IRC-Galleria

Niin, tosiaan eilen sain valmiiksi kuva-satasen, hassua että viimeinen päivä sattui osumaan juuri ystävänpäivälle. Seuraavaksi vähän satunnaisia ajatuksia hommasta...

Projektina homma oli kiinnostava, joskin myös toisinaan todella tuskainen. Joinain päivinä uuden kuvan keksiminen oli lähes mahdotonta ja toisina päivinä olisi helposti tehnyt niitä kymmenenkin. Kiitettävää hommassa oli se että tuli katseltua vanhoja kuvia aivan erilaisella silmällä. Suurin osa projektissa käytyistä kuvista on ollut sellaisia mitä en aiemmin ollut harkkinnutkaan käyttäväni.

Neliö-croppikin oli itselleni aika tuntematon ennen tätä proggista, joten ainakin sen käyttöä on tullut opiskeltua kohtalaisesti :D

Yleisesti ottaen kuvista voi sen verran sanoa että itse voisin sanoa pitäväni suurimmasta osasta niitä, ainakin sarjan osana ne ovat selkeästi vahvempia kuin yksinään. Onhan siellä joukossa myös selkeästi huonoja otoksia. Ja tietty jos sattuu tykkäämään tarkoista tiiliseinä-kuvista niin sarja ei välttämättä sovi.

Joo, ja kuvateksteistä on ihan turha kysyä mistä ne tulivat. Siihen en todellakaan osaa vastata :D Jostain ne vain tulivat.

Btw.. kameroina noissa kuvissa on käytetty seuraavia: Sony Cyber-shot U20, Panasonic Lumix DMC-FX01, Sony Cyber-shot DSC-V3, Nokia 6680, Nokia N70, iPhone, Canon EOS-10D & Canon EOS-40D.

Bonuksena saatte kuvan n. 101 :D

Edit... se kansio xnode&album_id=2711115

Olin vaihteeksi kaverin järkkäilemällä klubilla (Miksi ei aina voi olla Tiistai? Cafe Mascotissa) kuuntelemassa musiikkia ja siinä sivussa kuvailemassa keikkoja. Itse klubi oli kyllä loistava ja hauskaa siellä oli... varsinkin Jaakon & Jayn energinen setti oli hauskaa seurattavaa.

Pienissä tapahtumissa kuvaaminen yleensä luo ihan omat ongelmansa valaistuksen osalta. Toisinaan törmää esimerkiksi siihen ongelmaan että artistit ovat valaisuina heikommin kuin esim. tausta. Tälläkin kertaa oli hieman samaa ongelmaa Suvi Isotalon esitystä kuvattaessa. No toisaalta voisi yrittää ensi kerralla katsoa jos vaikka valoja saisi säädettyä hieman paremmin.

No joo, Mascotti oli kuitenkin valollisesti helppo verrattuna esim. Kuunari Katharinalla olevan Pilssi-klubin valaistukseen. Siellä kun yleensä on ollut vain muutama valo seinien vieressä, mikä on tosin luonut hyvinkin intiimin ja tunnelmallisen valaistuksen laivan puunhämyisessä ympäristössä. Kerran teippasin siellä salaman kattoon, mutta en loppujen lopuksi pitänyt tuloksesta niin paljoa, koska se luontaisesti söi tunnelmaa hieman pois.

Mut joo, luontaisesti kaljaa juodessa tulee otettua kohtalaisesti kuvia ja niiden läpikäyminenhän on oma operaationsa.

Yleensä tulee käytyä ensiksi kaikki kuvat nopeasti läpi ja karsittua esiin potentiaaliset kuvat. Sen jälkeen tuleekin yleensä tehtyä jotain muuta ennenkuin alan käymään valittuja kuvia uudestaan läpi yrittäen löytää niistä ne varsinaiset valinnat.

Joskus vaan kaipaisi jonkun muun sanomaan 'Ota Toi!', kun arpoo kahden lähes samanlaisen kuvan välillä.

1. Mene neljänteen kansioon kuvatiedostoissasi
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä ihmistä tekemään sama.

Valokuvaussessiot, menin säätämään valoja ja piuhoja ja settejä, niin paikalla ollut neljäs henkilö meni kurkistamaan kameran etsimestä. Hokasin tilaisuuden iloiseen kaverikuvaan parhaiden tyyppien kanssa, syöksyin poseeraamaan ja NAPS! kameran takana heilunut kolmas heppu painoi nappia. Kuvan epäskarppius selittyy siis extemporius-maximuksella.

Kiva muisto <3

Haastan ne jotka tän eksyy lukemaan.

Eli saa arvailla mitä kuva esittää. Ei oo ehkä kaikista selvin mutta en jaksanut leikkiä enään enempää loitoilla :D Saatikka hakea toista salamaa.

Niin joo... myös Annie Leibovitzin At Work -kirja tuli. Vaikuttaa ihan kiintoisalta 'elämänkerralliselta' teokselta.

Loput kuvat..

http://ron.1g.fi/kuvat/Kuvattuja/mp09/

Kävin jossain mopomessuilla ja otin siä kuvia.

http://ron.1g.fi/mp09/

Myöhemmin niitä mopokuvia.

No pipo on jo jokusen päivän vanha (hankin launantaina) ja moni sen onkin nähnyt. Oikeastaan totesin et tarvin uuden pipon jotta voin pestä vanhan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa hukkaan jotenkin kummallisesti vanhan pipon ja joudun käyttämään vain uutta.

Tilasin myös "Annie Leibovitz at Work" -kirjan hetken mielijohteesta. Taisin lukea siitä positiivisen arvostelun jossain blogissa (oiskohan ollut Strobist?). No anyway kiinnostaa hieman lueskella mitä kyseinen täti kertoo kuviensa synnystä.

Toinen vastaavan kaltainen kirjahan mulla on myös on: The Moment It Clicks, Joe McNallyn kirja jossa hän kertoo joidenkin kuvien syntytarinaa (ja hieman myös tekniikkaa). Hauskana esimerkkinä on esim. tarina miten hän päätyi kuvaamaan Fiona Applen haarniskassa Nykin metrossa (Fionalla kiire keikalle eivätkä saaneet kuvaa tarpeeksi nopeasti studiolla).

Joo, ja viiksekäs tammikuu edistyy :D Mut hei mun viiksiä on jo kehuttukin. Tosin kehu vs hillitön nauramaan repeämis ratio on jotain 1:20.

Garo pisti tänään irkkiin linkin kirjoituksestaan joka käsitteli muutamaa loitolla otettua makrokuvaa. Päätin siis taas itsekin leikkiä super-makroilua :D

Ja nappasin tälläisen... hauskaa oli kyllä kokeilla mitä kaikkea saa taas aikaan. Eli tulette jatkossakin kärsimään näistä kokeiluista.

Kuva otettu kombolla 40d + 60/2.8 EF-S + 12 mm Kenko loitto + 36 mm Kenko loitto. Aukkona on 7.1 (en jaksanut hakea salamaa jotta olisi voinut suurentaa pidentämättä valoitusta 30s) ja syvyys terävyys näyttäisi olevan n. 1 millin luokkaa.

Edit: ja Galtsu pienennettynä voit about huomata missä syvyysterävyys on :D

...jotain persoonallisia tyyppejä. Nätitki käy. Vähän hulluja, mut ainakin rohkeita. Ei mitään nysväilyä tai koulukuvia.

Oisko.

Hmm, satuimpa katsomaan ikkunasta ulos tässä aamulla ja huomasin kuinka kivasti naapuritalon ikkunasta heijastuu tämä talo.

Eli partsille (hyrr... kylmä)... kamera kouraan... hieman kiroamista (pitäisi ottaa olkkarin ikkunanläpi, sitä kun ei vaan voi avata prkl.)... hieman pohdiskelua kuinka pervolta näyttää kun kuvaa naapuritalon ikkunoita... naps...

Ja no tulos ei yllättäen ollut mitenkään erikoinen (tosin veikkaan että uusia voi yrittää ottaa lähipäivinä uudestaan).

Kiinnostavaa tässä vain oikeastaan on se miten jonkin asian harrastajana saattaa saada päähänsä nyt on pakko tehdä 'jotain' nähdessään vain pienen asian. Tulee mieleen lintubongari tuttu joka ajaa satojen kilometrien päähän katsomaan hömökuukkelitulkkua kun sellaisesta tiedon saa. Siihen on onneksi kuintekin vielä matkaa.