mä oon seilannu merten toisel puolel mitä tulee vihaan nähny miten toinen kuolee nähny syövän elämää syövän nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän mä oon istunu vieressä tuntenu sen paskan
sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan
lähen kakseiskan niinku vinehouse
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus sano mitä varot varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu se sattuu mitä sanot enkä purkaa näit enää ikin kellekkää vaik mun on melkei mahdoton hengittää
olla selvinpäin varsinki näin nuorena
sun päätös on onkse taivas vai tuonela
mut tiedä et se tulee vastaan vielä
ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä
mua pelottaa ja haluun parkuu
oon elossaa mut haluun juosta karkuun mun sielua
vaik mä kunnioitan omaani
katon omil silmil enkä raamatul tai koraanil elää omien sääntöjen mukaan
mun ja mun uskonnon väliin ei tuu kukaan se on aitoo
ainaki mun pään sisäl sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään miten maailma sortuu sun jalkojen alta
kumpa tää fakin painajainen ois vaan unta
ei unta oo se näkymä ikinä
ja sul on nii pitkä aika elää ku toi kello tikittää
Tosiaan sain mun veljeltä toissayönä ton viestin. En kylläkään yöllä heränny siihe, mut aamulla katoin joskus kuuden aikoihin kelloo kännykäst ja huomasin tän viestin.. Olin sillei "OMG!! Voiks tää olla totta?!" Ja sit en meinannu saada enää unta uudellee! :D Mut nukahdin kuitenki joskus seittämän jälkee. Soitin sit veljelleni myöhemmin kysyäkseni et onks toi totta, ja kyllä se oli, paitsi ettei ne ollu mun veljellä vaan veljen kaverilla. :D Tänään sit näin veljee ja sain ton nimmarin!! Mulla on kyl paras isoveli! <3 (tosin ei se selvinpäin noin söpösti kirjottele ;D)
Lähetetty iPhonesta
Ei auta enää puhuminen
mä oon surullinen
ku luulin et haluut kantaa mun sukunimee
mut sanat mitä sanot halkasee mut kahtii
saa mun pumpun lyömään samaan aikaan eri tahtiin
vaiks tähän kaikkeen tottuu
jos tarpeeks kauan venaa ni tää kaikki loppuu
ehkä mä ansaitsen tän enkä parempaa
ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraan