Inhoon eroamista. Se on vaikeaa, monimutkaista ja itsesäälissä rypeminen on asteikolla 1-10 koukuttavaa numerolla 11.
Ja siis kyse on reilusta kolmesta vuodesta. Suru jatkuu puolen vuoden päästäkin, vaikka pakolliset yhdenyön-jutut ja muut on tullu jo kokeiltua et silleen pitäis olla "parantunut". No. Pian alkaa muutaman v-lopun kestävä bailauksen sarja. Kai silloin(KIN) kaikki on mahdollista. Nyt vaan masentaa. Kahvitaukokin on ohi.
harva pääsee oikeesti mun sydämmee,
sä oot yks niist harvoist jotka sinne pääsee
tai siis oikeestaan olit ennen
nyt vaa kävelen, kävelen ja kävelen
Sä herätit mus ennen helvetin vahvoi tunteit,
herätät vieläkin, en sitä kiistä, sillo ne olis vaa valheit
mut tunteet käänty väärinpäin aika radikaalistikin
itehän sä sitä oikeestikki, tai ainaki annat ymmärtää, halusitkin.
What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watchin you walk away
Never knowing, what could have been
And not seein that lovin you
Is what I was tryin to do
Now you're gone
I realize my love for you was strong
and I miss you here, now you're gone
I keep waiting here by the phone
With your pictures hanging on the wall