11.03.2010 klo 03.20 aamu yöllä syntyi meille pikku poika mitoin: paino:3880 ja pituutta 50cm. Oli kulkaas itku herkässä taas kun näin ihanuuden. Salaa kuitenkin olin poikaa toivonut.... Synnytys oli helppo. Ei mitään hämminkiä. Tänään kotiuduttiin.
Torstaina sairaalassa herätin pojan 2-3h välein syömään, kuten tehtiin myös Wiltsun kanssa sillo, ko oli vauva. Sokeriarvot oli ok, vaikkei mitään parhait olleetkaan (kaks arvoa kolmesta vain 3.1 mut en tiennyt et 3 on alaraja, ko mulle sanottiin vaan, et ne on hyvät). Sit hoitajat kielsi, etten saa herätellä vauvaa vaan pitää antaa päättää oma rytminsä, kyseenalaistin sen viel, mut olivat sitä mieltä et niin on toimittava. No tein sit niin ja poika heräili 4h välein syömään, mut eilen kätilöpolilla sokeriarvo 2.4 ja jouduttiin takas osastolle - koska poika ei ollut syönyt tarpeeks usein. Hieman ketutti, ko alettiin neuvoa, et pieniviikkoisuuden vuoks täytyy herätellä 2-3 tunnin välein O.o No oltiin yö sairaalassa ja arvot oli 3, 4, 4.4 ja 3.7. Painokin lähti nousuun ja tänään päästiin kotiin. Nyt on vaan se probleema, ko syötän poikaa kokoajan ko en tie yhtään minkä verran saa maitoo ko on aina tyytyväinen, vaik saisikin sit vaan vähän (tein sairaalas syöttöpunnituksia ja söi tosi erilailla joka kerta).. Nyt sit koitan arvailla minkä verran syö ja tarvii ja paljonko pitää antaa lisää ja aaargh.. Ylihuomenna on uus käynti kätilöpolilla, onneks. Toivottavasti ei enää jouduta takas, vaan löytyis joku hyvä tapa pitää ruokailut sopivina pienelle.
Eilen aamuyöllä meille syntyi tasan rv 36 aivan ihana pieni poika klo 04.11 mitoin 2775g ja 45cm, pipo 33cm. Synntyksen kesto 2h 50min, siitä ponnistusvaihe 6min eikä siltikään yhtäkään tikkiä :) Mietin koton tunnin verran raaskinko herättää Pasin, onko supparit tarpeeks kipeit tai säännöllisii, ko ois ne voinu paljo pahempiikin olla. Sit kuitenkin herätin puol kolmelt ja kolmen jälkeen lähdettii sairaalaan, ko vietii Wiltsu ensin äidille hoitoon. Äite oli sitä mieltä etten mä sairaalaa jää, ko olin kuulemma liian rauhallinen, mut vajaa tunti sen jälkeen pieni olikin jo maailmassa. Eipä kaikesta tarvii niin numeroo tehdä.. ;) Vauva voi hienosti, on rauhallinen ja kiltti kuten veljensä - vielä ainakin :) Tänään paino reilut 2500g.
Oltiinpa tänään neuvolassa (eka kertaa reiluun kolmeen kuukauteen). Painoa jo 64,4kg eli lähtöpainosta tullut 16,4kg lisää. Hurrrjasti. Hb 105 ja verenpaineet kunnossa, vaavan sydänäänet hyvät ja syke 130. Viikon päästä lääkärikäynti, saan unilääkkeitä jos en nyt saa tän viikon sisään itse ratkaisua näihin uniprobleemeihini. Huomenna rv 36 ja viikon päästä vauva täysiaikainen <3 :) Jänskättää, ko kaikki taas hieman erilaista ko vauva tän verran isompi. Esimerkiks saa sairaalassa heti viereen (ellei oo mtn ylimääräistä) ja sit heti mukaan kotiin ja kotona sit saa rauhassa tutustua, eikä siel sairaalan lastenosastolla. Nyt illalla kokkailin kaalipataa ja jälkkäriks vaniljasuklaavadelma-juttua :) Niin joo ja päivällä kävin labrassa ko pitäisi mennä viel kerran verikokeeseen, mut neuvolasta ei ollut lähete mennyt perille.. Taaskaan, vasta kolmas turha käynti ko tuo neuvola unohtaa laittaa lähetteen. No pitää soitella huomenna sinne ja sit perjantain tai huomen verikokeeseen, haluisin sinne mahd pian, enne ko tää yks syntyy, ko kattovat et onko mun veressä jtn vasta-aineita, jotka saattaa aiheuttaa lapselle keltaisuutta, kun kert Wiltsullakin oli sitä. Jos sitä ainetta verestä löytyy, niin saan jtn lääkkeitä estämään vaavan keltaisuuden.. Olis hyvä juttu, ko Wiltsulla yks epäilys kuurouden syistä on juurikin keltasuus & valohoito..
Nyt sänkyyn, josko saisi tänä yönä nukuttua, ko jo kolme vuorokautta valvonut. Tai nukuinhan mä aamulla pari tuntia O.o
Mentiinpä kuulokeskukselle klo 8.30 ja puolitoista tuntia myöhemmin poika oli kuullut elämänsä ekat äänet.. :') Istuskeli mun sylissä leikkimässä ja katselemassa kirjaa, jota isänsä esitteli, kun meni yhtäkkiä vakavaks, kallisti päätä, tsekkas isäänsä ja sit mua.. Seuraavalla kokeilulla kiemurteli ja lopulta vaan tuijotti lamppua aivan hämillään osaamatta reagoida sen enempää siihen, et pään sisällä tapahtui jtn kummallista.. Kun sit molemmat kojeet oli aktivoitu pojalle sopiviksi tietokoneen ja kokeilujen avulla, oli poika isänsä sylissä ja molemmat kojeet laitettiin päälle 1.tasolle (kuulee erilaiset äänet, muttei liian voimakkaana).. Halas isäänsä tiukasti, pari kyyneltä tipahti poskelle, ilme oli häkeltynyt ja katseli ympäriinsä kuin etsien jotain.. Sit alkoi kiinnostamaan, kun näytettiin keppiä, joka pitää ääntä, kun sitä kääntää.. Otti sen kepin käteensä ja pyöritteli sitä, kaikki tavarat, asiat ja ihmiset oli yhtäkkiä ihan uudella tavalla kiinnostavia.. Pasi sanoi jtn Wiltsulle ja Wiltsu jäi vaan tuijottamaan, muttei säikkynyt. Mä en uskaltanut puhua sanaakaan, ko jännitin et poika pelästyis taas, ko tulis liikaa ääniä yhtäaikaa. Sit ko puhuin, tuntu ko poika ei ois enää ees ihmetellyt koko asiaa, niinko se kaikki oisi jo nyt vaan mielenkiintoista ja mukavaakin, vaikka pieni olikin ihan väsynyt ja jo sen vuoksi hieman kiukkuinen. Jos poika ei kummemmin enää pelästy ääniä tänään, niin huomenna vaihdetaan 2.tasolle. Sit parin päivän päästä 3.tasolle, jos siltä tuntuu ja lopulta 4.tasolle, joka on se korkein taso. Ihan sen mukaan edetään, mikä tuntuu pojalle sopivalta vauhdilta, mut tavoite oisi, et oltaisiin päätasolla sitten, kun on seuraava kuulokeskuskäynti 23.12. klo 12.
Saatiin kaks isoa laukullista tavaraa liittyen pojan kojeisiin. Piuhoja, pattereita, kuivuri, matkakuivuri, varaosia, opasvihkoja, työkaluja ja vaikka mitä.. Sit viel pehmokoala, jolla silläkin on samanlainen koje kuin pojalla, mut muovinen, sellainen jota saa tutkia ja syödäkin vapaasti.. Nyt pieni on päikkäreillä eli kojeet on pois, mut kun herää niin jatketaan äänimaailmaan tutustumista :) Poikani on varmasti maailman reippain pikkuinen <3 Onneks se kaikki on nyt ohi, nyt pieni sa kehittyä ja oppia ihan omaa tahtiaan, niin ehkä joku päivä vielä oppii puhumaankin :)