sairaan kaunis maailma alkaa repiä mua kahtia
niinku pala paperia halkastas saksilla
sydämeni tykytyski hidastaa jo tahtia
paholaiset pitää sielun porteilla vahtia
en jaksas uskoo että huominen vois parantaa
arvet sydämessä joita enkelitkin kavahtaa
nyt joka sana satuttaa
mutten silti käsitä
miks aina mua sattuu vaikka mä yritin parhaani
miks aina joku sai vedettyy maton altani
tapoit mut sisältä mutta nyt oon noussu haudasta
tästä maailmasta on nyt satulinna kaukana
välitin sust liikaa ja sä käytit sitä hyväksi
siks verisellä kynäl kirjoitan ny sanan hyvästi
liikaa musta tahdoit ja mut polvilleni tiputit
paina pää mun sydämelle, mitä sä kuulet se hakkaa sulle eikä lakkaa ennen kun tapaat uuden, tapat tunteet ja viet samal hengen mult mä tiedän et sä tiedät et oon riippuvainen susta sä oot ainoo valo mun maailmas, mis on aika vittumaisen mustaa ooksä se pelastava enkeli, mä otan selvää siitä antamal vaik henkeni, eikä sekään riitä jos sä oisit mun paikal, sä tietäisit et toisin vaikka kuun taivaalt, jos sä oisit mun aina mut mun silmis se on jo sul koska sä oot mun maailma mä tuun aina, rakastaa sua mut en kenenkään muunlailla vitut niist ja vittuun koko maapallo mä haluun et sä tajuut ilman sua mä oon vaan pelkkä tyhjä varjo
Sometimes you just canÂ’t tell someone how you feel. Not because you donÂ’t trust them, and not because you think they will judge you. But because you can never really find the right words to make them understand, and it makes you frustrated. People take things in so many different ways, and that is why itÂ’s so hard. But if what youÂ’re trying to say is meant to be said, it will find a way to be understood.