IRC-Galleria

Jag kommer att fortsätta vidare, ja måst göra de. På vägen mot ett nytt fösök fösöker ja glömma allt de gamla. Egentligen vill ja komma bort från allt, egentligen vill ja bara underlätta allt.
Saken är den att ja bara int har en blekaste aning om hur ja ska göra de, ja har ingen aning om hur de ska gå till. Mellanåt har ja den känslan att ja vill stoppa tiden just där den råkar vara. Leva bara den ena lyckliga stunden. De stunderna är så jävla viktiga, de e dom som stöder min väg framåt. De är tack vare er, som skapar dessa stunder, som jag orkar kämpa vidare.
En bland mina största önskningar är att jag int sku behöva kämpa vidare utan att jag sku kuna leva. Att jag sku klara av och lämna alla problem, att ja sku kunna gömma undan dem som avklarade, med "closed case" lappen på. Jag sku vila slippa över dessa vissa kapitel i mitt liv som hängt med ett tag för länge. De bara roddar till pågående händelser. Men aldrig aldrig ska ja glömma. Jag tar vara på allt, jag ska lära mej av allt och jag ska komma ihåg allt.
Förutom de tusentals kränkande, rivande och allt för långt rotsatta tankarna, dem vill jag gräva ner djupt och glömma.

Kiitos jälleen kerran ku toit asian esille

U know who u are

Tönäiset, kaadun maahan.
Potkit päähän, en saa ääntä suusta.
Jatkat vain, makaan tajuttomana.
Lähdet pois, jätät mut kuolemaan.
Kuulen askelista, joku tulee.
Tunnen katseen, et kuitenkaan pysähdy auttamaan.
Ulkona pakkasta, mä jäädyn pian.
Ikuiset vammat, tahdon silti jatkaa.
Jatkaa elämää, nauraa.

Pystyn jatkamaan, en ehkä tänään.
En huomenna, en ensi kuussakaan.
Voi mennä vuosia ennen kuin haavat on paikattu.
Sä naurat, mä makaan vieläkin maassa.
Kerään voimia, vielä mä nousen,
kostan kaiken.

Tiedän et lopulta pystyn asiat käymää läpi,
niist puhumaa sekä kirjottaa.
Päivä päivältä täs eletää,
hetki hetkeltä edetään.
Lähempänä tulevaa,
toivottavasti parempaa.

Nyt tuntuu pahalta, katsoa sua silmiiis.
Sieltä näen sen, sun lämpimän katseen.
Se katse ei ole enää minulle.
Näen sut kainalossa toisen, onnellisen.
Kai mun pitäis olla onnellinen sun puolesta,
en kuitenkaan ole.
Olenko huono ihminen, kysymys nousee huulille.

Kuulen huminaa taivaalta, tahdon heittäytyä mukaan.
Mukaan tuulen virtaan, lentää pois.
Tahdon päästää irti, en jaksa käydä tätä asiaa läpi.
Älä hoe mulle, että kaikki on hyvin, niin ei ole.
Sä tiedät sen itsekkin.

Tiedän et lopulta pystyn asiat käymää läpi,
niist puhumaa sekä kirjottaa.
Päivä päivältä täs eletää,
hetki hetkeltä edetään.
Lähempänä tulevaa,
toivottavasti parempaa.

muistot sattuu eniten - niiiin totta

Ikävä mun on sua
ikävä etkö nää
ikävä tarttuu paidanhelmaan
ja siihen kiinni jää
ikävä tarttuu ja tekee kipeää

;s

"Jokaisella meillä on muistoja"

Ne lapsuusajan ystävät
ovat kadonneet
ja huoletonta aikaa
takaisin en saa
Aika muuttaa tarinaa
sen tietää
kun aikuiseksi kasvetaan
mut sydän ei unohda

Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun

Jos voisin ottaa takaisin
ne vuodet
joiden mukana me vartuttiin
ja elämää opittiin
Mut hyvät ajat sisälläin
ne säilyy
ei kukaan niitä voi poistaa
sillä sydän ei unohda

Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun
Niitä öisin katselen
oonko muistoissasi
vielä sun

Tätä maailmaa,
joka raivoaa
Sitä kohtaamaan
en pysty milloinkaan
Minä mieti en
Sinut kun vain saan
Minä järkeen en nyt luota lain
Ja mietin vain mun tunteillain

kertosäe:
Kun ain seuraan sydäntäin
Kodin vihdoin sain mä vain,
Kun kanssas lemmen löysin
Tän yön läpi päivän näin
Yhteinen on tie
Onneen matka vie
Seuraan sydäntäin

Minä pelkäsin
Nyt jo tiedän sen
Rakkaus oikein on
Se koskaan kuole ei
Järki huutakoon
Sitä kuule en
Ja jos kaikki tuntis tunteen tän,
Ei jäisi yksikään miettimään

kertosäe

Aina seuraan sydäntäin

paneliassaa olin käymäs, minnan tykön :)<3

Toinen toistaan huonompi ihminen
Kaipaa rakkautta kuitenkin,
Silloin särkynyt sielumme syntinen
Löytää toisestansa enkelin.
Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan,
Miltein kyyneleitä silmissäs näin.
Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan,
Joku katsoi meitä ylhäältä päin.


Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Saamme rakkautemme kestämään.
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan?
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Emme muuta enää kaipaisikaan.

Vaikka sinut syliini painaisin,
Voin olla kaukana jossakin,
Mutta palaan varmasti, rakkahin.
Vaivuin hetkeksi muistoihin.
Minä kerran sinua jos loukkasin,
Tyhmyyttäni sinut melkein menetin.
Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin
Sulta, rakkaani, viimeinkin.