Tönäiset, kaadun maahan.
Potkit päähän, en saa ääntä suusta.
Jatkat vain, makaan tajuttomana.
Lähdet pois, jätät mut kuolemaan.
Kuulen askelista, joku tulee.
Tunnen katseen, et kuitenkaan pysähdy auttamaan.
Ulkona pakkasta, mä jäädyn pian.
Ikuiset vammat, tahdon silti jatkaa.
Jatkaa elämää, nauraa.
Pystyn jatkamaan, en ehkä tänään.
En huomenna, en ensi kuussakaan.
Voi mennä vuosia ennen kuin haavat on paikattu.
Sä naurat, mä makaan vieläkin maassa.
Kerään voimia, vielä mä nousen,
kostan kaiken.
Tiedän et lopulta pystyn asiat käymää läpi,
niist puhumaa sekä kirjottaa.
Päivä päivältä täs eletää,
hetki hetkeltä edetään.
Lähempänä tulevaa,
toivottavasti parempaa.
Nyt tuntuu pahalta, katsoa sua silmiiis.
Sieltä näen sen, sun lämpimän katseen.
Se katse ei ole enää minulle.
Näen sut kainalossa toisen, onnellisen.
Kai mun pitäis olla onnellinen sun puolesta,
en kuitenkaan ole.
Olenko huono ihminen, kysymys nousee huulille.
Kuulen huminaa taivaalta, tahdon heittäytyä mukaan.
Mukaan tuulen virtaan, lentää pois.
Tahdon päästää irti, en jaksa käydä tätä asiaa läpi.
Älä hoe mulle, että kaikki on hyvin, niin ei ole.
Sä tiedät sen itsekkin.
Tiedän et lopulta pystyn asiat käymää läpi,
niist puhumaa sekä kirjottaa.
Päivä päivältä täs eletää,
hetki hetkeltä edetään.
Lähempänä tulevaa,
toivottavasti parempaa.
Ne lapsuusajan ystävät
ovat kadonneet
ja huoletonta aikaa
takaisin en saa
Aika muuttaa tarinaa
sen tietää
kun aikuiseksi kasvetaan
mut sydän ei unohda
Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun
Jos voisin ottaa takaisin
ne vuodet
joiden mukana me vartuttiin
ja elämää opittiin
Mut hyvät ajat sisälläin
ne säilyy
ei kukaan niitä voi poistaa
sillä sydän ei unohda
Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun
Niitä öisin katselen
oonko muistoissasi
vielä sun
Tätä maailmaa,
joka raivoaa
Sitä kohtaamaan
en pysty milloinkaan
Minä mieti en
Sinut kun vain saan
Minä järkeen en nyt luota lain
Ja mietin vain mun tunteillain
kertosäe:
Kun ain seuraan sydäntäin
Kodin vihdoin sain mä vain,
Kun kanssas lemmen löysin
Tän yön läpi päivän näin
Yhteinen on tie
Onneen matka vie
Seuraan sydäntäin
Minä pelkäsin
Nyt jo tiedän sen
Rakkaus oikein on
Se koskaan kuole ei
Järki huutakoon
Sitä kuule en
Ja jos kaikki tuntis tunteen tän,
Ei jäisi yksikään miettimään
Toinen toistaan huonompi ihminen
Kaipaa rakkautta kuitenkin,
Silloin särkynyt sielumme syntinen
Löytää toisestansa enkelin.
Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan,
Miltein kyyneleitä silmissäs näin.
Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan,
Joku katsoi meitä ylhäältä päin.
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Saamme rakkautemme kestämään.
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan?
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Emme muuta enää kaipaisikaan.
Vaikka sinut syliini painaisin,
Voin olla kaukana jossakin,
Mutta palaan varmasti, rakkahin.
Vaivuin hetkeksi muistoihin.
Minä kerran sinua jos loukkasin,
Tyhmyyttäni sinut melkein menetin.
Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin
Sulta, rakkaani, viimeinkin.
Taas kolmen vuoden jälkee muistot mieleeni palaa
Kun niitä kelaan uudestaan se tekee vaan pahaa
Vaikka taaksemme jäi muistoja kauniita
Eikä meille koskaan tullut edes riitaa
Niin silti se vaan aina pistää vituttaan
Mielen paskaksi se vain tuskaa tuottaa
Miksi piti meidän mennä erilleen ihan suotta
Oltas voitu elää yhdessä vaik kuinka monta vuotta
Mutta niinhän se on et mikään ei kestä ikuisesti
Mutta tää todellaki liian vähän aikaa kesti
Ei auta muu kuin jatkaa eteenpäin ihan yksin
Todeta jälleen et on tullut petetyksi
Kyynel silmässä
Mä muistelen sua kai säkin joskus muistelet mua
Valokuvakansiota yksin selaan
Taas jälleen mennyttä syksyä mä tuun kelaan
muistot
Ainoo mitä susta jälkeen jäi
Muistot
Tuun aina muisteleen sua jälkeen päin
Muistot
Ei käy tää mun järkeen
Muistot
Oot aina mulle tärkee
Ei muistoista eroon pääse edes ajan kanssa
Voi kun vielä voisin viettää aikaa sun kanssa
Sun kuvas ikinä ei mun mielestä katoo
Muistotki ahdistaa kuin tulviva pato
Muistan päivän jolloin ekan kerran sut tapasin
Sun kanssasi niin monta kertaa suutelin ja halasin
Nyt veri maistuu suussa ja lämpöäs mä kaipaan
joka sekunti enemmän kaipuu mua vaan painaa
Vaikka me ei enää yhdessä ollakkaan
Siitä huolimatta mä tuun sua aina rakastaan
Tuli mikä tuli en tuu sua ikin unohtaa
Ootan sitä päivää et sut uudelleen kohtaan
Haluan olla sulle enemmän kuin pelkkä ystävä
Ku pelkästää frendi tai vaa yks jäbä
Jonka tunsit joskus jonka kanssa vietit aikaa
Jonka kanssa lupasit sä olla nyt ja aina
muistot
Ainoo mitä susta jälkeen jäi
Muistot
Tuun aina muisteleen sua jälkeen päin
Muistot
Ei käy tää mun järkeen
Muistot
Oot aina mulle tärkee
Sua kelaan joka päivä himas sekä duunissa
Mut enää en sua nää kuin painajaisunissa
Joudun joka päivään aina tahdonvoimaa kerään
Ja tottuun ajatukseen että yksin joudun herään
Sun kanssa mietit yhteistä tulevaisuutta
Ja halusit tehdä joka päivä jotain uutta
Meidän piti vielä kaksin saman katon alle muuttaa
Tuunkohan mä koskaan saamaan uutta tilaisuutta
Nyt istun sohval himassa ja katkerana kaikesta
Miten selviän tilanteesta näin vaikeesta
Vaikken sua varmaan takas saa niin silti sua palvon
Sun vuoksesi yön toisensa jälkeen mä valvon
Käsissäni pitelen mä sitä valokuvaa
Missä kaksin suudeltiin se napattiin salaa
Sun takii ikuisen haavan mä sydämeeni sain
Ja nyt susta on jäljellä muistot vain
muistot
Ainoo mitä susta jälkeen jäi
Muistot
Tuun aina muisteleen sua jälkeen päin
Muistot
Ei käy tää mun järkeen
Muistot
Oot aina mulle tärkee