini. Norsu meni posliinikauppaan. KRITS KRÄTS!
Se oli sen lorun loppu.
Tässä metsässä ei kasva hiivasieniä.
Täällä voi seikkailla joka mies vapaasti. Jokamiehenoikeus!
Lopusta kaikki alkoikin. Olen karvainen pieni eläin, itse elukka!
Vai olinko? Elämän kiertokulku.
Hyssyttelijöiden joukkokuolema.
Tappio teidän, voitto meidän! Me jyrätään!
Öh, ketkä me? Minähän olen yksin. Jos ei lasketa kihomatoja vatsassani.
Eikä mulla mitään kihomatoja ole. Se oli valkoinen valhe.
Valkoinen kuin kaljaveikko sunnuntaiaamuna.
Jeesus ei ollut pelle. Mutta miks ne pellet sitten aina jeesustelee?
Sovinistisikojen porsaita ei lahdata, koska porsaita äidin oomme kaikki eikä se sika ees porsinut.
Hiiohei hiiohei hiiohei. Mun aivot lyö tyhjää. Tää on kivaa.
(C) Kommandokaktus
Rakkaudesta riimeihin!Keskiviikko 30.10.2024 10:22
Umpikuuro riisipuuro palmusunnuntaina
popsi itsensä ja huusi: "Elämä on laina!"
Jumaliste, veikkauspiste päätepysäkistä
ei käy WC-ankalle, joka kurkkii viemäristä.
Kaksipäinen nilviäinen uskoon hurahti.
Jumala on humala ja vatsa kurahti.
Virkaheitto hernekeitto kiehui yli äyrään,
puolimärkä myskihärkä sotki mursun mäyrään.
Aapiskukko, tunnelukko pääsi sisällä,
aivokuolleet ajatukset esi-isällä.
Linkkuveitsi, miekka, peitsi - tikkukaramelli
maistuu liian hyvältä, vaikk' pää on vankiselli.
Juomalasi, maailmasi on vain täynnä viinaa,
salakuljetettu sinikettu puhuu kiinaa.
Naapurissa villikissa kanveesissa makaa,
ekstaasissa ujo pissa piimää muille jakaa.
Varastettu verilettu ahmii kynttilöitä,
liian pieni myrkkysieni tekee tihutöitä.
Violetti liimaletti varjoansa pelkää,
kylähullu hulluks' tullu ottaa turhaan selkään.
Hengen lepo, virtahepo autuus tuskin olisi,
junan vessa, vapaudessa vaanii rikospoliisi.
Harmaalokki, streptokokki, silmäpuoli lisko,
nauruun kuolleen naurulokin vanha sielunsisko.
Lumiukko, ruohotukko, mörkö lähti piiriin,
tirehtööri, sirkuskööri, hommaa et saa jiiriin.
Hyvät tavat oksentavat ruokapöydän alle,
järveen loikkaa, moikkaa veden alla Uppo-Nalle.
Ei oo hynää, värikynää eikä pennin jeniä,
joulupukki kadut tukki, valkaistaanko neniä?
Laula, tanssi, ambulanssi tuskin täytyy soittaa,
elämässä pataässä yhden käden voittaa.
Kuka arvas? Kumivarvas olkoon uusi nimeni.
Norsun korvaan puhalla, jos näkökenttä pimeni!
(c) Kommandokaktus
popsi itsensä ja huusi: "Elämä on laina!"
Jumaliste, veikkauspiste päätepysäkistä
ei käy WC-ankalle, joka kurkkii viemäristä.
Kaksipäinen nilviäinen uskoon hurahti.
Jumala on humala ja vatsa kurahti.
Virkaheitto hernekeitto kiehui yli äyrään,
puolimärkä myskihärkä sotki mursun mäyrään.
Aapiskukko, tunnelukko pääsi sisällä,
aivokuolleet ajatukset esi-isällä.
Linkkuveitsi, miekka, peitsi - tikkukaramelli
maistuu liian hyvältä, vaikk' pää on vankiselli.
Juomalasi, maailmasi on vain täynnä viinaa,
salakuljetettu sinikettu puhuu kiinaa.
Naapurissa villikissa kanveesissa makaa,
ekstaasissa ujo pissa piimää muille jakaa.
Varastettu verilettu ahmii kynttilöitä,
liian pieni myrkkysieni tekee tihutöitä.
Violetti liimaletti varjoansa pelkää,
kylähullu hulluks' tullu ottaa turhaan selkään.
Hengen lepo, virtahepo autuus tuskin olisi,
junan vessa, vapaudessa vaanii rikospoliisi.
Harmaalokki, streptokokki, silmäpuoli lisko,
nauruun kuolleen naurulokin vanha sielunsisko.
Lumiukko, ruohotukko, mörkö lähti piiriin,
tirehtööri, sirkuskööri, hommaa et saa jiiriin.
Hyvät tavat oksentavat ruokapöydän alle,
järveen loikkaa, moikkaa veden alla Uppo-Nalle.
Ei oo hynää, värikynää eikä pennin jeniä,
joulupukki kadut tukki, valkaistaanko neniä?
Laula, tanssi, ambulanssi tuskin täytyy soittaa,
elämässä pataässä yhden käden voittaa.
Kuka arvas? Kumivarvas olkoon uusi nimeni.
Norsun korvaan puhalla, jos näkökenttä pimeni!
(c) Kommandokaktus
Älä pelkää lihansyöjäkasveja...Keskiviikko 30.10.2024 10:16
”Älä pelkää lihansyöjäkasveja”, sanoit, kun katsoit minuun lautaspupilleillasi. Aivan, miksi ihmeessä pelkäisin omaa varjoani, peilikuvastani puhumattakaan? Olen lihansyöjäkasvi.
Tuolla metsässä makaa kuollut mies, joka vei tiedot mukanaan hautaan. Mitä muuta hän vei? Ei yksikään universumin kaikenkarvaisista ihmiskunnan, saati sitten flooran tai faunan edustajista tiennyt, että vainajan ruumiista löytyi virusten ja bakteerien muodostama uusi sivilisaatio.
Autenttinen hetki. Nuolet alastonta miestä, jonka avohaavoista valuu metamfetamiinia. Ei auta muuta kuin rukoilla, että tämäniltainen valloituksesi olisi HIV-negatiivinen.
Olet niin kaunis, vaikka yön pimeydessä en näe sinua. Päässäni ovat aurinkolasit, joita äsken luulin 3D-laseiksi. Että mitähän helvettiä, eihän meillä ole edes varaa tuollaisiin hienouksiin. Eikä tarvitse ollakaan. Materia on turhaa, meitä ajaa eteenpäin vain suonensisäiset nautinnot. Jos niistä edes kukaan nauttii, mutta reflat kiduttavat addiktin jo valmiiksi ruhjottua rujoa kuin teilipyörä konsanaan. Pakko saada lisää. Harhailen pitkin kaupungin pahamaineisimman lähiön pimeitä katuja. En näe siinä mitään epänormaalia, että kävelen vesisateessa sukkasillani, housujeni vetoketju on auki, enkä totta puhuen edes tiedä tarkalleni, missä olen. Vaellan vain paikasta A paikkaan B vailla todellista päämäärää kuin häkkiin suljettu villieläin. Sitten näen sinut, tai ainakin niin luulin. Tuo likainen ghettoenkeli ei laula kuin seireeni, mutta silti sen lumoava ääni viiltää jumalaisesti tärykalvojani. Leijun ekstaasissa ja vedän nipsuja naamariin raivotautisen elukan vimmalla. Olet kaunis.
Elämä on luotiliivi marsipaaniporsaan päällä. Sokerikuorrutettu sovinistisika leikkii poliisia. Absurdius huipussaan. Tragikomiikka kukkii jalkasilsaakin rehevämmin, eikä punainen pellen nenä naurata
ketään. Eipä, ellet ole niin vahingonilon kyllästämä, että senkat vihamiehesi klyyvarista kirvoittaisivat
sinulta paskaisen naurun. Elämän sirkuksessa vain tirehröörillä on hauskaa, kunnes hänkin ottaa loparit
tai vaihtoehtoisesti heittää veivinsä areenalle. Yleisö poistui kiittämättä saman tien. Ablodeja ei heru.
Miksi makaat lattialla? Muistikuvat eilisestä illasta loistavat poissaolollaan. En tiedä, heräsinkö kello kaksi yöllä vaiko sittenkin iltapäivällä, koska meillä ei ole kelloa. Tai oli meillä, mutta se varastettiin joskus vuonna miekka ja viikate. So what? Aika on vain höyrähtäneiden jauhopäiden keksintö, jota kunnon kansalaiset noudattavat orjallisesti. Me emme suostu laukkaamaan kilpaa ajan kanssa. Aika likvidoi itsensä.
(c) Kommandokaktus
Tuolla metsässä makaa kuollut mies, joka vei tiedot mukanaan hautaan. Mitä muuta hän vei? Ei yksikään universumin kaikenkarvaisista ihmiskunnan, saati sitten flooran tai faunan edustajista tiennyt, että vainajan ruumiista löytyi virusten ja bakteerien muodostama uusi sivilisaatio.
Autenttinen hetki. Nuolet alastonta miestä, jonka avohaavoista valuu metamfetamiinia. Ei auta muuta kuin rukoilla, että tämäniltainen valloituksesi olisi HIV-negatiivinen.
Olet niin kaunis, vaikka yön pimeydessä en näe sinua. Päässäni ovat aurinkolasit, joita äsken luulin 3D-laseiksi. Että mitähän helvettiä, eihän meillä ole edes varaa tuollaisiin hienouksiin. Eikä tarvitse ollakaan. Materia on turhaa, meitä ajaa eteenpäin vain suonensisäiset nautinnot. Jos niistä edes kukaan nauttii, mutta reflat kiduttavat addiktin jo valmiiksi ruhjottua rujoa kuin teilipyörä konsanaan. Pakko saada lisää. Harhailen pitkin kaupungin pahamaineisimman lähiön pimeitä katuja. En näe siinä mitään epänormaalia, että kävelen vesisateessa sukkasillani, housujeni vetoketju on auki, enkä totta puhuen edes tiedä tarkalleni, missä olen. Vaellan vain paikasta A paikkaan B vailla todellista päämäärää kuin häkkiin suljettu villieläin. Sitten näen sinut, tai ainakin niin luulin. Tuo likainen ghettoenkeli ei laula kuin seireeni, mutta silti sen lumoava ääni viiltää jumalaisesti tärykalvojani. Leijun ekstaasissa ja vedän nipsuja naamariin raivotautisen elukan vimmalla. Olet kaunis.
Elämä on luotiliivi marsipaaniporsaan päällä. Sokerikuorrutettu sovinistisika leikkii poliisia. Absurdius huipussaan. Tragikomiikka kukkii jalkasilsaakin rehevämmin, eikä punainen pellen nenä naurata
ketään. Eipä, ellet ole niin vahingonilon kyllästämä, että senkat vihamiehesi klyyvarista kirvoittaisivat
sinulta paskaisen naurun. Elämän sirkuksessa vain tirehröörillä on hauskaa, kunnes hänkin ottaa loparit
tai vaihtoehtoisesti heittää veivinsä areenalle. Yleisö poistui kiittämättä saman tien. Ablodeja ei heru.
Miksi makaat lattialla? Muistikuvat eilisestä illasta loistavat poissaolollaan. En tiedä, heräsinkö kello kaksi yöllä vaiko sittenkin iltapäivällä, koska meillä ei ole kelloa. Tai oli meillä, mutta se varastettiin joskus vuonna miekka ja viikate. So what? Aika on vain höyrähtäneiden jauhopäiden keksintö, jota kunnon kansalaiset noudattavat orjallisesti. Me emme suostu laukkaamaan kilpaa ajan kanssa. Aika likvidoi itsensä.
(c) Kommandokaktus
Aivopieruja, vaiko ajatusten aatelia?Keskiviikko 30.10.2024 10:12
olet se pikkupoika
taskut täynnä pikkukiviä ja luita
viattomat silmäsi ovat röntgenkatse
näevät katuojissakin sen ilon
mitä kunnon aikuiset eivät näe
”hei kato, ihan ku tolla kurpitsalla olis kondylooma”
sanoi hän
joka näki vessan lattialla vipeltävät sokeritoukat siittiöinä
tämä ei ole viimeinen valssi
tämä on kosketukseni
täällä laulut loppuun lauletaan
auringonsäteet rakastelevat hellästi
näitä päivättömän päivän
ja eilisen etsinnästä vapautuneen yön yökkösiä
mies, jonka sperma ei kelpaa spermapankkiin
varikset ovat pamppujen sieluja
vaan minne jää
tikka tuulispää
palokärki ja sammunut järki
nielaisin niittyleinikin
tämäkö oli vasta alku
uralleni koekaniinina
raaka-aine, aine raakana
kuin laulajan kylkiluu
josta mies itse veisti kanteleen
linnunrataa kiertävä banaani viiltää näkökenttäsi
auki valonnopeudella
jolle häviää ripuli, diarrea loppupeleissä
jos koet oksennusrefleksissä jotain hillittömän hauskaa
onko se aivo-oksennus vai positiivisuuden huippu?
kastan viheliäiset tunnelukkoni
ynnä kaikki aivojani vuosia riivanneet lahottajat
epäpyhän hengen nimeen veressäni
joka olikin vahingossa akkuhappoa
jos on helpompaa kuolla tänään
kuin voittaa lotossa
miten sitten voi olla mahdollista
että Battery on parempaa kuin seksi
ehtoollisviini ei koskaan petä
ei edes syntistä
todellisuudessa pyövelillä ei ollut mustaa huppua
ei minullakaan
enää
(c) Kommandokaktus
taskut täynnä pikkukiviä ja luita
viattomat silmäsi ovat röntgenkatse
näevät katuojissakin sen ilon
mitä kunnon aikuiset eivät näe
”hei kato, ihan ku tolla kurpitsalla olis kondylooma”
sanoi hän
joka näki vessan lattialla vipeltävät sokeritoukat siittiöinä
tämä ei ole viimeinen valssi
tämä on kosketukseni
täällä laulut loppuun lauletaan
auringonsäteet rakastelevat hellästi
näitä päivättömän päivän
ja eilisen etsinnästä vapautuneen yön yökkösiä
mies, jonka sperma ei kelpaa spermapankkiin
varikset ovat pamppujen sieluja
vaan minne jää
tikka tuulispää
palokärki ja sammunut järki
nielaisin niittyleinikin
tämäkö oli vasta alku
uralleni koekaniinina
raaka-aine, aine raakana
kuin laulajan kylkiluu
josta mies itse veisti kanteleen
linnunrataa kiertävä banaani viiltää näkökenttäsi
auki valonnopeudella
jolle häviää ripuli, diarrea loppupeleissä
jos koet oksennusrefleksissä jotain hillittömän hauskaa
onko se aivo-oksennus vai positiivisuuden huippu?
kastan viheliäiset tunnelukkoni
ynnä kaikki aivojani vuosia riivanneet lahottajat
epäpyhän hengen nimeen veressäni
joka olikin vahingossa akkuhappoa
jos on helpompaa kuolla tänään
kuin voittaa lotossa
miten sitten voi olla mahdollista
että Battery on parempaa kuin seksi
ehtoollisviini ei koskaan petä
ei edes syntistä
todellisuudessa pyövelillä ei ollut mustaa huppua
ei minullakaan
enää
(c) Kommandokaktus
PääkallokeliKeskiviikko 30.10.2024 10:09
PÄÄKALLOKELI
ei kunnon talvii ole ollu täällä herran vuosiin/
annas olla, lunta puskee, joko alkaa kelit suosiin/
olin alle kakskybänen, ku astuin näkymättömään luotiin/
oon survivor, mutten tiedä tuleeks selviiminen muotiin/
what the hell, näil kaduil meinaan puhuta ei säästä/
nobody knows, jotkut saattaa täällä hengestänsä päästä/
pannaan kovat piippuun, just joo, turhia vaan säädät/
mut venaa hetki, voi lumisadekin sulattaa sydämen jäästä
pään sisällä pääkallokeli, niin monen menetetty peli/
elämän pääkallokeli, viel eilen hän lauloi ja vihelteli/
tanssi viimeinen valssi, vaik ambulanssi sut veis, tai Medi-Heli/
jos joku väittää ettei elämä oo absurdii, hän todella valehteli/
sä kesäkengät jalas dallaat tiellä liukastellen/
et aio vetää vitosii, vaik ihminen kuolee vähitellen/
karu fakta, kauan onnettaret elää kitsastellen/
ennemmin heität veivis ku teet itestäsi pellen/
vaan älä huoli, tiedä vaikka enkelitkin tekis ylitöit/
vielä ilon voit löytää katsoessas näit harmait lähiöit
maalaat sieluus graffiteja, et jää skoudeil kiinni tuhotöist/
lumi peittää tuskas, armahtaen, katsomatta yksilöit/
niinku odottava neitsyt, on totaalinen paradoksi/
että toisen onni, autuus ovat joilleki vahingoksi/
joka iikka täällä toistaan syö, tiiät ravintoketjun/
ei koiraa karvoihin katota, ei ihmisluontoo peitä kledjut/
elämä, viiskirjaiminen sana, infernaalisen vaarallist/
tulitikkuleikkii, talot palaa, toiset lukekoon sen Alibist/
turvallisuus ei oo fraasi, liukkaal kelil pidä mielessä/
nastat kenkiin, kato eteenpäin ja pidä ittes miehenä
(c) Kommandokaktus
ei kunnon talvii ole ollu täällä herran vuosiin/
annas olla, lunta puskee, joko alkaa kelit suosiin/
olin alle kakskybänen, ku astuin näkymättömään luotiin/
oon survivor, mutten tiedä tuleeks selviiminen muotiin/
what the hell, näil kaduil meinaan puhuta ei säästä/
nobody knows, jotkut saattaa täällä hengestänsä päästä/
pannaan kovat piippuun, just joo, turhia vaan säädät/
mut venaa hetki, voi lumisadekin sulattaa sydämen jäästä
pään sisällä pääkallokeli, niin monen menetetty peli/
elämän pääkallokeli, viel eilen hän lauloi ja vihelteli/
tanssi viimeinen valssi, vaik ambulanssi sut veis, tai Medi-Heli/
jos joku väittää ettei elämä oo absurdii, hän todella valehteli/
sä kesäkengät jalas dallaat tiellä liukastellen/
et aio vetää vitosii, vaik ihminen kuolee vähitellen/
karu fakta, kauan onnettaret elää kitsastellen/
ennemmin heität veivis ku teet itestäsi pellen/
vaan älä huoli, tiedä vaikka enkelitkin tekis ylitöit/
vielä ilon voit löytää katsoessas näit harmait lähiöit
maalaat sieluus graffiteja, et jää skoudeil kiinni tuhotöist/
lumi peittää tuskas, armahtaen, katsomatta yksilöit/
niinku odottava neitsyt, on totaalinen paradoksi/
että toisen onni, autuus ovat joilleki vahingoksi/
joka iikka täällä toistaan syö, tiiät ravintoketjun/
ei koiraa karvoihin katota, ei ihmisluontoo peitä kledjut/
elämä, viiskirjaiminen sana, infernaalisen vaarallist/
tulitikkuleikkii, talot palaa, toiset lukekoon sen Alibist/
turvallisuus ei oo fraasi, liukkaal kelil pidä mielessä/
nastat kenkiin, kato eteenpäin ja pidä ittes miehenä
(c) Kommandokaktus
Hyvää yötäKeskiviikko 30.10.2024 10:08
HYVÄÄ YÖTÄ
Hyvää yötä, nuku hyvin, laske vaikka lampait/
ei murru yhtään luuta, eikä lähe hampait/
hetken kaikki viattomii, ei tuomita ees varkait/
ei elävii eikä kuolleit, jotka lähti liian varhain/
jos teit virheit, tuli vedettyä sitä, tätä, tota/
toivon ettei päänsisäiset kahleet sinua rajota/
älä pelkää, et selkään, turpaan maailmalta ota/
tänä yönä lakkaa sun päänsisäinen ydinsota/
Vaik muu ei oo varmaa ku visiitti viikatemiehen/
eikä pahaa voi ignooraa, demonit ku valtaa mielen/
sä selviit silti kyllä, kestät kaiken lailla miehen/
venaat aikaa parempaa, joka pelastaa sut liemest/
vaiettui tietoi, et vie niitä mukanas hautaan/
vaik veljeys ois harhaa, voin silti sua auttaa/
go to hell heitterit, ette käyny kadotuksen kautta/
kyl selvyys aineet voittaa, se on selvää jumalauta/
Sä syöksyit kiirastulest toiseen, eikä liekit lämmitä/
eikä alkuunkaan riittäny et pitäs olla kaatokännissä/
tekee kipeet kattoo, kun jengi nokittaa ja rännittää/
sulle niin normisettii, et ei voi pelätä, ei jännittää/
enkeleit on olemassa, mut pitää myös ite taistella/
aika haavat parantaa, vaan arvet jää täst kaikesta/
koita uskoo tahdonvoimaan, vaik ois helvetin vaikeeta/
nää lainit kertoo, valheil et saa totuudesta laimeeta
Hyvää yötä, olet kaunis, vaik kukaan ei sitä myönnä/
kilikalit, väännöt, käännöt ö-mappiin työnnä/
raaka menneisyys, so what, oot tehny ittes eteen työtä/
ei kukaan kelaa lapsena, et ois siistii kauppoi ryöstää/
väkivallast puhumattakaan, tää stoori on tosi diippii/
mut nostan hattuu niille, jotka tän lukee viitsii/
joku päivä elät kunnon elämää, et pakene poliisii/
lyön pääni pantiks, ei kenenkään elämä oo aina iisii
(c) Kommandokaktus
Hyvää yötä, nuku hyvin, laske vaikka lampait/
ei murru yhtään luuta, eikä lähe hampait/
hetken kaikki viattomii, ei tuomita ees varkait/
ei elävii eikä kuolleit, jotka lähti liian varhain/
jos teit virheit, tuli vedettyä sitä, tätä, tota/
toivon ettei päänsisäiset kahleet sinua rajota/
älä pelkää, et selkään, turpaan maailmalta ota/
tänä yönä lakkaa sun päänsisäinen ydinsota/
Vaik muu ei oo varmaa ku visiitti viikatemiehen/
eikä pahaa voi ignooraa, demonit ku valtaa mielen/
sä selviit silti kyllä, kestät kaiken lailla miehen/
venaat aikaa parempaa, joka pelastaa sut liemest/
vaiettui tietoi, et vie niitä mukanas hautaan/
vaik veljeys ois harhaa, voin silti sua auttaa/
go to hell heitterit, ette käyny kadotuksen kautta/
kyl selvyys aineet voittaa, se on selvää jumalauta/
Sä syöksyit kiirastulest toiseen, eikä liekit lämmitä/
eikä alkuunkaan riittäny et pitäs olla kaatokännissä/
tekee kipeet kattoo, kun jengi nokittaa ja rännittää/
sulle niin normisettii, et ei voi pelätä, ei jännittää/
enkeleit on olemassa, mut pitää myös ite taistella/
aika haavat parantaa, vaan arvet jää täst kaikesta/
koita uskoo tahdonvoimaan, vaik ois helvetin vaikeeta/
nää lainit kertoo, valheil et saa totuudesta laimeeta
Hyvää yötä, olet kaunis, vaik kukaan ei sitä myönnä/
kilikalit, väännöt, käännöt ö-mappiin työnnä/
raaka menneisyys, so what, oot tehny ittes eteen työtä/
ei kukaan kelaa lapsena, et ois siistii kauppoi ryöstää/
väkivallast puhumattakaan, tää stoori on tosi diippii/
mut nostan hattuu niille, jotka tän lukee viitsii/
joku päivä elät kunnon elämää, et pakene poliisii/
lyön pääni pantiks, ei kenenkään elämä oo aina iisii
(c) Kommandokaktus
Työt alkaa kahviossa :)Keskiviikko 30.10.2024 05:53
Tästä se nyt sitten alkaa työt kahviossa alkuun joka toinen keskiviikko olen todella innoissani tästä työstä sekä siitä että muhun luotetaan koska olen hyvä työntekijä ja oppinut vaikka mitä siellä.
Viihdyn myös ihan sen takia koska on hyvät työkaverit joiden kanssa tehdä töitä ja meillä on aina hauskat jutut siinä samalla. Työkaveri jonka kanssa teen töitä siellä on rakas ystäväni ollaan tunnettu jo 16 vuotta ja näemme melkein joka päivä. Olo tuntuu hyvältä tällä hetkellä nukuin todella hyvin viime yön heräsin tuossa viideltä jaksaa tätä arkea mennä eteenpäin. Eilenä ei ollut sählypelejä no ei haittaa tänään olen menossa illalla taas salille treenaamaan teen kovat treenit että tuntuu niin kuin viime maanantaina. Pakko kyllä sanoa että olen todella tyytyväinen mun kroppaan ja että mulla on hyvä kunto. Sallin aina herkutella viikonloppuna arkipäivinä koitan syödä säännöllisesti ja terveellisesti kun käyn kaupassa niin helposti aina ohitan kaikki karkkihyllyt. Kroppa pysyy aina kunnossa kun liikkuu ja liikunta on yksi mun rakas lempi harrastus se auttaa niin paljon masennukseen ja ahdistukseen, mutta jos tulee huono olo ettei mikään auta niin sitten otan rauhoittavia lääkkeitä onneksi mä syön niitä todella harvoin nykyään. Masennuslääke on samalla ahdistuslääke minkä aina otan joka aamu ihan hyvä että syön sitä en aijo koskaan lopettaa sen syömistä on todella iso apu hyvin riittää se 10mg.
Vaatteet olen katsonut mitä puen päälle töihin ja aijon ottaa talvitakin käyttöön koska tuolla ulkona alkaa jo olla aika kylmä. Kohta alkaa pakkaset ja saa nähdä koska tulee ensilumi maahan. Alan tässä vähän siivoilla koska on hyvin aikaa ennen kun lähden töihin. Huomenna ei ole sitten niin kauheasti siivottavaa laitan hyvät musat soimaan taustalle
tästä tulee varmasti kiva päivä.
Viihdyn myös ihan sen takia koska on hyvät työkaverit joiden kanssa tehdä töitä ja meillä on aina hauskat jutut siinä samalla. Työkaveri jonka kanssa teen töitä siellä on rakas ystäväni ollaan tunnettu jo 16 vuotta ja näemme melkein joka päivä. Olo tuntuu hyvältä tällä hetkellä nukuin todella hyvin viime yön heräsin tuossa viideltä jaksaa tätä arkea mennä eteenpäin. Eilenä ei ollut sählypelejä no ei haittaa tänään olen menossa illalla taas salille treenaamaan teen kovat treenit että tuntuu niin kuin viime maanantaina. Pakko kyllä sanoa että olen todella tyytyväinen mun kroppaan ja että mulla on hyvä kunto. Sallin aina herkutella viikonloppuna arkipäivinä koitan syödä säännöllisesti ja terveellisesti kun käyn kaupassa niin helposti aina ohitan kaikki karkkihyllyt. Kroppa pysyy aina kunnossa kun liikkuu ja liikunta on yksi mun rakas lempi harrastus se auttaa niin paljon masennukseen ja ahdistukseen, mutta jos tulee huono olo ettei mikään auta niin sitten otan rauhoittavia lääkkeitä onneksi mä syön niitä todella harvoin nykyään. Masennuslääke on samalla ahdistuslääke minkä aina otan joka aamu ihan hyvä että syön sitä en aijo koskaan lopettaa sen syömistä on todella iso apu hyvin riittää se 10mg.
Vaatteet olen katsonut mitä puen päälle töihin ja aijon ottaa talvitakin käyttöön koska tuolla ulkona alkaa jo olla aika kylmä. Kohta alkaa pakkaset ja saa nähdä koska tulee ensilumi maahan. Alan tässä vähän siivoilla koska on hyvin aikaa ennen kun lähden töihin. Huomenna ei ole sitten niin kauheasti siivottavaa laitan hyvät musat soimaan taustalle
tästä tulee varmasti kiva päivä.
Lokakuun kahdeskymmenesyhdeksäs päiväTiistai 29.10.2024 23:55
Tänään on tiistai ja lokakuun kahdeskymmenesyhdeksäs päivä. Kävin ulkoilemassa tänään kun kävelin töihin ja takaisin. Otin tänään valokuvia itsestäni ja otin myös maisemakuvia. Ulkoilu aurinkoisessa säässä tuntui mahtavalta. Lisäksi olen opiskellut saksan kieltä duolingon avulla ja olen opetellut uusia sanoja saksaksi. Olen myös katsonut Muumilaakson tarinoita kaikilla kielillä. Ratkon myös ristikoita ja silloin tällöin teen palapelejä. Puhun jonkun verran italiaa. Tänään oli aurinkoinen päivä. Nauttikaa syksystä ja auringosta. Olen kohta menossa nukkumaan. Käyn itsekin urheilemassa joka päivä. Käyn joskus treenaamassa ulkokuntosalilla. Urheilumuotoni ovat lenkkeily, kävely, juoksu ja uinti. Luen jonkun verran kirjoja ja lehtiä. Aamupalalla juon teetä ja päivällä kahvia. Olen dieetillä, joten minun täytyy katsoa, mitä suuhuni pistän päivän aikana. Toivon, että luette blogiani ajatuksen kanssa ja tykkäätte blogeistani. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta pääasiassa kuuntelen SANNIA ja Cheekiä. Sannin Vahinko ja 2080-luvulla on minun lempikappaleita. CHEEK:in vahinko biisikin on hyvä. Maanantai on/on ollut inhokkipäiväni, kun olen ollut koulussa opiskelemassa. Pimeä tulee kello 16:00 jälkeen. Pukeudun lämpimästi, kun käyn ulkoilemassa. Nautin näistä syyspäivistä. Sää on kesäistä kun lämpötila on päivällä ja yöllä plussalla. Joskus teen taas jonkun smoothien omista hedelmistä ja marjoista. Silloin tällöin laitan kuvia myös Facebookiin. Käyn kerran tai pari kertaa viikossa ruokakaupassa. Herkut esimerkiksi karkit ja leivonnaiset jäävät ruokavaliostani pois ja jätän kaikki nopeat hiilihydraatit sisältävät ruoat pois. Syön hedelmiä ja marjoja päivän aikana. Söin tänään lounaaksi speltti-kaurarouhepuuroa. Hyvää tiistai-illan jatkoa kaikille teille. Nyt on syksy. Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin. Kumisaappaat on hyvä olla näillä syksyisillä keleillä, joten laittakaa silloin ne jalkaan, kun kävelette sateisilla tieosuuksilla. Huomenna teen kaikkea kivaa. Olen nyt tiukalla laihdutuskuurilla. Kävin tänään kävelyllä keskustassa. Nyt on todella lämmin ja hyvä sää ulkoiluun. Huomenna minulla on työpäivä. Haaveilen joskus saavani itselleni järjestelmäkameran, sit kun se on mahdollista ja tämä järjestelmäkamera on vaan haave minun päässä. Huomenna käyn ehkä kävelyllä jossain sopivassa välissä.
Miksi leipoa sämpylää kun voi tehdä näin.Tiistai 29.10.2024 14:49
Kermajuusto + lauantaimakkara = omnom
Unenpuute vaivaaTiistai 29.10.2024 08:27
Ei auta omat lääkkeet taaskaan yhtään unen saamiseen ja korvissa sirisee eikä keskittyminen ole sitä parasta plus sitten jotkut ei ymmärrä mitä on olla väsyny ettei jaksa olla puheissa yms silloin. .on onneks se toinen puoli jotka ymmärtää varsinkin kun kokevat samaa.
Sentäs laskut sain maksettua just mut kerran pätkäsi netti just pankin sivuilla ollessa onneks ei tullu mitää ja sain lopulta laskun sieltä kautta alta pois
Täytyy tehdä videoo uutta kunhan piristyy ja samalla uutta kameraa voipi testata, kyllä se eilen toi kun muistikortin laitoin vaan mut pitää perehtyä siihen heti kun keskittyä jaksaa taas, illalla testasin digiboxia mikä toimii niiden muutoksien jälkeen on vain pikkasen huonompi kuva ja joutuu vähän raplaan asetuksia mut ei se kalliskaan ollut mutta kyllä siihen tottuu mikäli ei saa parempaa :)
Voisin keittää kahvia ja toivon että isäukko selviää reissustaan ku näyttää että liukasta saattaa olla että soittoa odotan saapuvaksi nii lähdetään sit vaihtaan renkaat kahestaan :)
Sentäs laskut sain maksettua just mut kerran pätkäsi netti just pankin sivuilla ollessa onneks ei tullu mitää ja sain lopulta laskun sieltä kautta alta pois
Täytyy tehdä videoo uutta kunhan piristyy ja samalla uutta kameraa voipi testata, kyllä se eilen toi kun muistikortin laitoin vaan mut pitää perehtyä siihen heti kun keskittyä jaksaa taas, illalla testasin digiboxia mikä toimii niiden muutoksien jälkeen on vain pikkasen huonompi kuva ja joutuu vähän raplaan asetuksia mut ei se kalliskaan ollut mutta kyllä siihen tottuu mikäli ei saa parempaa :)
Voisin keittää kahvia ja toivon että isäukko selviää reissustaan ku näyttää että liukasta saattaa olla että soittoa odotan saapuvaksi nii lähdetään sit vaihtaan renkaat kahestaan :)
Olen syrjäytetty on suomessa automaattinen lakisääteinen menettely jota et voi ohittaa...Tiistai 29.10.2024 08:07
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen...
Jo on nyt tietoverkon käytön sivutuote joka on ja muokattava suhteessa aikaan ja yhteiskuntaan sopivaksi..
Vanhanaikainen menettely on lähettää postina lopulta vain siinä on yksi vaihtoehto olemassa kansanvälinen näkökulma..
Yleishyödyllinen palvelusäätiö ja mitään henkilökohtaista tässä ei ole nyt nähtävissä..
En ole koulutettu käytän keinoja menetelmiä joissa on teknologia joka on osin aina aikaansa jäljessä ja kulttuuri tekona aikaansa edellä..
Kirjan idean toistamista vihje ja universaali sanoma mukana..
Jo sinne asti viety tietoverkon kautta vuoden 2003 jälkeen koska jos olisin silloin tietänyt nykyisen asemani suhteessa talouteen..
Kirja joka on joko ostettava..
Ja ostaminen sinä aikana olisi ollut jopa mahdollista ja vaikuttaa siinä
jo ennakolta käsin siihen siis asian tilaan..
Matkustaminen 1980 luvulla aina 1990 luvulle oli mahdollista nykyinen kahden vakuuseläke riittäisi hyvin...
Ja monien siis palvelujen saatavuus olisi yhtä hyvä..
Vaikuttaa 1990 luvulla olisi ollut 10 vastaavaa teosta lisää ja siirtäminen jo vuoteen 1983 olisi kamera ja ottaa julkisuuden henkilöiltä..
On kuvassa jossa on yleisöstä tulevia nuoria joilta voin ottaa kuvasta ja nimikirjoituksesta tauluna korvauksen..
Mallintamista miten monet muut toimii käytännössä 1980 luvulla..
Ja soveltamista kamera on tekninen apuväline ja samoin valokopiokone joka on nykymuodossa D-3 tulostin jo..
Voidaan tehdä kunhan on siihen varaa paljon asioita..
Jo on nyt tietoverkon käytön sivutuote joka on ja muokattava suhteessa aikaan ja yhteiskuntaan sopivaksi..
Vanhanaikainen menettely on lähettää postina lopulta vain siinä on yksi vaihtoehto olemassa kansanvälinen näkökulma..
Yleishyödyllinen palvelusäätiö ja mitään henkilökohtaista tässä ei ole nyt nähtävissä..
Otan kuvan digikameralla koska luova prosessi liikaa automaatiota on luovalle ihmiselle tappo tuomio nyt näin kuin on..
En ole koulutettu käytän keinoja menetelmiä joissa on teknologia joka on osin aina aikaansa jäljessä ja kulttuuri tekona aikaansa edellä..
Kirja on kulttuuri teko fyysisenä kappaleena arvo itsessään jonka lähettäminen maksaa kirjatun lähetyksen hinnan nyt...
Kirjan idean toistamista vihje ja universaali sanoma mukana..
Jo sinne asti viety tietoverkon kautta vuoden 2003 jälkeen koska jos olisin silloin tietänyt nykyisen asemani suhteessa talouteen..
Kirja ja tuo lippalakki ja tarran omainen työkin on kulttuuri tekona vielä 2000 luvulla mahdollisuus johonkin nyt olevaan..
Kirja joka on joko ostettava..
Ja ostaminen sinä aikana olisi ollut jopa mahdollista ja vaikuttaa siinä
jo ennakolta käsin siihen siis asian tilaan..
Matkustaminen 1980 luvulla aina 1990 luvulle oli mahdollista nykyinen kahden vakuuseläke riittäisi hyvin...
Ja monien siis palvelujen saatavuus olisi yhtä hyvä..
Vaikuttaa 1990 luvulla olisi ollut 10 vastaavaa teosta lisää ja siirtäminen jo vuoteen 1983 olisi kamera ja ottaa julkisuuden henkilöiltä..
On kuvassa jossa on yleisöstä tulevia nuoria joilta voin ottaa kuvasta ja nimikirjoituksesta tauluna korvauksen..
Mallintamista miten monet muut toimii käytännössä 1980 luvulla..
Ja soveltamista kamera on tekninen apuväline ja samoin valokopiokone joka on nykymuodossa D-3 tulostin jo..
Voidaan tehdä kunhan on siihen varaa paljon asioita..
Kohta pitää ostaa joululahjat. Joulu tulee nopeasti.Tiistai 29.10.2024 04:58
Jaksaa tämän päivän taas kun nukuin hyvin koko viime yön en herännyt onneksi mihinkään kahden aikoihin yöllä. Tein eilenä niin että olin koko päivän hereillä en nukkunut päikkäreitä edes koska unirytmi olisi mennyt vaan enemmän sekaisin hyvin nukutti illalla salitreenien jälkeen. Treenasin jalkoja ja käsiä isoilla painoilla ja poljin kuntopyörällä että sai sykettä vähän nostettua todella onnistunut olo tuli sen jälkeen. Liikunta on vaan paras harrastus se lievittää mulla hyvin ahdistusta ja masennusta. Tein eilenä myös päivällä 40 minuutin lenkin oli kiva ilma aurinko paistoi. Työpäivä tänään taas ja huomenna olen menossa kahvioon töihin mistä olen innoissani alan nyt olla siellä joka toinen keskiviikko nopeasti menee loppuvuosi kun on tekemistä mulla ei ole tulossa tylsää kaikkea mukavaa tulossa.
Kohta vaihtuu kuukausi lokakuu on mennyt todella nopeasti ja marraskuu menee myös äkkiä kohta ollaan jo joulussa. Onneksi tässä on hyvin aikaa ostaa joululahjat kavereille olen jo vähän suunnitellut mitä ostan parhaan kaverin lahjan jo tiedän suklaata ja viinipullon koska se tykkää juoda viiniä. Poikaystävälle ajattelin ostaa sukkia, suklaata ja jotain suihkusaippuaa ne saa hyvin hankittua tokmannilta. Itselle ajattelin ostaa joululahjaksi jonkin ihanan oloasun näin tokmannilla kivoja mitä oli tullut myyntiin.
Fiilis on hyvä tällä hetkellä pakko sanoa että viikonloppu piristi mun mieltä kun näki siskon sovittiin että näkisimme useammin. Otan aamulääkkeet ja kuuntelemaan jotain hyvää musiikkia niin päivä lähtee hyvin käyntiin. Tulee varmasti hyvä päivä ihan mukavaa mennä taas töihin ja nähdä kaikki työkaverit.
Kohta vaihtuu kuukausi lokakuu on mennyt todella nopeasti ja marraskuu menee myös äkkiä kohta ollaan jo joulussa. Onneksi tässä on hyvin aikaa ostaa joululahjat kavereille olen jo vähän suunnitellut mitä ostan parhaan kaverin lahjan jo tiedän suklaata ja viinipullon koska se tykkää juoda viiniä. Poikaystävälle ajattelin ostaa sukkia, suklaata ja jotain suihkusaippuaa ne saa hyvin hankittua tokmannilta. Itselle ajattelin ostaa joululahjaksi jonkin ihanan oloasun näin tokmannilla kivoja mitä oli tullut myyntiin.
Fiilis on hyvä tällä hetkellä pakko sanoa että viikonloppu piristi mun mieltä kun näki siskon sovittiin että näkisimme useammin. Otan aamulääkkeet ja kuuntelemaan jotain hyvää musiikkia niin päivä lähtee hyvin käyntiin. Tulee varmasti hyvä päivä ihan mukavaa mennä taas töihin ja nähdä kaikki työkaverit.