IRC-Galleria

Moro!
Noniin, mä en enää kestä. Pakko nyt vaan kirjottaa...
Mä en tiedä mihin mä menisin ja mitä vittuu mä tekisin... Mitä mä täälä teen?
Mä ajattelen aaaivan liikaa... Mut ei voi paljo muutakaan tehdä enää... Moon aivan helvetin yksinäinen.
Miks kaikki menee nyt näin? Ei tän näin oikeesti pitäny mennä, vähä aikaa sitte kaikki oli vielä niin hyvin ! Sitte kaikki muutti pois tai jtn muuta vastaavaa... Meil oli aina hauskaa ja keksittiin kaikkee tyhmää.. Kaikki muistot... Tää kesäki oli niin hauska, mut ku se loppu niin loppu kaikki muuki... Miks kaikkien pitää jättää mut samaan aikaan ?
Pliis joku, pelastakaa mut. Viekää mut kauas pois ja älkää ikinä tuoko takas... Keksitään jotain kivaa, jotain hulluu. Juodaan nii paljo ettei muisteta enää omii nimiikään, se tekis hyvää.
Anteeksi tämä angstiviesti, mutta nyt kaikki ainaki tietää miltä musta tuntuu, ehkä joku jaksais auttaa...?

Tein tänään biisin jonka nimi on: 30 vuotta naimisissa :) :) :)

sitä joka kerta aina vähän jännittää
kun ruokansa mikrolla lämmittää
kun kylmäksi se jää kuitenkin keskeltä
ja reunoilta poltaa kielensä

aamuisin pesukone iloisesti tervehtii
kun se lähtee lämpimmästi hyrräämään
on siinä niin sika paljon ohjelmii
että aina se osaa yllättää

en ymmärrä mitä vielä kaipaat elämältä
pitäskö jotain vielä saavuttaa
niin vähän sitä mitään saa elävältä
kun sitä ei voi edes halutessaan sammuttaa
mutta elämässähän onkin vain oleellista
että saa tyydytystä koneellista
heitä pois jo se sun puutelista
mä täytän sulle meseviestin hymiöistä suudelmista


päivä alkaa pirteästi kahvnikeittimellä
on siinä tosi hieno valitsin
saa valita onko toiminta kova vai hellä
sellaista sussa ei oo enää nykyisin


aamusta kun messengeriin on kirjatuneena
niin kaikki parhaat uutiset kuulla saa
vanhat reikäset kalsarit vain kehon koristeena
verkkomaailman linkkeihin sukeltaa

en ymmärrä mitä vielä kaipaat elämältä
pitäskö jotain vielä saavuttaa
niin vähän sitä mitään saa elävältä
kun sitä ei voi edes halutessaan sammuttaa
mutta elämässähän onkin vain oleellista
että saa tyydytystä koneellista
heitä pois jo se sun puutelista
mä täytän sulle meseviestin hymiöistä suudelmista

paljon kaikkea kivaa tulee telkkarista
ja sarjoihin sitä aina innolla paneutuu
nykyvaatetus koostuu t-paidasta ja verkkarista
ulkohousut kaapissa jo homehtuu

radion kuuntelu on parhainta liikkumista
kun innostajana on mertaranta
sohvalta jääkaapille kiikkumista
josta koskaan ei lopu ainakaan kaljakanta

en ymmärrä mitä vielä kaipaat elämältä
pitäskö jotain vielä saavuttaa
niin vähän sitä mitään saa elävältä
kun sitä ei voi edes halutessaan sammuttaa
mutta elämässähän onkin vain oleellista
että saa tyydytystä koneellista
heitä pois jo se sun puutelista
mä täytän sulle meseviestin hymiöistä suudelmista

tekipä hyvää
pistin levyltä Jarrea soimaan, sidoin 2kilon puntit jalkoihin ja käsiin ja juoksin sen koko ajan ihan täysiä, huusin kiroilin, itkin ja paiskoin jumppapalloa pitkin kämppää.

kaipaan hellyyttä ja ystäviä lähelleni ihan että kun tuon emännän kanssa erosin parisen viikkoa sitten..

Tein tänään sisimästäni tälläsen runon


Tiedän että mua pelottaa
mutta silti mielummin tähän prosessiin hyppään
vaikka mitä sitten se velottaa
kenties irti taas palan itsestäni sielua nyppään

mutta voi käydä paremmin
ja minä löydän sisimmälleni kodin
aikaisemmin kun pakenin
sisimpäni toiveita vastaan sodin

ja mielummin vaikka riitelen
päivät jonkun kanssa jota rakastan
kun yksin hymyilen
tai vain lihanhimosta jumalattaria kosketan

mielummin itken ja saan rakastaa
ja sanon: "rakastan ja saat itkeä"
kun olen nauravien ihmisten keskellä
jotka ovat itkunsa sulkeneet pulloon ja väittävät sammaltaen että vittu ku kaikki on niin hyvin


mielummin teen jonkun ihmisen onnelliseksi
vaikka se minuun sattuisikin
kun satutan jotakuta ihmistä
ja annan kivulle kaksi kotia

Aaaaaaaahhhhhh. Tänään tapahtui jotain NIIIN nautinnollista! ystävätär teki ilmasiksi kokovartalokuorinnan. Siis oikeesti kun se puol tuntia hieroi joka kehon sopukkaa(n) lämmintä öljyä missä pikku pikku kiviä ja taustalla soi rauhoittava kuoromusiikki, ni voin sanoa että olin henkisen kokovartalo-orgasmin seittemännessä taivaassa!!!!

tuollaisten ystävien löytämiseen on varmasti kovasti auttanut se, että miulla on nykyään periaate, että ihan kaikkea mahdollista voi tehdä kenen kanssa vain(jos hän/minä ei oo parisuhteessa), jos kumpainenkin aidosti sitä haluaa ja tietää missä mennään:)

Olen onnellinen(kävipä elämässä miten tahansa). Esim. olen oppinut rakastamaan sitä että olen 30v., ymmärtänyt etten ole menneisyyteni vanki jne jne

Tässä ajatuksiani siitä mitä suhde tarvitsee kestääkseen pitkään elivoimaisena ja hyvänä.Nämä eivät ole mistään,nämä tulivat kun lähdin tänään pohtimaan yhdelle ihmiselle asiaa

Itselläni on sillä tavalla, että kun minä vielä joskus menen parisuhteeseen, niin se on sitten siinä. En tarkoita tällä sellaista mallia, mitä isovanhempamme ovat harrastaneet että ollaan yhdessä vaikka hampaat irvessä. Vaan sitä, että tiedän, että' tervehenkisessä suhteessa ongelmat ym haasteet ovat ratkaistavissa, jos vain niin on tahto. Ja suhde voidaan pitää elinvoimaisena ja onnellisena vaikka kuinka kauan, kunhan se sisältää riittävästi osapuolten kunnioitusta toisiaan kohtaan, ymmärrystä että suhteessa on loppuun asti kaksi erillistä toisilleen vierasta ihmistä omine tarpeineen, toiveineen, tavoitteineen (jne jne), osapuolet näkevät toisensa tasavertaisina eikä muutenkaan suhteen osapuolilla ole minkäänlaista keskinäistä kilpailuasetelmaa, suhteessa pyritään pitämään lämminhenkinen vuorovaikutusilmapiiri, jossa kumpikin kokevat että he voivat täysin turvallisesti jakaa, kertoa ja otta puheeksi mitä vain, ilman että heillä olisi pienintäkään huolta, että toinen käyttää tietoa aseena toista vastaan myöhemmin, teilaisi toisen tms(pyritään käyttämään minä-viestintää esim), ymmärretään, että jokaisessa suhteessa tulee haasteita ja kriisejä ja se että jotkit tällaiset prosessit ovat välttämättömiä suhteen kasvulle ja kehitykselle eikä niitä tule koskaan paeta,pelätä, peittää tai luulla että vaihtamalla kummpania ne ratkeaisivat. Ymmärretään, että aina jokaisessa ongelmatilanteessa kumpaisellakin on oma osansa, ja kumpasenkin tulee tehdä jotakin asian vuoksi. Asiossa pyritään ja kyetään tekemään kompromisseja ja ratkaisuja, jotka tyydyttävät kumpaakin osapuolta kylliksi.. Puhutaan asioista ajoissa. ymmärretään että suhteessa tulee puhua toisen kanssa niin asiatasolla(esim mitä tänään syödään), henkilötasolla(esim.millaista sinulla oli tänään töissä) ja suhdetasolla. Mikäli näistä jonkin jää kokonaan pois, on se suhteen rappeutumisen alkusoitto. Ollaan aidosti kontaktissa ja läsnä toiselle ihmiselle niin fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti.Ymmäretään, että erisuhteen vaiheissa painpiste vaihtelee välillä, että esim välillä ollaan fyysisesti enemmän, mutta ei koskaan jämähdetä vain yhteen kokonaan lopullisesti ja aina ollaan vähintäänkin yhdellä näistä tavoista toiseen yhteydessä. Se on ihan paskapuhetta. kun jotkin ihmiset sanovat, että ovat kasvaneet erilleen. Se tarkoittaa vain sitä, etteivät he ole kohdanneet toisiaan ja olleet kylliksi läsnä. Tulee ymmärtää, että ihminen muuttuu ja kehittyy koko ajan. Mikäli tässä prosessissa on toiseen läsnä, ei tapahdu niin , että yhtäkkiä herää jonkinvierestä ajatuksella "kukas sinä olet, oletpas sinä muuttunut" Avain kun me näemme itseämmekin joka päivä, niin emme niin huomaa muutosta, kuin joku joka näkee meidät kerran vuodessa. Ja tällöin kun ihmiset ovat tällailla läsnä he vaikuttavat kumpikin toistensa "muotoutumiseen" ja "muotoutuvat" myös yhdessä.
Tulee ymmärtää se, että vaihtamalla kumppania monikaan asia ei todellisuudessa juurikaan muutu, vaikka alussa se tuntuukin siltä. Koska me kannamme kumminkin sen saman itsemme siihenkin suhteeseen, ja usein myös ne samat ongelmat. Suhteen kestävyys ja hyvyys ei niinkään perustu siihen keitä me olemme, vaan siihen miten me olemme toisillemme ja itsellemme. Ja huomattavasti vahvempi suhteen voimallisuutta, kestävyyttä jne kasassa pitävä tekijä on se, että pitkään yhdessä eläneet ihmiset tuntevat toisen kokonaisvaltaisemmin ja syvemmin, heillä on yhteistä historiaa, jota kautta on kasvettu ihmisenä ja yhteen, opittu, rakennettu jne jne, kuin mikään muu.
Kumppanien tulee pitää myös omaa tilaa suhteessaan. Vaikka on äärimmäisen hyvä kun on yhteisiä harrastuksia ja paljon yhteistä aikaa, on hyvä mikäli molemmilla on myös joku oma tekeminen, ehkä omiakin ystäviä, omaa aikaa ja tilaa.
Suhteessa tulee antaa ja jakaa luottamusta. Miäli toinen on syyttä haistelemassa toisen tekemisiä ja epäileväinen(vaikka vain omissa ajatuksissaan), rasittaa se niin äärettömästi suhdetta monella tapaa, ettei sitä pilaavilta tekijöiltä ja vaikutteilta voida välttyä.
Itselleen ja toiselle tulee antaa oikeus ja turvallisuus kaikkiin tunteisiin ja niiden esille tuomiseen,mitä elämä kantaa. Ja on annettava arvoa ja kunnioitusta sille kuinka toinen asian kokee/tuntee, olipa se kuinka kaukana tahansa meidän omasta näkemyksestämme tai jostakin muusta.
Tulee kyetä vastaanottamaan ja antamaan kritiikkiä ja pyrkiä riitelemään rakentavasti.
Suhdetta tulee tietoisesti ruokkia aika ajoin. Hankitaan yhteistä aikaa jolloin tehdään jotain mistä kumpikin pitävät,tuottaa mielihyvää ja mikä rentouttaa. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista.Vaikka se että sunnuntaisin tehdään yhdessä hieman normia parempaa ruokaa, ja vietetään yhdessä aikaa, keskitytään toisiimme, on jo hyvä.
Toki joskus voi olla hyvä repäistä jotain erikoistakin, mutta se ei ole välttämätöntä.
Meillä kaikilla on erinäisiä tarpeita, joita me haluamme täyttää suhteessa, siinä ei ole mitään pahaa. päinvastoin. Mutta ne eivät koskaan saisi olla pääsyitä siihen, että lähdemme suhteeseen jonkun kanssa, koska kun tapeet kuolevat(tällöin niille käy eittämättä ajanmyötä niin)kuolee myös suhde. Ne voivat olla yksiä syitä, mutta eivät tärkeimpiä, niitä mihin suhde perustuu.

No siinä nyt jotakin.Tässä tuskin on kaikkea, mutta elämäkin on inhimillistä. Ihmisetkin ovat vain ihmisiä, jotka välillä epäonnistuvat, tekevät virheitä jne

Sain idean lähteä 13.12 Amsterdamiin.
Lentoliput on jo maksettu.