IRC-Galleria

Taas lapset pihalla näät
ikkunas alla leikkivän leikkejään
Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät, siihen ikkunaan jäät

Lennät vuosien taa
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa
Ne Joutsenlauluun etsii taas laulajaa, etsii taas laulajaa

Nuo hetket syntymästä kuolemaan kun silmäluomiin heijastuu
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan, toiset Saatanaan, tai mihin vaan
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan

Sä kerran löysit myös sen
Tuon puolen vuosisadan rakkauden
Sun oli helppo olla onnellinen, olla onnellinen

Nyt mitä vaistoillas teet
Kun linnut pesästään on pois lentäneet
On enää valokuvat kellastuneet, ne selaat taas uudelleen, ja taas uudelleen

Et ehkä sääliäni kaipaa, ei se saa tuskaa puutumaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa Tuo tuska kiinni saa kenet vaan
Tuo tuska kiinni saa

Suruhuntusi nään, se viisi vuotta sitten sai hengittää
Sut Joutsenlaulu silloin sai itkemään, sut sai itkemään

Tahtoisit olla niin kuin silloinkin, kun peityit huntuun valkoiseen
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin niin kuin sinäkin

(solo)

Tahtoisin yrittää ja että silloin veden pinnalle jään
Kun joen tulvivan mä uomistaan nään, kun joen tulvivan nään

Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan
Nuoruuden lähteestä kai haaveilee, ja tuska laimenee, tai miten vaan

Taas hetken lähempänä kuolemaa, ei haihdu tuska milloinkaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan, tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Illanhämy mietti hetken —
"Surullinen menninkäinen,
kuinka tuota lohduttaa?"
Kutsui luokseen aurinkoisen
loitsi vaikuttajan toisen
päivän sekä öisen pimeyden.

Sanoi heille: "Julmat ovat tienne teidän vaikeroivat —
rikkoisitte rakkauden."
Hämyn henki myötätunnon antoi heille suloisen
maan iänaikain hämärän.

Ihailivat toisiansa
menninkäinen, kultasiipi
täynnä kuumaa leiskuntaa...
Syleilivät, suutelivat
vuoteellansa iltahämyn
maistelivat iltaa ihanaa!

"En piittaa vaikka valon jätin, päivän kirkkauden
on hämärassä kaunis vaeltaa.
"Käy kanssani, mun menninkäinen, näytän sulle tien
vien maahan suuren rakkauden"

Sanoi siihen menninkäinen:
"Päivänsäde, rakkauteni,
sydämein on täynnä elämää!
Yhdessä nyt vaellamme,
hämyn verhoon sukellamme,
vailla huolta päivän huomisen..."

Ja niin kulki päivänsäde,
rinnallansa menninkäinen
alla taivaankannen hämäran.
Hyväilivät toisiansa
taivaan aurinko ja tähdet
maassa suuren rakkauden.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥