kirjotan ajatuksia paperille ja itken.
luulin tyhmänä, että se auttaa mutta ei. olo on vaan entistä kurjempi ja yksinäisempi... voi kuinka kaikki vois olla niin kuin ennen.
bongasin tossa äsken yhteisön "minulla ei ole nimipäivää" ja aloin pohtia... MIKSI MINULLA EI OLE NIMIPÄIVÄÄ? oikeesti. kaikenmaailmojen annukat, anut ja varmaan annulitkin löytyy muttei annua? mikä logiikka? anna, anne, anni, anu, anneli jne jne... sitäpaitsi annu on ihan mukiinmenevä nimi ! siis paljon kauniimpi verrattuna just vaikka annukkaan (anteeks vaan kaikki annukat jos nyt joku teistä sattuu tän lukemaan).
"9.12. Anna, Anne, Anni, Anu, Annikki, Anneli, Annukka, Annika"
rakastan sua ikuisesti, maailman paras pikku kissimirrini <3 (; kunpa et olis joutunu lähtemään vielä.
sanat ei oikeesti ees riitä kuvaamaan miten lojaali katti sä sit loppujen lopuks olitkaan. anteeks kun haukuin sua.
Ehkä pitäis ottaa opikseen ja sanoa ihmisille, että välittää, EDES sen kerran, eikä miettiä mitä muut mahtaa ajatella, ottaa elämästä kaikki irti.
Herranjesta, miten joku tv-ohjelma voi OIKEASTI saada ajattelemaan asioita tällä tavalla ?
But all that I know is I'm breathing
All I can do is keep breathing
All we can do is keep breathing
puolen tunnin päästä mä sanon, "tänään se loppuu" ja mä itken jo nyt.
mulla on kauhean haikea, tyhjä olo.
on niin paljon asioita, jotka mun olis pitäny pystyä näiden kolmen vuoden aikana tekemää ja sanomaa.
on niin paljon myös niitä asioita, jotka ois pitäny jättää sanomatta.
mä pyydän anteeksi, mä kiitän ja sanon heippa.
teistä tuli mulle todella rakkaita ja läheisiä kolmen vuoden aikana,
en ois itsekää uskonu.
<3