Mä kävelen pimeetä tietä, tunnen oikeesti et oon yksin siellä. Ei kukaan tiedä eikä halua, mut mä hengitän paremmin sen avulla. Mä elän satua, puhallan savua, nautin maailmast jos oon yksin kadulla. Mustat ikkunat, mustempi mieli, muste kielii siit miten mä oon pieni. Sä voit kysyä miks mä nauran, jos mul on mattoveitsi vasten mun kaulaa. Uni maailma, parempi paikka, mustat askeleet seuraa siellä aina. Onhan mulla kaverit, mut pimeässä tuntuu et yksin on parempi. Aurinko nousee, mukavaa matkaa, silmät kiinni, valo voi tappaa. Ei mul oo tarvetta juosta valossa, mut joskus mä oon ulkona talosta. On sitte Lahessa tai vaikka Vaasas, nii hymy vituttaa tuntemattoman naamal. Ne ostaa hienoja kuteita, mut mä en erota ihmisii sokoksen muovinukeista. Homma karkaa käsistä, se on se elämä seinän ja lasin välissä. Prinsessat jotka diskossa tanssii, niiltä kirveellä päät vittu kahtii. Viemärivesistöt, tää on Lahti, jos haluut kauniiks mä voin käyttää saksii. Mun sydäntä ei voi tahdistaa, eikä tätä vitun paskaa kestää. En kulje bussilla, koska ahdistaa, kävelen mielummin vaikka vittu metsään.
How many lives will we take?
How many hearts destined to break?
Nowhere to run, can't escape
Full of ourselves, tied to our fate
The end is knocking.
We've all been lost for most of this life
Everywhere we turn more hatred surrounds us
And I know that most of us just ain't right
Following the wrong steps, being led by pride.
With peace of mind so hard to find
We're dwelling on the drastic signs
Another way to numb our mind
And as you close your eyes tonight
and pray for a better life
you'll see it flying helplessly away