IRC-Galleria

Ehkä yritän hiukan liikaa?

Vois kuvitella, että loistavasta päivästä tulee erinomainen ku pääsee tekemään jotain sellaista mistä oikeasti välittää, vaan ei.

Esimerkkinä voisin kertoaa muutamasta viime sähkörumpusessiostani ja koko viime vuodesta.

Ensin odotan tuota suurta hetkeä liianki innoissaan "JIPII, PÄÄSEN PAUKUTTAAN KUNNOLLAA!!"
sitten saavun sähkörumpuluokkaan, kaivan kapulat esille, istun rumpujen taakse - ja samalla hetkellä pää tyhjenee, en keksi mitä soittaisin.
Aikani siinä mitiskelen ja alan soittamaan jotain ihan perushommia ja tuntuu ettei mikään isku osu kohilleen ja komppi joko kiihtyy tai laahaa ja tökkii ja kuulostaa suorastaan HIRVEÄLTÄ!

Sitten tulee itsevihaAngstAlemmuuskompleksiRaivo, kaivollinen kyyneleitä ja satunnaisia riittämättömyyden tunteita.

Miksi mää oon niin vitun paska? ja miksi on tämmösiä fuckin bad drumming päiviä?

Vituu mää alan vinguttaan viulua tai lopetan musahommat kokonaan ja SYÖN ne rummut ku ei vaan opi niin ei opi.


Angst.


Yhyy oon teinipissisangstvittuEMO.


Ninnu kiittää.

Nyt vituttaa ja pahasti. : DDD
Ehkä aika hyvästikki.
Paitsi jos oon liian luottavainen? O.o
...



Nyt vituttaa ku aloin miettimää tätä asiaa. -. -
Oon liian luottavainen luulisin. ... argh! ._.

No nyt on taas hyvä mieli! Tästä nousuun.

No nyt sitte alko vituttaan, samalla tavalla ku sillon kerran ku en saanukkaan suklaata.

Tosin tää reaktio on astetta lievempi. :D

Nyt vituttaa niin maan perkeleesti ku mese ei toimi ja mää en löyä ittelle housuja.

Onnellisuus on asenne. Ottakaahan siitä oppia. :)

Siis jos joku mun asemassa oleva voi olla näin onnellinen ihan ilman mitään syytä, niin kuka vaan voi.

Ei oo muuten pahempi tunne, voin suositella lämpimästi ihan jokaiselle. :)


Ihan tehostaakseni tätä sanomaani voin kertoa, että tekis mieli halata jokaista vastaan tulevaa ihmistä ja jokaista puuta, adoptoia joku pikkunen afrikkalainen, tanssia alasti sateessa, laulaa mummoille ja pappoille iltalauluja ettei niillä ois yksinäistä.

Vittu haluan vaan, että kaikki ois yhtä onnellisia ku minä!

Olkaa nyt perkele ilosia!! :DD

armoton vitutus, ahistus ja jännittynyt olo+krapula mutta samaan aikaan harvinaisen hilpeä olo ja joka asia tuntuu naurattavan aivan hirviästi.. :D kiteytetään siihen vielä vilkas ajatuksen juoksu eilisen illan pätkiä kooten mutta silti harvinaisen pumpulii on pää.. tyhjää puksuttaa noi aivo nystyrät. O_O tästä seuraten olen varsin hämmentynytkin.

sekavaaa..? pitäiskö sitä itkeä vai nauraa? vai molempia vielä samaan aikaan? :D mä en tiedä enää mistää mitään.

tarina:

olipa kerran... ja se meni pois.

kiitos ja näkemiin.