Eile oltii laitilas ja voi eiiiii.. ne kaikki kaverit siellä.. Nyt taas muistin miten paljon samaa aikaan rakastan ja vihaan laitilaa :D
Mut iha uskomatont millane fiilis oli nähä niit tyyppei, ku joskus vaikutti mun elämäs sen 24/7, ja joitten ansiosta mä oon nyt mitä oon. Ihan käsittämätöntä. Ja siit on reilu VUOSI, ku olin monien niitte kans jutellu... Montamonta kaveria jäi näkemättäki, mut onneks näin ees joitakin<3 Voisin kirjottaa tähän listan niistä ihmisistä, joita mul on ihan TAJUTON ikävä täl hetkel..haluisin vaa halata niitä kaikkia, ja kertoo kui tärkeitä ne on mulle...
Ja nyt tuli todettuu, et yks hiennoimmist fiiliksist on se, ku näkee pitkäst aikaa jonku kaverin, ja ne hymyillen ilosena moikkaa ja tulee jutteleen.. mul on niin ikävä teitä...
Sshhh..
Hiljennä hetkeks aikaa liian vähän näiden kiireiden keskel
Liian vähän aikaa liian harvoin katson taakse
Liian vähän hyvii hetkii liian usein unohdan ne
Velkaa ihmisille jotka treenas vastuut
ja jotka fleidas kuvioist jo ennen velanmaksuu
Liikaa virheit joita ei voi enää tehä uusikskaan
liian moni tänään elää enää valokuvissa
Oon tehny asioita jotka oli pelkkii haavekuvia
ja moni hyvä tuttu on nyt pelkkä vastaantulija
Huomen samal tiellä minkä alotin jo eilen
moikataan jos me satutaan samoille teille
Ja vaikka kaikki tää hyvä loppuiskin tänään
jätän hyvästit ja nähään sit ku tuun mun tieni päähän
Jokainen huono selitys ja jokainen vedätys jokanen esitys
Mut en enää pelkkää eläny
ne teki musta tällasen mitä oon tänään
Mut jos vois kääntää kelloi vaan taakse edes vähän
palata ja selittää mitä oikeesti tarkotin
Kohdata ne kaikki virheet kasvoista kasvoihin
täl kertaa pitää pelaa korteilla jotka annettiin
Mun tarkotus ei ollut satuttaa ANTEEKSI
En aina sanonu niit oikeit asioita
sen takia oon kelannu niit ihmisii joita
Oon laiminlyöny tai unohtanu vanhan tullen
kelaten vaa että niistä vielä varmaan kuulee
Niihän sitä luulee mut harva toiveit täyttää
Todellisuus on harvoin sitä miltä näyttää
joka mahdollisuus sun pitää ottaa käyttää
Koska toka tilaisuus voi olla myöhästä...
Huomenna kaikki voi olla toisin.. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit.. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää.. Ei koskaan..
Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...
Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset ovat..