IRC-Galleria

hyve uussi vuotta kaikkille ^^ ahahahah

Tässä jokin aika sitten kirjoitin jonnekin aiheesta "moi". Silloin kyseisen sanan alkuperästä. Moi siis tulee Hollannista, mistä se päätyi stadin slangiin merimiesten mukana. Koko Suomessa nykyään yleinen moikkaus on lyhentymä puukenkäkansan tervehdyksestä "Mooien Dag!"

Nytpä on tullut vastaan uudenlainen käyttötapa tuolle ilmeisen kätevälle pikkusanalle. Missä? Kokeilepa klikata tuolta yläpalkista "Selaus" ja katso mitkä nimimerkit ovat lisänneet kuvia edellisten noin kahdeksan sekunnin aikana. Ellei ensimmäisellä ruudullisella tärppää, niin ainakin toisella. Nimittäin nimimerkki, joka päättyy "moi". Alkuosana yleensä jokin ihmisen nimi; lempi- tai ihan oikea. Nämä nimimerkin osaset ovat lähes aina yhteen kirjoitettuna, kuten esimerkiksi Mattimoi. (Mattimoi, pyydän anteeksi jos saat täten profiiliisi kummia kommentteja, mutta jokin esimerkkihän minun tähän oli otettava.)

Kertokaahan nyt joku minulle, mitä merkitsee se moi siellä nimen perässä. Oli sinulla sitten itselläsi moita tai ei. Kuka vain järkevän perustelun keksii!

______

2:16 - Sama ilmiö näyttäisi koskevan nimimerkkien lisäksi mm. sähköpostiosoitteita.

Kukahan se oli, joka uskalsi kirjoittaa, ettei suomen kieli muka köyhdy käytettäessä puhekielisyyksiä ja lyhenteitä. Kun kirjoitetetussa tekstissä olevia sanoja ja lauseita lyhennetään, jää vastuu ilmaistun asian ymmärtämisestä yhä enemmän lukijalle. Jos lukija on tottunut käyttämään samoja lyhenteitä ja slangi- tai murresanoja, hän tietysti saattaa saada selvää tekstistä helpostikin - tai sitten ei.

Puhutussa kielessä merkitykset usein ilmenevät selvemmin äänenpainojen, ilmeiden ja eleiden avulla. Esimerkiksi käyntikorttiaan potentiaaliselle asiakkaalle antavan uusmedia-alan yrittäjän sanoma "tos" tarkoittaa tietysti "tuossa käyntikorttini, olkaa hyvä". Sen sijaan lippuja tarkastavan konduktöörin toistelema "tos" tarkoittaa "kiitos".

On nähtävästi käymässä niin, että palvelutilanteiden yhteydessä käytettävä kieli yksinkertaistuu. Ilmiön huomaa parhaiten ulkomaalaisten turistien käyttämissä sanakirjoista ja matkaoppaista opetelluissa repliikeissä; ne kun ovat nykyään kuultuna huvittavan pitkiä ja virallisen oloisia. "Saisinko ranskalaiset perunat kaikilla mausteilla, kiitos." Suomalainen todennäköisesti sanoo vain "ranskikset", ja myyjän tiedusteluun, "kaikki mausteet?", vastataan "joo".

Nykysuomalainen käytäntöhän toki helpottaisi ulkomaalaisten turistien elämää Suomessa. Sanakirjat ja matkaoppaat uusiksi. Enää tarvitsee sanoa vain pyydettävän asian, ruuan tai tavaran nimi (joka varsin monessa paikassa on englantia, jolloin ei turistin tarvitse suomenääntämystäänkään miettiä). Ojennettaessa sanotaan "tos", vastaanotettaessa sanotaan "tos". Ääkkösiä ei tarvitse ääntää, kun voi "näkemiin" tilalla sanoa vaikka "moi".

Et eipä täs. Tos ja moi!

Suomen kieli kun nyt on sellainen että ns. small talk ei ole sillä kovin luontevaa.
Vika siis on siis juuri kielessä eikä sen käyttäjissä, se kun taipuu hyvin hyvin huonosti small talkiin. Mä itsekin olen ulkomailla matkaillessani ja myös Suomessakin useinkin havainnut sen kuinka paljon helpompaa se onkaan vaikkapa englanniksi tai ranskaksi. Ehkäpä siksi myös uusiin ihmisiin tutusminen on aina helpompaa englannin kielellä, kevyestä small talkista onkin sitten jossain vaiheessa hyvä siirtyä vakavimpiin ja edelleen syvällisempiin aiheisiin. Monilla kielillä se onkin varsin helppoa, suomi vain on poikkeus. Jopa ruotsi sopii paremmin siihen kuin suomi.

Jos Saimaan kanavassa liikennöisi lemmenlautta, voisiko kyseistä vesiväylää tuolloin kutsua seksikanavaksi?