On aika osuva omaan elämään just nyt. Heräsin tänään jonkinlaisesta unesta kun kävin katsomassa the fame leffan. Oli Kyllä mieletön ja oisti ajatukset omasta elämän intohimosta liikkeelle. mitä ei ole. mikä järkyttää ja pelottaa. Päivät hukkuu työpaskaan jota ilman en selviä mutta se työ jolle en antaudu koska en sitä rakasta. Mutta se sikseen.... Elokuva sai minut tajuamaan ettei minulla ole mitään suunnitelmia oasta elämästä. Ei unelmia. Ei mitään.
10 000 kysymys: mihin ne hukkuivat??? Mihin joutui kaikki unelmani viimeisen vuoden aikana???
Joten nyt kun tässä ankarasti pohdin ja etsin omaa paikkaani maailmasta teen paskaa työtä, olen onneton ja kieriskelen vessanpöntössä. Ou jee.
Asiaa ei paranna se että monet ystäväni ovat toteuttamassa omaa elämäänsä... omia unelmiaan ja elävät sitä hetkeä nyt. Missä minä taas... Olen täällä ja katselen heitä. Herää kysymys: eikö sille pitäisi tehdä jotain sen sijaan että vaan höpöttää paskaa? Vastaus: Kyllä pitäisi ja olisi syytäkin mutta miten jos ei ole mitään mikä saisi oman elämän tuntumaan elämältä?
Ei elämä helppoa ole, vaikka toiset luulee, etttä se on toisesta helppoa.
Koittakaa ihmiset jo tajuta et ei teil vaa mee huonosti, on muitaki joilla
menee huonosti. En itsekkää ole joskus tajunnu, mutta toivoisin, etttä minulle
oltais sanottu näin, kun olen ajatellut niiin!
Hengitän sisään harmaata usvaa //
ja puhallan pois jähmettyneen tuskan //
minne mennä jalat vieneet ristiin rastiin //
tai jämähtäneet paikoilleen sielun painolastiin //
niinpä kaivan maata jalkojeni alta //
ja kuin kuolleista nousee muistot ajalta //
kun lapsi tietämätön rakenteli majojaan //
metsissä, vaan ei luonnon saloissa //
vuosien jälkeen valaisi vallilassa voima //
merkillinen, se sai sieluni soimaan //
lauluaan yhdessä kaiken kauniin //
ja lapsonen luuli olevansa valmis //
ei osannut muuta ku hieroo taikalamppuu //
vaan rajattomat toiveet ei tuo uutta alkuu //
ja sehän saa kenet vaan parkumaan //
kun luuloistaan herää toden tuntumaan //
Verse 2:
Kohdusta valoon ja sain oman koulukunnan kasteen //
elämäni taanneet ei saaneet kosketusta lapseensa //
vitut kasvatuksesta minä valmistin itseni //
metsissä elelin ja ilman neuvoja liikehdin //
kun ei ollut muka ketään kertomassa elämästä //
mut mikä vittu muka mua esti kysymästä //
on niin vaikeeta ilmaista ahdingosta //
multa löytyy tuhansia sanoja pöytälaatikosta //
tuskaa käsittelen luomiskanavalla //
kun tunnen eläväni olen siitä lomalla //
on niin kaunista tuoda itsensä elävien kirjoihin //
vaan milloin viimeksi siitä ilosanomaa kirjoitin //
kaikessa kyynisyydessäänkään tää ei oo suruvirsi //
vaan tragikoominen vitsi, tähän ollaan tultu //
Kertsi:
Kun tähän ollaan tultu
ei auta surkutella //
niinpä mä astun sisään
kaltaisteni sirkustelttaan //
tähän ollaan tultu
oman käden kautta //
ei kiertely auta
kun vastuu on mulla //
tähän ollaan tultu
tikapuita astellen //
peläten, et ne loppuu kesken //
mut täs mä edelleen olen
avaan seuraavan oven //
ja huomaan: voin yltää taivaisiin //
+ Ajotunnit: broom,broom!!
+ joulunäytelmän harkat(? Äkkiä kiitos, haluaan, et mullaki o taas jotai elämää :D )
+ syysloma
+markkinat
+ kaikke kiva.(syyskuussa alkaa piano ja tanssi :o)