IRC-Galleria

Sulle vannoin sydämeni, sen annoin.
Sulle rakensin luottamuksen, petit jollain tapaa sen.
Nyt se pitäisi saada takaisin, sun täytyy ansaita sekin.
Yks munaus, se oli pala irti palapelist, jota vaivalla ja työllä rakensin.
Saat silti aina anteeksi.. rakastan sua, sanon sen taas vaihteeksi.

ekaks esität ystävää, sit jo luottamus häviää. kiitos.

Onneks mul on sut! <3
En tulis toimeen ilman sua.

Tällaisina hetkinä käy hyvin vaikeaksi
jättää siteeraamatta Freudia,
joka korosti salaisuuksien piilottamisen silkkaa mahdottomuutta.

Huulet jäävät nykimään
yrittäessään vaieta.
Sulkeutumalla sikiöasentoon
sormenpäät kuitenkin jatkavat
tuota loputonta juorujen pyörrettä.
Jopa kirjoitettu teksti valottaa luojansa mielen
jokaiselle vastaanottajalle.

Jos kukaan ei voi piilottaa salaisuutta,
niin silloinhan yksikään ihminen
ei lopulta voi säästyä rehellisyyden myrskyltä.

Tunneälymme evoluutio on liikkeellä
eikä luonnonvalinta ole ummistanut hetkeksikään
edes toista silmäänsä.

Rehellisyys tarkoittaa ilmeisen toteamista ääneen
ja ainoastaan sillä voi punnita luottamuksen.
Iloni on suuri voidessani todeta ääneen:

Minä luotan sinuun jokaisella polullani
- minä luotan joka solullani.