Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa
Pitääks mun enää olla ees täällä/
oisko parempi jos oisinki pilvien päällä?
Anna mun yrittää ja sua rakastaa/
en ketään muuta yhtä ihanaa saa
Sä haluisit jatkaa ystävinä/
mut mulle tulee aina mieleen sinä ja minä
Yhdessä ikuisesti, niinkö se oli?/
no seki meni ku kimmo taas sekoili
Meijän piti pystyy toisille puhumaan/
mut tuntu silt et mä puhuin vaan/
etkä sä pystyny muhun luottamaan
Tää korventaa mua sisältä/
eikä mikää tunnu enää miltää
Anna mä yritän vielä kerran ees/
teen kaiken sun etees
Ja enemmänki jos annat yrittää/
lupaan et en mokaa enää
Jos sen jälkee haluut jatkaa ystävinä/
sen hyväksyn, koska ei ole enää mitää tehtävänä.