IRC-Galleria

komee jätkä

Nyt muistamme hyvät hetket,
kaunis ystävämme.
Talo on hiljainen,
kun et ole enää luonamme,
turvaamassa kotimme...

Hyvää matkaa
kauas sateenkaarimaahan.
Pois tuskistasi pääset.

Tiedämme,
jälleen näemme.




Pera 11v.

R.I.P
??.??.???? - 10.3.2009

En painaa voi kättäni päätäsi vasten,
en koskettaa merkiksi ystävyyden.
Suuri ikävä mieltä painaa.

Käytiin sillo samana iltana hautaamassa Vili. Sille tehtiin oma puinen "arkku" <3

Hei hei pikkuinen, me jäädään kaipaa sua. Meijän pikku supermarsu. Maailman paras. Nähään joskus.

Nyt se meijän poika on sit poissa. Nukkui viime yönä ikuiseen uneen kello kolmen aikaan.

Eilen mentiin päivystävälle eläinlääkärille. Syynä hammasongelmat, raukka kun oli lopettanut syömisen. Painokin oli yht'äkkiä melko reilusti pudonnut alaspäin, joten apua olin äkkiä saatava. Tätä edeltävänä päivänä alotettiin pakkoruokinta ruiskulla (oltaisiin menty lääkäriinkin, muttei saatu aikaa sille päivälle).
Noh, sillä oli (aivan kuten oltiin arveltu) hammaspiikkejä. Niiden seurauksena toiseen poskeen oli tullut haava, joka oli tulehtunut. Ei ollut kovin kivaa katseltavaa, vertakin tuli vähän. Hyvä ettei itku jo tuossa vaiheessa päässyt, kun ajatteli mitenkä kivulias se on. Nuo piikit oli siis uusiutuneet, kaksi kertaa aiemmin niitä on tässä vähän reilun puolen vuoden sisällä ollut, muttei noin pahoja. Mukavan nopeesti oli nää viimeisimmät menny noin pahaksi. :s Saatiin viikon antibioottikuuri, ja vielä ennen heräämistä pistettiin kipulääkettä. Haava paranisi 4-5 päivässä, ja pakkoruokintaa olisi jatkettava.
Kotona alettiin sitten heräilemään ja syötiinkin vähän. Noin tunnin välein syötettiin pieniä määriä ruiskulla. Kun se oli sitten ihan kunnolla herännyt, jotenkin Vili ei ollut ihan normaali. Aiemmista nukutuksista herättyään kunnolla se oli virkeä oma itsensä. Nyt se oli aika väsähtänyt, lepäili paljon. Seurustelulta ja paijailulta ei tietenkään voinut välttyä, siitä kun kovasti tykkää :) <3
Yöllä sitten kun viimeisen kerran yritettiin ruokkia sitä, huomattiin että Vili oli aika velton oloinen. Silloin kyllä pääsi itku, sillä tiesin mitä tuleman piti. Lopulta, pikkuhiljaa se lakkasi hengittämästä. Siihen se nukahti, Roopen syliin. Koko yönä ei sitten nukuttu, kun ei yhtään nukuttanut.

Osattiinkin odottaa tätä. Vilillä oli jo sen verran ikää, että se ei ehkä kestäisi nukutusta. Tämä olisi tapahtunut jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, sillä nuo hammaspiikit tahtoo uusiutua. Ei enää tarvitse kärsiä niistä. Sillä on nyt hyvä olla :) Ikävä on tietysti kova <3

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin,
ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja,
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan,
yhdessä... <rakas>

rakas niisukka....MIKSI JUURI SINÄ?????
sun piti olla meijän kanssa toiset kaheksanvuotta!!!!!!
tulit onneksi kotiin vielä vaikka sattui ja liikkuminen oli vaikeaa!!!!!!!!

ei sulla ollu lupaa jättää mua viellä...ei nyt ei ei ei ei ei ei ei!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

kutsun sua mut nyt sä et vastaa et tuu nukkumaan etkä komenna mua enään koskaan!!!!!!

MIKSI???????????????????????????????

OLIT KAIKILLE RAKAS LEPÄÄ NYT KUN SUN ON HYVÄ OLLA PIENI KARVAINEN RAKAS!!!!!!!!!!!!!!!!!

ikuinen ikävä jää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

toivottavasti tiesit aina että olit meidän eka "lapsi"

kiitos ajasta jonka olit meidän kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kinuski päästettiin tänään Sateenkaarisillalle parantumattoman sairauden uuvuttamana.
Kinuskin tarina on yksi surullisimmista; se eli elämänsä kaltoin kohdeltuna, köytettynä leikkimökin alle. Se tuli yhdistyksellemme pelokkaana, kaunis turkki takkuisena, surullisen näköisen olentona. Se sai uuden mahdollisuuden, uuden rakastavan kodin. Se piristyi aivan silmissä, kynitty turkki alkoi kasvaa uudestaan. Kaiken piti olla hyvin.
Tänään eläinlääkärikäynnin yhteydessä paljastui kasvain maksassa ja eläinlääkäri katsoi parhaaksi päästää Kinu-kissan Sateenkaarisillalle.

Kauniita unia, kaunis Kinu-kissa... :(


"Olet kirkkain tähtemme Otavassa,
hymy tähdenlennon sakarassa.
Olit, Enkeli, luonamme vain hetkisen.
Jätit sydämiimme jälkesi kauniin, ikuisen.
Enkeli, olit vain hetken lainassa.
Sinut joku tahtoi takaisin Taivaassa."

-Noelia-

5kk 15 päivää

Ikävä on ihan hirvee !!

I wrote your name in the sky,
but the wind blew it away.
I wrote your name in the sand,
but the waves washed it away.
I wrote your name in my heart,
and forever it will stay.

Milli ♥