~ Olin niinkun palapeli sä teit musta ehjän
Pyyhit kyyneleeni peitit sydämestäin reiän
Tulit mun luokseni tulit mun vuokseni
Pelastit mut nyt mä teen mitä vaan sun vuoksesi
Annoit kätes mulle kun olin jo melkein pohjalla
Nyt pidän kädestäs kii ja rakkaus saa ohjata
Meitä eteenpäin kerrankin oikeeseen suuntaa
Nyt kun sain sut omaks mä en tarvi mitää muuta. ~
Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata
Mut en mä pysty enkä mä haluu
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi
Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee
Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen
Mutta niin kaikki teistä kun Jenna ja Laura
On teidänkin kans ollu ihanaa hengaa ja nauraa
Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä
Mut käsitän et ystävin on pääasia hävitä
Rakkautta tulee ja rakkautta menee
En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa
sä satutit mua ja se paska kesti kauan
En pysty nauraan enkä edes halua
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata
Viilsit muhun haavoja tuhosit sisältä
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi
Kuulen kuinka tuuli kuiskailee hiljaa
kun tuulta myötäilen toistensa kanssa huojun iltaa,
joku käteeni tarttuu no se on vaan ilmaa
tämäkin on osa elämäni kirjaa.
Kun mietin huomista muistelen samal eilistä,
kun näin sun kirkkaat silmäs sekä kauniin hymys peilistä,
muistelen sua ja muistelen meitä
muistelin käsi kädes yhes käveltyjä teitä,
melkein voin tuntee lämpös ihan vierelläni
mielessäni kuvas nään mut se katoo mielestäni.
Sä olet siellä jossain ja mä oon tääl
mä toivon ettei kestä kauaa kun sut taas nään,
täl hetkel missä ikinä sä oletkaan
muistathan munkin täällä jossain olevan,
ja muista rakkauteni aina kuuntelen ja vastaan
mä rakastan sua Laura aina vain ja ainoastaan.
kertosäe:
Aina sekä ikuisesti tää tulee kestään
maailman loppuun asti ei mikään meitä estä,
jatketaa matkaa koko elämä edessä jatketaan matkaa...
Ei aika meiltä lopu kesken koskaan eikä ikinä,
ei tuu koskaan sammuun tämä rakkauden kipinä,
ei ikänä puhalla tuuli liikaa vastaan,
ei mikään estä ku kumpikin toisiaan rakastaa.
Kaikki meidän yhteiset muistot on kultaa
yhteisiä muistoja ei mikään tule murhaan,
ei yhtäkään muistoa tehdä me turhaan vaan
joka muisto on rakas mikä tehty on sun kaa.
Kumpa et ikin tulis unohtaa
sitä päivää kun sut ekan kerran tulin kohtaan,
mä muistan sen kun eilisen
enkä koskaan tule unohtamaan sitä päivää.
Älä kulta sure kato vaikka ei oo helppoo aina meillä
ei se mitään eteenpäin me selvitään kun on joku josta kiinni pitää,
ja meillä on toisemme sä ja mä eiks nii kulta ei erota ikinä.
Vilistää nämä vanhat ajat ohi silmien
pidän kiinni susta kulta koskaan päästä mä irti en,
tunnen kosketukses, huuleni saa taas makus esiin
ikuisesti sinun rakkaudella Markuksesi.
En voi tehdä mitään en pysty ajatteleen
mun laiffi ilman lämpöäs ei enää edes menettele
Nää riimit toistan päässäni vaan uudelleen
muistan vielä ekan päivän jolloin nähtiin ja sen helteen
En voinut pitää silmiäni susta irti
En vieläkään... mun elämään sä valon piirsit
Nyt rakastan sua enemmän kun ketään muuta
Muistan hetken jolloin suutelin ekan kerran suuta
Joka sekunti mun ikäväni taas sua kohtaan kasvaa
Siitä huolimatta aion sua vaan aina rakastaa
En ketään muuta onneks otat rakkauteni vastaan
Mä aion jaksaa ihan sama mitä se maksaa
Mä haluun antaa sulle mitä vaan haluat
Haluan osoittaa kuinka paljon sua rakastan
Ei sitä voi käsittää ykskään ihminen
Osaa olla se ihmis- sydän sitten niin ihmeellinen
Alkaa ilta hämärtää pitäs kohta käydä nukkuun
Mutta ei... meitsi ajatuksiin hukkuu
Vielä vähän aikaa sitten sain sua sylissäni pitää
Nyt jouduit taasen lähteen tuntuu ettei mul oo mitään
Mutta se aina auttaa ja mun mieltä lohduttaa
Kun tiedän et on mies joka mua rakastaa
Tää kaikki tulee kyllä vielä kääntyyn parhain päin
Toivoin siitä hetkest niin kun sut ekan kerran näin
Tää juttu oli rakkaut heti ensisilmäyksellä
Ja nyt ainakin rakastan sua koko mun sydämellä
Mä en pysty edes ajatteleen mitä olisin ilman sua
Kiitos siitä sulle rakas et annoit mun suhun rakastua
Nyt tyynyy puristan mä sylissäni ikävästä
Kunpa voisit olla vieressäni viel mut kyl tää tästä
En aio ikävässä kylpee vaan aion pitää mun pään
Aika kuluu hitaasti mut silti kohta taas sut nään
Otan kännykkäni esille on pakko sulle soittaa
Pakko kuulla sun äänes ettei ikävä saa voittaa
Vaik välil oiski vaikeeta en anna sen masentaa
Sillä kaikki tulee joskus kohti sitä vaihetta
mutta mä en aio susta ikin päästää irti
Vaikka ote löystys sidon sut uudestaan muhun kiinni
Mä lupaan sulle rakas etten tuu sua ikin pettään
En jättäs sua pulaan vaikka kaikki menis mettään
Sillä joka sadussakin aina lopussa kiitos seisoo
Vaik tää juttu onkin totta satua tää ei oo
Silti välil tuntuu että oot vaan kuvitelmaa
Mutta edes mun mieli ei vois noin kaunista kuvitella
...Moi rakas... mun oli vaan pakko soittaa kun mä halusin kuulla sun
ääntäs... Mun vaan piti kertoo et mä rakastan sua...
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas, jeah
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas, jeah
(Mä rakastan sua...)
Ra- Rakas/ (enemmän kun ketään muuta)
Tulisitpa pian takas/(... ja se on totuus...)
Mä kaipaan sua joka hetki kun et oo mun lähelläni
Kaipaan sua vaan lähemmäksi vaik oot käsi kädessäni
Tuntuu nii hyvältä kun sua halaan aina
Sitä mietin kun oot himas ja ikävä painaa
Mut oikeestaan ikäväkin antaa lisää voimaa.
Sen tajuu aina liian myöhään tän elämän arvon
Sen näkee liian myöhään miks elämän hankee tarpoo
Sen tajuaa vasta sit ku seistään taivaan porteilla
Ettei elämää voi pelaa niinkun pelikorteilla
Vaikka olis ässä hihassa ei voitto oo selvää
Vaikka peität silmäs ei se meinaa ettet enää pelkää
Vaan keskity kerrankin ja nää kaikki selvästi
Loppupeleis helppo on kääntää kaikille selkäsi
En voi millään mä tajuu vieläkään
Miten jokin sut mun luota pois voi viedäkkää
Mutta silti pää pysyy yhä tyynenä
Päätäni käännän, pidän pääni väkisin tyynyssä
Jos kaikki sillon olis menny toisin
Vielä tänäkin päivänä kotiin ruusui sulle toisin
Aamukahvit vieressäsi joka aamu joisin
Kun vaan takas ajassa vaa palata voisin
Miten elämä voi multa kaiken pois ottaa
Tää julma maailma alkaa pikkuhiljaa jo pelottaa
Mitä seuraavaks verottaa ja mikä saa jäädä
Se on kohtalo, joka sen saa päättää
Olit oikeessa jo alusta lähtien,
Että olet yksi poika vain joukossa tähtien
Silti uskoo halusin, toisin ystävääni
Että kulkisit mun rinnallani läpi loppuelämäni...
Liikaa suruu ja liikaa tuskaa
miks kaikki tulee vastaan jo heti alussa
vast jotai päivii yhes me nähtii
mut todellisuudes äijä liian nopeet lähti
muistot säilyy kaipuu valtavaa...
Sattuman kauppoja hassuja satuja/
Taakse jääny taloja ja rappuja/
Onnee löytää jos sitä tarpeeksi etsii/
Onni muuttuu ihastuksesta sit rakkaudeksi/
Rakkaus lopulta sit parisuhteeksi/
Tän kaiken kerron kokemuksel ei mun tarvi keksii/
Voisin kertoo kuinka mut jätettiin/
Tärkein ihminen petti tervetuloo mun helvettiin/
Mut se on elämää eikä se siitä muutu/
Saat mut suuttuun lisää taasen yks palanen puuttuu/
Peilikuva alkaa pikkuhiljaa särkyyn/
Tunteet muuttuu kylmemmiksi paljon helpommin mä ärsyynnyn/
Menneitä kelaan vaikkei se mihkään johda/
Silti niitä mahdotonta on enää unohtaa/
Sain sulta pelkän kylmän suudelman huulelle/
Suudelman joka maistui vain katkeruudelle/