Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
Lisätietoja
Hae
Kirjoita tähän nimi tai nimen osa aloittaaksesi hakemisen.
Hakua tehdessä tapahtui odottamaton virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan!
Hakusi ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja yritä toisilla hakusanoilla!
Historian vapaavalintainen tutkielma. Meni vaihteeksi taas vähän oudoksi. Itse sisältökin oli jo sellainen sekasorto että nam. Siihen vielä lisätään tuo meidän ihana tulostin johon on aina niin ihanasti paperia ja mustettakin ja se on vaan niin hemmetin ihana. Ensin kinuan siihen paperia viikon. Saan paperin ja eikös muste ole loppu. Huomennahan se pitää palauttaa eli tulostan sitten. Se on sitten sininen. Ensin se tulostin tekee pari sivua tummansinisellä ja sitten vaihtaa vaaleansiniseen. Ja lähdelinkit on jotain vaaleanpunaista. ETTÄ NAMI. Kuvia ei onneksi tarvinnyt kun on sellainen IHANA aihe kuin SUOMEN KIELI. Niin eihän siinä sitten ole kuin miljoona vuosilukua ja miljoona ihmesanaa ja paikannimeä ja miljoona IHANAA kursiivia ja boldausta.
kehtaako sitä edes palauttaa
...onneksi ei voi vaikuttaa kuin nostavasti. Jotain hyvää sentäs. -.-
Osuipa silmiin eräs "päiväkirjoissa" kiertävä tehtävä, jossa kysellään puhekielessä käytettyjä sanoja muutamille tavallisille asioille:
____________________________
MITEN SANOT NÄMÄ 8 SANAA?
Äiti
Koti
Poikaystävä
Savuke
Opettaja
Kissa
Bussi
Helsinki
____________________________
Tiukkapipoisin saattaa huomauttaa jo otsikosta, että numero 8 kuuluisi kirjoittaa kirjaimin. Älkäämme kuitenkaan tarttuko siihen, sillä itse sanalistassa on paljon mehevämpi moka. Bussi! Jos linja-auto on virallisesti bussi, niin kissa on katti. :)
Tässä jokin aika sitten kirjoitin jonnekin aiheesta "moi". Silloin kyseisen sanan alkuperästä. Moi siis tulee Hollannista, mistä se päätyi stadin slangiin merimiesten mukana. Koko Suomessa nykyään yleinen moikkaus on lyhentymä puukenkäkansan tervehdyksestä "Mooien Dag!"
Nytpä on tullut vastaan uudenlainen käyttötapa tuolle ilmeisen kätevälle pikkusanalle. Missä? Kokeilepa klikata tuolta yläpalkista "Selaus" ja katso mitkä nimimerkit ovat lisänneet kuvia edellisten noin kahdeksan sekunnin aikana. Ellei ensimmäisellä ruudullisella tärppää, niin ainakin toisella. Nimittäin nimimerkki, joka päättyy "moi". Alkuosana yleensä jokin ihmisen nimi; lempi- tai ihan oikea. Nämä nimimerkin osaset ovat lähes aina yhteen kirjoitettuna, kuten esimerkiksi Mattimoi. (Mattimoi, pyydän anteeksi jos saat täten profiiliisi kummia kommentteja, mutta jokin esimerkkihän minun tähän oli otettava.)
Kertokaahan nyt joku minulle, mitä merkitsee se moi siellä nimen perässä. Oli sinulla sitten itselläsi moita tai ei. Kuka vain järkevän perustelun keksii!
______
2:16 - Sama ilmiö näyttäisi koskevan nimimerkkien lisäksi mm. sähköpostiosoitteita.
Kukahan se oli, joka uskalsi kirjoittaa, ettei suomen kieli muka köyhdy käytettäessä puhekielisyyksiä ja lyhenteitä. Kun kirjoitetetussa tekstissä olevia sanoja ja lauseita lyhennetään, jää vastuu ilmaistun asian ymmärtämisestä yhä enemmän lukijalle. Jos lukija on tottunut käyttämään samoja lyhenteitä ja slangi- tai murresanoja, hän tietysti saattaa saada selvää tekstistä helpostikin - tai sitten ei.
Puhutussa kielessä merkitykset usein ilmenevät selvemmin äänenpainojen, ilmeiden ja eleiden avulla. Esimerkiksi käyntikorttiaan potentiaaliselle asiakkaalle antavan uusmedia-alan yrittäjän sanoma "tos" tarkoittaa tietysti "tuossa käyntikorttini, olkaa hyvä". Sen sijaan lippuja tarkastavan konduktöörin toistelema "tos" tarkoittaa "kiitos".
On nähtävästi käymässä niin, että palvelutilanteiden yhteydessä käytettävä kieli yksinkertaistuu. Ilmiön huomaa parhaiten ulkomaalaisten turistien käyttämissä sanakirjoista ja matkaoppaista opetelluissa repliikeissä; ne kun ovat nykyään kuultuna huvittavan pitkiä ja virallisen oloisia. "Saisinko ranskalaiset perunat kaikilla mausteilla, kiitos." Suomalainen todennäköisesti sanoo vain "ranskikset", ja myyjän tiedusteluun, "kaikki mausteet?", vastataan "joo".
Nykysuomalainen käytäntöhän toki helpottaisi ulkomaalaisten turistien elämää Suomessa. Sanakirjat ja matkaoppaat uusiksi. Enää tarvitsee sanoa vain pyydettävän asian, ruuan tai tavaran nimi (joka varsin monessa paikassa on englantia, jolloin ei turistin tarvitse suomenääntämystäänkään miettiä). Ojennettaessa sanotaan "tos", vastaanotettaessa sanotaan "tos". Ääkkösiä ei tarvitse ääntää, kun voi "näkemiin" tilalla sanoa vaikka "moi".
Suomen kieli kun nyt on sellainen että ns. small talk ei ole sillä kovin luontevaa.
Vika siis on siis juuri kielessä eikä sen käyttäjissä, se kun taipuu hyvin hyvin huonosti small talkiin. Mä itsekin olen ulkomailla matkaillessani ja myös Suomessakin useinkin havainnut sen kuinka paljon helpompaa se onkaan vaikkapa englanniksi tai ranskaksi. Ehkäpä siksi myös uusiin ihmisiin tutusminen on aina helpompaa englannin kielellä, kevyestä small talkista onkin sitten jossain vaiheessa hyvä siirtyä vakavimpiin ja edelleen syvällisempiin aiheisiin. Monilla kielillä se onkin varsin helppoa, suomi vain on poikkeus. Jopa ruotsi sopii paremmin siihen kuin suomi.