IRC-Galleria

eteenpäin mennään

Mul on paljo Sanoi sydämellä haluun kertoo ne sulle
Seison ulkona vaikka kovaa tuulee
Ja katon tähtii muistot palaa takas
Et taida tietää et sä oot mulle rakas
Sun pitää muistaa aina et mä välitän
Voit kääntyy mun puolee jos elämä alkaa väsyttää
Olin sun tukena ja haluun olla vieläki
Vaikka mulle tärkeimmän asian mä menetin
Iltasin ku katon ikkunasta kuuta
Nään sun naaman enkä mitää muuta
Istuttii rannal kuun valossa
Olin sulle kiltti omasta tahdosta ja
Käsi kädessä sun kauniit silmät loistaa
Tahtoisin surun täst maailmast poistaa
Toivon vaa et pääsisin viel takasi
Pääsisin viel takasi

Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi

Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta



Hei, hei, hei - laiva lähtee, minä jään.
Hei, hei, hei - voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä,
Jossa minä olisin vain tiellä.
Hei, hei, hei.

kertosäe:
Sinä olet niin kaukana
Toisessa maassa, se repii mieleni.
Sinä olet niin kaukana,
Vaikka sata vuotta mä odotan sinua.

Hei, hei, hei - hurmuri on aina imagonsa vanki.
Ei, en oo, vaikka väitetäänkin, en ole pelkkä kanki.
Me nähdään niin harvoin,
Ei pilata hetkeämme puhumalla.
Hei, hei, hei.

kertosäe

kertosäe2:
Sinä olet niin kaukana
Toisessa maassa.
Sinä olet niin kaukana,
Vaikka sata vuotta tässä satamassa.

Älä sano, että olet ihastunut minuun.
Saatat tarkoittaa sitä.
(2x)

kertosäe

kertosäe2

Montako elämää meil on vielä jäljellä?
Niin, mene vaan, minä jään, en pysty selittämään,
Ja kuitenkin jossain on maa, jossa sinua odotetaan.
(2x)

Hei, mene vaan, minä jään.
Mene vaan, minä jään. (3x)

Jäit tuuleksi taivaanrantaan
Valoisan virran rantaan
Kun suruihin suurin vaivuin
Sinä iloja näit
Jäit tuuleksi taivaanrantaan
Valoisan virran rantaan
Mä maailman tahtoon taivuin
Sinä enkeleitä näit

r.i.p

Jantte, jälkeen viikonloppujen
Soitti kysyäkseen
''Kerättäiskö jengi kasaan
Ei olla nähty pitkään aikaan
Ja muistatko sen chevroletin?
Äijällä voisi olla se vieläkin.
Miksei mentäis sillä kaupunkiin
Tehtäis kaikki niinkuin ennenkin''

Ja niin istun uudelleen
Penkkiin vanhan VAN:in
Sojo ajaa tietenkin
Se on teukan vanha auto
Milla meistä hiljaisin
Erika ja Juho taas kovaäänisin
Micke kantakirjamaanikko
Minä joukon romantikko


Janten VAN
Pyörät pyörii uudelleen
Se vielä kerran kuljettaa
Vanhan jengin juhlimaan
Janten VAN
Pyörät pyörii uudelleen
Vaikka on kaikki kohdallaan
Ei mikään ole ennallaan

Viimeksi kun tavattiin
Iidan kanssa kovaa tapeltiin
Nyt se mua selkään läimäyttää
''Nasta nähdä vanhaa ystävää''
Jantte hiljainen on edelleen
Huhu kertoo että HIV:n
Se olis saanut naisiltaan
Mutta kukaan ei kysy suoraan
Ja Jarno on nyt liikemies
Tekee miljoonia kukaties.
Janette ei ennen juonut tippaakaan
Nyt ekana meistä sammaltaa
Milla kiroo paskaa elämää
Sanoo ettei jaksais yrittää
Ja Micke & Maria ovat hiljaa
Harvinaisen hiljaa


Kyllähän me hauskaa pidettiin
Kaikki vanhat mestat kierrettiin
Monia vain ei ole enää
Nyt musarikin kasvaa heinää
Ilta arvoisensa päätöksen
Sai kun Jantte iski huonon naisen
Toistemme perään huudeltiin
''Tämä täytyy tehdä uudelleen''
Viikko tästä eteenpäin
Mä Janten mersun kaupungilla näin
Kyyneleitä silmissäin
Erika sanoi: ''Jante hengen VAN:iltään''
Se eilen vaihdettiin
Myyneenä VAN löydettiin
Ei bileitä
Ei mitään

---

<--Erica> ryyppy lintta :)

---

Kaljat kyydissä on
sikalapaikasta riitaa.
Otin yhden tolvarin
Juholla on kuitenkin toinen.
Kuka pakotetaan ajamaan?
Maria on ottanut oluen.
Joku muu kuskina vaan silloin
kun on Jannella hyvä rahatilanne

Kaada Janne meille paukut
ettei vielä silmät ummu

"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka & kaljat loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin ilta
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan.

Erikaa & Millaa & Vickeä & Mariita pissatti taas
pysähdytään kolmatta kertaa
Samat huoltoasemat
Pojille pilsneriä ja pervomakkaraa

Kaada vielä yksi paukku
ettei iltaan silmät ummu

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että sojo ajaa meidät pusikkoon
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
EIKÄ AJATELLA SITÄ KUKA ON KENENKIN,
että meillä kaikilla on hellutkin.
TOISILLA ON JOKU, JOKA SIELLÄ ODOTTAA
NYT EI KUKAAN MUISTA,
EIKÄ TAHDOKKAAN.

Miksen voi aikaa taaksepäin kääntää?
Miks kaikki muistot piti sinne jättää?
Haluisin takas sen vanhan kodin
Jossa tunsin olevani turvassa
Suojassa kaikelta pahalta.
Miks kaikki se piti riistää
Koti ja muistot joita niin rakastin.

10.8.2007 </3

voivittu tuntuu vaa liian paskalta , tää ei tunnu yhtää todelliselta ;/ ikävä sua calle , olit vitun tärkee ja hyvä ystävä <3

Yllätän päivittäin itseni haaveilemasta jostain mahdottomasta. Tai ainaki mahdottomalta tuntuvasta. Koskaanhan ei tosin pitäisi sanoa, että jokin on mahdotonta. Mutta tuntuu mahdottomalta olla uskomatta, että haaveiluni eivät olisi mahdottomia.
Toisinaan haavemaailmani on pakokeino synkästä todellisuudesta, jossa jokaisen ajatuksen pitäisi olla realismi-sanan rajojen sisäpuolella. Nam, Susijengi biisistä tulee muuten niin paljon muistoja mieleen, näin aiheesta poiketakseni. Cheekkiä ei voi puolestaan kuunnella sitten yhtään ilman rajun keikkakuumeen nousua. Joten, elän päivittäin monta hetkeä haavemaailmassa, jossa yhdistän biisien tuomat hyvät muistot, mahdolliset tulevat sekä keikkakuumeen ja tietenkin armottoman, yksipuolisen rakkauden. Kun ton kaiken sekottaa, on ilmiselvää, että mistä/kenestä siellä haavemaailmassa oikeastaan haaveillaan. Ja se haaveilu muuten sattuu. Sitten siitä toipuu ja sitten taas sattuu, kun ei voi/osaa/edes todellakaan halua olla haaveilematta.
Onkohan haaveilu merkitty monenkin mystisesti kuolleen kuolinkertomukseen?

_ArkiPäivänVaras_