IRC-Galleria

"pidin sinua kädestä läpi kaikkien näiden vuosien.
mutta sinulla yhä on, kaikki minusta....."
niin se vaan menee. ei ole unelmaa mihin uskoa,
tai toivoa. ei ole ketään kehen turvautua,
ketään jolle kertoa päivästään. ei ktn mistä
syytä iloita, mtn paitsi särkynyt kuollut sydän,
haavoja pitkin kehoa, veriset silmät, ja sielu myrkytetty.
mua pelottaa ja ahdistaa.

Sä pääsit tuskistas eroon, nyt sun on paljon parempi olla.
Pääsit laukkaamaa ikuisesti vihreille laitumille.
Oot aina mun sydämes.

http://www.youtube.com/watch?v=4PEqdB9WIag&feature=related

Ihana <3 tulee vaikka mitä mieleen ko katoin tuota :( muistot vaan ei katoo mielestä ikinä...

Eilisen jälkee on nyt kyl oikeesti tosi haikee fiilis
Mä en ymmärtäny oikeesti aiemmin et tää sattus näin paljon.
Puol vuotta ilman teitä on ihan liikaa ♥
Oikeesti te ootte mun elämän valo !

Ette voi ymmärtää kuin paljon tää sattuu

ps. mc manen sanoin:
"Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan"

pps. Liia mä oon todella pahoillani ! Mä oikeesti toivon koko ajan et voisin kelata aikaa taakke päin ja tekisin asiat toisin mut en pysty siihen ja mul on nyt tosi kurja olo... Anna anteeks <3

Katsoimme toisiamme, etsimme jotain toistemme silmistä. Tulevaisuutta? Menimme pysäkin katoksen alle. Kylmät posket. Kylmät nenät. Sitten tuli kevät. Sitten tuli sata uutta päivää.
Olin jättänyt hänet kerran aiemminkin. Halusin tulla muiden tyttöjen rakastamaksi. Luulin, että monet tiesivät minut. Monet, jotka vähän katselivat perääni. Mutta sitten kun seisoin siinä vapaana ja valmiina
vastaanottamaan heidät, he eivät tulleet. Jotkut heistä nauroivat minulle. Halusin painautua heitä vasten, mutta he työnsivät minut pois. Ymmärsin olleeni rakkauden syvässä sisimmässä.
Sitten olin yksinkertaisesti jättänyt sen kaiken. Silloin kaipasin hänen luokseen, hänen jonka olin jättänyt. Kaipasin hiljaisia sekunteja, jolloin kaikki minussa värisi ja hän käänsi kalpeat kasvonsa minua kohti.
Niitä sekunteja, jolloin kaikki avautui. Jolloin tiesin, että tällaista on elämä. Olen siinä mukana. Me löysimme tien. Olemme perillä. Kaipaan tyttöä, joka oli näyttänyt minulle tien rakkauteen talven pimeinä iltoina.
Olin sairas kaipuusta häneen. Pitkään aikaan tämä kaipaus oli kaikki mitä minulla oli. Se oli minun tapani olla läsnä maailmassa. Olin ymmärtänyt, että ilman häntä missään ei ollut mitään mieltä. Sitten eräänä iltana hän seisoi odottamassa minua jälleen. Hän halusi minut takaisin. Sen illan jälkeen minulla oli kaikki minkä perään sydämeni oli huutanut pitkään. Sen illan jälkeen sydämeni ei enää huutanut. Se hiljeni. En tiennyt, mitä se saattoi tarkoittaa. En tiennyt, mistä olin tehty ja miksi minä äkkiä halusin lähteä hänen luotaan uudelleen. En uskaltanut häntä jättääkkään. Sanoin vain, että lähtisin pois..

Sun virheet tuhos tästä kaiken hyvän,/
nyt jäi jäljelle vaan kaksi särkynyttä sydäntä./
Otan käteen kynän, sit alan skriivaa,/
skriivaan ylös sen mikä mua vaivaa./

Joka kerta ku mä aamul avaan silmäni,
huomaan että kaikki on lähteny pois mun luotani,
en mä tiiä miten tässä kävi tällee,
haluun saada takas mun vanhan elämän jällee,
lupasin etten mä luovu kaveruudesta,
nykypäivään ollaa sillee ku ei edes tunnettais

mulla on ikävä muutamaa frendii
tottakai mä kaipaan niitä hyvii hetkii
jollon sai koulukavereitten kanssa rehkii
tunnil sekä välkäl mentii isoo rinkii
pihal leikkei leikittii ja juostii ympyrää
vallotettii lumivuoret mentii takas sisää
vähäks aikaa oppimaa asioita lisää
se oli järkevää nyt syödään eväät
sitä mentii isos pitkäs jonos kohti ruokalaa
ruokana taas perunamuusii uunikalaa
emäntä liikaa laittaa mutta ei se haittaa
pääasia että rupatellaa jonninjoutavaa
vallataan iso pöytä joka vain meille
toki mahtui muitaki oli meidän eile
mutta rahaa vastaa luovutettii teille
kaipaan niitä hetkii jotka jäi mielee

Oh girl we are the same
We are young and lost and so afraid
There?s no cure for the pain
No shelter from the rain
All our prayers seem to fail

In joy and sorrow my home's in your arms
In world so hollow
It is breaking my heart
In joy and sorrow my home's in your amrs
In world so hollow
It is breaking my heart
.
.
.
.
.
.
....