IRC-Galleria

Huhhuh. Elämä viiraa.

Tuntemattomat vedet on pelottavia.
Vesi on kaikessa tummuudessaan kuitenkin kirkasta,
ja kun se kirkastuu ja asioita tajuaa, sit alkaa vasta viiraamaan,
koska sit ne asiat muuttaa muotoaan moneen pienempään asiaan,
asioiden jatkumo alkaa ahdistamaan kun alkaa välillä tuntumaan siltä että tajuaa liikojakin.

Tai se että on tajunnut niin paljon ettei tajua enää mistään mitään.

Koko elämän kysytään kysymyksiä, kuka olen, mistä tulen, minkä takia olen täällä,
minne olen menossa, maailman mysteerit on avattavissa kaikille minuudessaan,
se kiehuva tunne joka maapallolla vallitsee johtuu siitä että tiedostamme mutta siinä missä nykyisyyden pitäis edistää meitä se vaan tekee meistä entistä sumeempia omille itsellemme.

Jos ei ihmiset rupee ilmaisemaan omia tahtojaan paremmin niin ei mee kauaa kunnes ollaan kaikki masennuslääke koukussa, venaamassa lopun alkua.

Minkä takia ihmiset luulee että masennuksesta on tulossa suurin maailmanlaajuinen sairauden syy kun vastaushan on ihan koko ajan naaman edessä. Edistys eristää ihmisen minuuden, kutistaa muurahaiseks, ja niinkun muurahaispesät romahtaa, niin tulee romahtaa kaupungitki ja siinä samassa ihmiset jotka ei siinä vaiheessa enää välitä kun mieli on sumea ja harmaa, maailma väritön ja turhanpäiväisen tuntuinen.

Suorasanaisuus ei oo kusipäiden etuoikeus, mieli pysyy pirteenä ja tunteet aitoina kun tekee, sanoo ja toimii niin kuin tuntuu oikeelta. Vääriä vastauksia ei oo, oikeutta ja vääryyttä kyllä, joskus vääryyttäkin voi käyttää oikein, samoin kuin nykyään käytetään oikeuksia väärin. Ei mikään ihme että kansat pelkää johtajiaan kun maailma on ryhtynyt yleiseksi verenimijäksi.

Nyt on aika toimia, tuntea ja ajatella.
Vain niin tää maailma voidaan pelastaa.

makunystyröiden läiskivä piina
käytettyä vessapaperia ja kiiltokuvia
metsän eläimet kanavoivat ylettömän raskasta musiikkia
huivit lepattavat viileässä tulessa

monet elementit ovat ikään kuin pois paikoiltaan
etsien uutta johon lukittautua
kaleidoskooppi kääntyy
paljastaen ennennäkemättömiä muotoja

huulet jännittyvät
hampaat ja ikenet vetäytyvät näkyviin
enkelit ja lepakot räpiköivät ulos

pidättelemätön pakan sekoilu
paljastaa vähitellen älyttömän toimivan struktuurin
mikään ei olisi voinut ennakoida tätä.

päätä tuntea kylmät väreet.
huomaa niiden hiipivän kohti ja lävitse.

sähkö.
rihmasto.

se on liikeessä.
se ei voi enää koskaan sammua.

laitoin pari raakaa nainen&kitara-rämpyttelybiisiä mikseriin
eka on melkein ihan uus, toka synty ruotsissa kuumalla nurmikolla
www.mikseri.net/huomennahan

pitäkää hyvää

"Sattumat" jotka tuntuvat merkityksellisiltä tai herättävät merkityksellisyyttä, mikä tahansa tapahtuma joka tuntuu olevan yhteydessä johonkin muuhun tapahtumaan.

Synkronisiteetti on ehkä myös "objektiivinen" voima, mutta koska asioiden objektiivisen laidan todistaminen ei ole mahdollista eikä edes tarpeellista, ensisijainen ja riittävä merkitys syntyy siitä elämyksestä jonka ite saan kokiessani yhteyttä minkä tahansa kohtaamieni/kokemieni asioiden välillä. "Etukäteen" olemassaolevaa merkityssuhdetta ei tarvitse olla. Olennainen merkitys on siinä mitä alitajuntani nostaa esiin, tai henkilökohtaisessa oivalluksessa jonka synkronisiteettikokemuksesta saan.

Esimerkki. Mietin ystävääni johon en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä, ja juuri sillä hetkellä tämä soittaa puhelimeeni. Näillä ei ole välttämättä minkäänlaista kausaalisuussuhdetta, voi toki olla että on, mutten voi sitä kuitenkaan absoluuttisesti todistaa. Todistaminen on kuitenkin yhdentekevää, koska tapahtuma joka tapauksessa tuntuu minusta jännittävältä, se innoittaa, siitä tulee hauska fiilis. Koska se vaikuttaa kokemukseeni, se väistämättä vaikuttaa koko elämääni - elämäni on sitä mitä koen.

Toinen esimerkki. Tahtoisin tehdä jotain vaativaa, mutta epäröin. Sitten törmäänkin satunnaisessa yhteydessä vaikkapa tiettyyn sanaan joka liittyy epäröintini aiheeseen, ja saan siitä tarvitsemani puhdin toteuttaa tekemiseni. Ei sen takia, että yhteys olisi välttämättä mitenkään absoluuttinen, vaan sen takia että se nostaa esiin tunne-elämyksen joka tuntuu intuitiivisesti tärkeältä.

Synkronisiteetti helpottaa intuitiivista elämistä. Kysehän ei siis oo siitä, että intuitiiviset valinnat välttämättä olis itessään parempia ku epäintuitiiviset, vaan siitä tuntemuksesta jonka valintani teettää - se synnyttää flow-fiiliksen, tunteen siitä että olen läsnä ja tietoinen. "Tämä tapahtuu minulle juuri nyt", synkronisiteettikokemus shokeeraa ymmärtämään että minä olen tässä ja nyt, kaikkien tapahtuvien asioiden summa. Synkronisiteetti ja intuitio auttavat kohtaamaan.

Synkronisiteetin lisääntyminen on tuntunut tosi hyvältä. Yritän suhtautua siihen uskomattoman naurettavalla vakavuudella, sanojen kaikissa mahdollisissa merkityksissä.

Psykoottiset ja/tai paranoidit ihmiset saattavat ottaa synkronisiteetin liian vakavasti ilman naurettavaa uskomattomuutta, joka saattaa johtaa ei-toivottuihin reaktioihin.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa#blogcomments

valtava halu kanavoida ja purkaa
valtava halu päästä kuohumaan ohi laitojen, yli aitojen, läpi rajojen,
suoraan jokaiseen kanssaihmisen sieluun, suoneen ja sydämeen
räjähtää mielettömästi suoraan kohti,
väistämättömästi,
vastaansanomattomasti,
syöksyä hyökyvänä paineaaltona
raastaa todellisuuksien määreet halki,
tunkeutua viimeiseenkin kytkökseen,
joka ikiseen ytimeen,
murentaa kaikki ennakkoluulo
ja silti olla yhä vain
aivan tavallinen ihmeinen.