ÄLÄ OTA tätä kirjetta niin vakavasti! Äläkä asioita yleensäkään.
Kyllä, ilmastokriisi pitää välttää ja sukupuuttoaalto pysäyttää. Köyhyys ja epätasa-arvo tulee hävittää maailmasta. Meillä jokaisella on vastuumme, jakaikkien pitää tehdä voitavansa.
Tosissaan saa olla, omistautunut myös. Elämästä kannattaa kuitenkin myös nauttia.
Mene laittomasti järjestettyihin teknobileisiin. Vielä vuosien päästä muistelet ääntä, joka syntyy, kun tehdashallin ikkunat helisevät bassojen tahdissa.
Liiku. Koulun liikunnan opetuksen ei kannata antaa tappaa halua liikkua. Liikkuminen voi olla fiksua ja mukavaa liikuntatunneista huolimatta.
Harrasta seksiä, jos siltä tuntuu. Ja aika usein tuntuu.
Matkusta. Kuukausi Mosambikissa ja muualla eteläisessä Afrikassa jää lukioajoilta hienoksi kokemukseksi.
Mene sittenkin vaihto-oppilaaksi, ehkä Yhdysvaltoihin. Se tekisi sinulle hyvää.
Puhu. Rupattele. Älä pelkää ihmisiä. Katso toisia silmiin ja kysy, miten voit tänään.
Halaa. Hymyile paljon. Naura sopimattomissa paikoissa.
Kuuntele. Jokaiselta ihmiseltä voit oppia jotain. Eniten opit niiltä, joiden kanssa olet eri mieltä.
Suhtaudu toisiin ihmisiin kärsivällisesti ja ymmärtäen. Heidän polkunsa on erilainen kuin omasi, mutta se on yhtä arvokas.
Opiskele - laajasti ja intohimoisesti. Saksa on ruma ja ranska vaikea kieli, mutta niitä on helpompi opetella lukiossa kuin vanhempana. Opiskele myös yllättäviä asioita - latinaa, geologiaa, teatteria. Ne sivistävät.
Vaikka pidät opiskelusta, useimpia tärkeitä asioita et opi koulussa. Ne opit elämästä, joskus kantapään kautta. Kerron muutaman.
Älä hyväksy vääryyttä. Kuuntele sydämesi ääntä. Älä koskaan leiki toisen ihmisen tunteilla.
Uskalla heittäytyä. Rakasta ehdoitta.
Sydämesi saa ruhjeita ja haavoja. Joinakin aamuina mietit, miksi nousta sängystä, koska elämä tuntuu menettäneen merkityksensä. Mutta haavatkin arpeutuvat joskus.
Ja silloin huomaat kaiken olleen sen arvoista.
Joo nyt tulee jatkuvasti päivitystä tänne et lukekaa jos haluutte.
Katoin just tossa Lost In Translationin. Oli tosi hyvä leffa kyl. Sai vaan tosin aikaan sen et nyt harmittaa ihan uskomattomasti ku on missannu noi Japanin yhteisreissut ja se ettei oo työpaikkaa josta sais rahaa sitä matkaa varten... Opiskelen noita hiraganojaki ihan viimestä päivää jotta vois alottaa ton oppikirja harjottelun ku en mä ymmärrä noitten kirjojen teksteistä mitään... Katon tällä hetkellä Mononoke Himeä streaminä ku se löyty. Ei ehkä ihan hyvä idea ku se on just tulossa leffateattereihin, mut harmitti ku näin sen joskus aikoi sitte siihen kirottuun puoleenväliin, koska olin niin väsyny, ja sit en koskaan muistanu kattoo sitä loppuun. Enpä usko että se haittaa nyt niin suuresti ku tiiän kumminki sen idean jo entuudestaan.
Huaah... Kauheesti nyt kyllä raha kelpais suunnitelmien varalta... Pääsis matkustelee, muuttaa veke, you know, elää elämää vähän enemmän. Oon kumminki suht kiven alla ollu aina ni kaipa se joskus olis kiva alottaa.
On aika osuva omaan elämään just nyt. Heräsin tänään jonkinlaisesta unesta kun kävin katsomassa the fame leffan. Oli Kyllä mieletön ja oisti ajatukset omasta elämän intohimosta liikkeelle. mitä ei ole. mikä järkyttää ja pelottaa. Päivät hukkuu työpaskaan jota ilman en selviä mutta se työ jolle en antaudu koska en sitä rakasta. Mutta se sikseen.... Elokuva sai minut tajuamaan ettei minulla ole mitään suunnitelmia oasta elämästä. Ei unelmia. Ei mitään.
10 000 kysymys: mihin ne hukkuivat??? Mihin joutui kaikki unelmani viimeisen vuoden aikana???
Joten nyt kun tässä ankarasti pohdin ja etsin omaa paikkaani maailmasta teen paskaa työtä, olen onneton ja kieriskelen vessanpöntössä. Ou jee.
Asiaa ei paranna se että monet ystäväni ovat toteuttamassa omaa elämäänsä... omia unelmiaan ja elävät sitä hetkeä nyt. Missä minä taas... Olen täällä ja katselen heitä. Herää kysymys: eikö sille pitäisi tehdä jotain sen sijaan että vaan höpöttää paskaa? Vastaus: Kyllä pitäisi ja olisi syytäkin mutta miten jos ei ole mitään mikä saisi oman elämän tuntumaan elämältä?
Ei elämä helppoa ole, vaikka toiset luulee, etttä se on toisesta helppoa.
Koittakaa ihmiset jo tajuta et ei teil vaa mee huonosti, on muitaki joilla
menee huonosti. En itsekkää ole joskus tajunnu, mutta toivoisin, etttä minulle
oltais sanottu näin, kun olen ajatellut niiin!
Hengitän sisään harmaata usvaa //
ja puhallan pois jähmettyneen tuskan //
minne mennä jalat vieneet ristiin rastiin //
tai jämähtäneet paikoilleen sielun painolastiin //
niinpä kaivan maata jalkojeni alta //
ja kuin kuolleista nousee muistot ajalta //
kun lapsi tietämätön rakenteli majojaan //
metsissä, vaan ei luonnon saloissa //
vuosien jälkeen valaisi vallilassa voima //
merkillinen, se sai sieluni soimaan //
lauluaan yhdessä kaiken kauniin //
ja lapsonen luuli olevansa valmis //
ei osannut muuta ku hieroo taikalamppuu //
vaan rajattomat toiveet ei tuo uutta alkuu //
ja sehän saa kenet vaan parkumaan //
kun luuloistaan herää toden tuntumaan //
Verse 2:
Kohdusta valoon ja sain oman koulukunnan kasteen //
elämäni taanneet ei saaneet kosketusta lapseensa //
vitut kasvatuksesta minä valmistin itseni //
metsissä elelin ja ilman neuvoja liikehdin //
kun ei ollut muka ketään kertomassa elämästä //
mut mikä vittu muka mua esti kysymästä //
on niin vaikeeta ilmaista ahdingosta //
multa löytyy tuhansia sanoja pöytälaatikosta //
tuskaa käsittelen luomiskanavalla //
kun tunnen eläväni olen siitä lomalla //
on niin kaunista tuoda itsensä elävien kirjoihin //
vaan milloin viimeksi siitä ilosanomaa kirjoitin //
kaikessa kyynisyydessäänkään tää ei oo suruvirsi //
vaan tragikoominen vitsi, tähän ollaan tultu //
Kertsi:
Kun tähän ollaan tultu
ei auta surkutella //
niinpä mä astun sisään
kaltaisteni sirkustelttaan //
tähän ollaan tultu
oman käden kautta //
ei kiertely auta
kun vastuu on mulla //
tähän ollaan tultu
tikapuita astellen //
peläten, et ne loppuu kesken //
mut täs mä edelleen olen
avaan seuraavan oven //
ja huomaan: voin yltää taivaisiin //