Sairaana kotosalla mesetän omalla koneella mukavien ihmisten seurassa. On se jännää miten elämässä törmää aina uusi tilanteisiin ja juttuihin ihan yllättäen ja ennen ku edes huomaa nii kaikki onki jo ohi nii nopeeta ettei edes ehdi tehdä kipeää ja sitte kuitenkaa se ei ole ohi vaan vain eri muodossa ja odottamassa tulevaa jollon se vähän ku tulee uudestaan mutta eri hahmossa. Jotenki se tunne on sitten kiva ku tajuaaki että ei se ollukkaa loppu vaan uuden vaiheen alku tai jotain. Ja silti siinä välissäki ehtii ahdistamaan ku ei tiedä että mitä nyt ja luulee että se on loppu ja kuitenki toivoo ettei se ole.
Ei kukaan saa, rakkauttani sinua kohtaan sammumaan.
Ei kenellekään muulle tuu mun sydän kuulumaan.
Oot mulle tärkein, aikun oisit täällä tänään-
Tahdon nukahtaa vierees ja korvaasi kuiskata kuinka mä rakastan sinua.
Henry <3
Seittemän kuukautta sun kanssa jo yhdessä, vaik ollaan riidelty, ollaan silti pysytty tässä.
Onneks kaikki on nyt ainaki minun mielestä paremmin, oot kulta ihanin <3