IRC-Galleria

Tiedätkö miltä tuntuu menettää ihminen jota oikeasti rakastaa?

Ystävä, perheenjäsen, poika-tyttöystävä..
Rakkaimpansa menettäminen on ihmiselle tuskallisinta.
Jos rakkaasi lentää taivaaseen, et halua jäädä katumaan sitä, ettet koskaan sanonut hänelle, kuinka paljon häntä rakastit.
Et halua surra sitä, miksi et halannut häntä viime kerran kun näitte. Mielessäsi pyörii vain tuhat ajatusta mitä olisit voinut tehdä toisin..

Sen vuoksi, ettei tarvitsisi katua, kerro ystävillesi, poika-tyttöystävällesi, perheellesi ja muille tärkeille ihmisille, kuinka paljon heitä rakastat.
Muista osoittaa välittämisesi heille tarpeeksi usein, Sillä koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua.
Paras ystäväsi voi joutua huomenna auto-onnettomuuteen ja menettää henkensä, mitä vain voi tapahtua.

Mutta tärkeän ihmisen voi menettää myöskin toisellakin tapaa.
Ystäväsi voi yhtäkkiä kääntää selkänsä, jättää sinut.
Rakkautesi voi lausua vain kaksi sanaa "jätän sinut" ja se kaikki olisi ohi.

Miltä tuntuisi, kun yhtäkkiä ystävä, jolle kerroit kaiken, joka olit ainut johon luotit, ei enää olisikaan vierelläsi?
Tai kumppanisi, jonka kanssa jaoit kaiken, jota oikeasti rakastit, hylkäisi sinut?
Tässä maailmassa ihmisiin ei voi luottaa.
Ihmiset pettää, jättää, puukottaa selkään, eikä koskaan ajattele seurauksia.

Mutta älä sinä tee niin.

Ole luottamuksen arvoinen, jos joku kertoo sinulle jotakin, älä kerro siitä muille.
Jos olet seurustelusuhteessa, älä koskaan koske toisiin.
Rehellisyys on kaikista tärkeintä, sillä jokainen meistä tekee virheitä, mutta harva meistä niistä uskaltautuu sanomaan.
Jos teet väärin, kerro siitä.

Pikku jutut tekevät sinusta paremman ihmisen.
Lupaa yrittää miettiä tekojasi.. Yritä olla hyvä ihminen.. Siitä sinut palkitaan.

(Tässä se taas nähdään että koira voi olla paljon arvokkaampi kuin useimmat ihmiset; koira ei koskaan puukota selkään, valehtele, petä tai jätä.)

Mamman kultamussukka, "esikoinen", tänään 7-vuotias, eli jo veteraani-iässä. Niin se vaan aika rientää.

Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutavat kaatumaan
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.

- Elina Karjalainen -

Tässä ohjeet ongelmakoiran valmistamiseksi normaalin alun saaneesta pennusta.

Hössötä pennun kanssa mahdollisimman paljon kotona. Reagoi pennun jokaiseen vingahdukseen silittelemällä, juttelemalla ja tyynnyttelemällä.

Älä vie pentua katsomaan toisia koiria tai jos viet huolehdi, että toiset koirat ovat rajuja tai eivät pidä pennuista.

Älä anna vieraiden tulla tervehtimään koiraasi – haluathan, että se on vain sinun koirasi. Älä siis missään nimessä vie koiraa katsomaan mitään pihapiirin ulkopuolella. Älä ainakaan ennen kuin pentu täyttää neljä kuukautta. Näin koira oppii varomaan kaikkea kodin ulkopuolella.

Tönäise pentu pois kun se puree niin se alkaa purra yhä kovempaa ja lisää. Tämä on koirasta hauska leikki ja saat ostaa uusia vaatteita - niin ja pian laastariakin.

Aina kun pentu raapii tai tuuppii sinua silitä sitä. Huomioi koiraa aina kun se nousee sinua vasten. Ja jos koira haukkuu sinulle, niin ala heti jutella koiralle.

Kun pentu näkee toisia koiria, nosta se syliin tai ainakin kiristä hihnaa ja jännity itse. Jos koira alkaa tuijottaa toista koiraa älä kiellä vaan kun koira alkaa murista laita nakkia heti sen nenän eteen.

Mikäli pentu murisee muista aina tyynnyttellä sitä!

Jos pentua pelottaa jokin tilanne, älä stressaa sitä vaan vie se välittömästi pois tilanteesta ja säälittele pentua. Voit jopa itse alkaa säikkyä kyseistä paikkaa.

Jos koira murisee ruokakupilla, silittele sitä aluksi ja heitä sille aina lisää makupaloja ja välittömästi kun pentu murisee – jatkuvasti tietysti yhä kauempaa, koska koira on oppinut jo rähisemään.

Muista eläinlääkärillä hokea 'ei mitään hätää' samalla kun silität sitä hermostuneesti. Koirasi oppii näin välttämään eläinlääkäreitä.

Älä koskaan kehu pentua sen käyttäytyessä rauhallisesti! Näin se oppii riekkumaan ja riehumaan.

Kun koira haukkuu, muista aina palkita sitä huomioimalla ja heittämällä makupaloja. Saat aikaan koiran joka ääntelee tauotta.

Älä koskaan ota koiraltasi mitään pois – mikä on koiran on koiran. Silloin sinun ei tarvitse ulkona miettiä kuinka otat siltä pois koiran mahdollisesti noukkimat tupakantumpit, purukuit tai kuolleet hiiret koiran nauttiessa ne kaikessa rauhassa ja tämän jälkeen ripuloidessa loppuillan ja yön.

Mikäli koirasi rimpuilee sylissä tai hoitotoimenpiteitä tehdessä päästä se aina välittömästi pois. Koirasi oppii, ettei sen kynsiä saa leikata tai turkkia hoitaa. Ja sinä saat sitten myöhemmin maksaa eläinlääkärille nukutuksesta, kun kynnet on kasvaneet liian pitkiksi ja ne on leikattava.

Heittele koirallesi jatkuvasti leluja, varsinkin jos se haukkumalla sinua leikkimään kutsuu. Näin saat tuotta virkeän koiran joka stressaa itseään ... niin ja sinua.

Mikäli koirasi juoksee kotona ympyrää jahtaa sitä. Mikäli koira ei anna ulkona kiinni juokse sen perässä ja yritä tarttua sitä kiinni. Koira oppii, että sinä tulet aina perässä ja että olet hidas.

Opeta koira olemaan vetämättä riuhtomalla sitä hihnasta ja karju sille samalla. Älä vahingossakaan kehu, kun hihna on löysällä tai kehu kiljahtelemalla innostuksesta. Koirasi oppii hyvin, ettei sillä ole merkitystä kuinka hihnassa käyttäydytään.

Vietä ensimmäinen kuukausi – pari jatkuvasti koirasi kanssa kahden äläkä koskaan jätä yksin. Lähde sitten takaisin työelämään normaalisti heti kymmenen tunnin päiviksi, jotta voit hankkia koirallesi uusia sohvakalustoja. Ja kun tulet kotiin huomioi koiraasi syvällä innostuksella ja mitä enemmän koirasi hyppii ja kiljuu ja riehuu sen enemmän kehu sitä. Olihan sillä yhtä kova ikävä kuin sinullakin. Pian koirasi kertoo koko naapurustolle milloin olet töissä. Ja näin naapurisi pitävät sinua hyvin ahkerana.

Muista aina viimeiseksi lähtiessäsi koskea kaukosäätimeen (kun suljet television tai stereot) jotta koira tajuaa syödä kaukosäätimiä normaalien koirien tapaan. Älä jätä koiralle päiväksi fiksua tekemistä, jotta se varmasti desingeeraa huonekalujasi.

Ennen lähtöäsihän olet juoksuttanut koiraasi ulkona pallon ja keppien perässä. Näin koirastasi on hyvä aloittaa liikunnallinen ja toiminnallinen päivä kotona.

Älä hae apua kokeneilta koiraihmisitä vaan kysele kadulla tulevilta ohjeita koiran kouluttamiseksi ja vaihda aina uuteen metodiin sellaisen kuultuasi Pian koirasi on yhtä sekaisin siitä, mitä siltä odotetaan kuin sinäkin.

Älä koskaan kiellä pentua mistään - pian sillä ei ole hajuakaan, ettei se saa aina toteuttaa itseään. Äläkä myöskään kehu kun koira toimii oikein - tämäkin auttaa vahvistamaan koirasi epävarmuutta.

Ja muista: Älä missään nimessä ole yhteydessä kasvattajaan ennen kuin haluat luopua koirastasi.

Eläinlääkäri tuli ja meni. Istui 15min olohuoneessa koiria rapsutellen ja jutusteltiin eläinsuojeluilmoituksen syystä, sekä vähän muustakin. Koiran kuulemma kilttejä ja hyvin hoidettuja, ei epäkohtia. :D Empä miä mitään kahvia yms. saanu tarjottua, kun takki päällä istui ja tuntui kiirus olevan. Olis mulla ollu tuoretta pullaa ja karjalanpiirakoitakin... Eläinlääkäri tuntui onneksi hyvin ymmärtävän, että jotkut koirat vaan vaati hieman kovempaa kurinpalautusta.

Pääsin eilen töistä kolmelta ja olin kotona siinä 15 yli. Kummastelin, kun Zeran pallo oli nostettu suoraan ulko-oven eteen kynnykselle. Se olikin siinä painona joillekin papereille. Mukana oli jokin Maa- ja metsätalousministeriön propagandavihkonen koiranpidosta lemmikinä, sekä käsin kirjoitettu "kirje":

"Hei!

Kävimme oven takana koputtamassa 23.10.2009 klo. 14.00 tarkoituksena tehdä eläinsuojelutarkastus koskien koirien pitoa.
Ottakaa yhteyttä virka-aikana (ma-pe klo. 8-16) mahdollisimman pian kaupungineläinlääkäriin puh.nro. 016 3560288.

Terveisin kapungineläinläkärit Päivi Riskilä ja Pauliina Meri"


Ei oikeesti. Mitä vittua!?! Pikkasen iski shokki ja järkytys. Ensimmäisenä itkin sohvalla ja soitin miehelle. Ahistaa tämmönen paska, vaikka tiedän ettei ole huolta kun meidän koirista kyllä pidetään huolta. Koitin soittaa sinne silloin heti, mutta siellä oli vain vastaaja. Maanantaihin pitää tässä vitutuksessa kärvistellä, soitan sitte heti kahdeksalta kun alkaa puhelinvarausaika. VITTU! Hyvin alko viikonloppu.

On se vaan niin ihana!

Se anto mun nukkua kaks tuntia viime yönä... 22-23, kunnes huomas et mä olin meny nukkumaa nii piti alottaa kiljuminen.
Ja siitä sitte siihe 05 asti kilju, kunnes oli sekunnin hiljaa et mä sain nukahdettua... Heräsin 0600 niin tää pylleröinen oli mönkiny mun vieree nukkumaan. Ei ihmekkää et oli vaientunu, toinen niin tyytyväisenä tuhisi <3

Tänään ku lähin töihin, niin tää jäi kiljuu tänne... Kilju viel sillonki ku tulin takasi. Sitte ku kävin syömässä töitte jälkeen, tää jäi taas kiljumaa, ja kilju edellee ku tulin takas... Lisäks oli oksentanu ja paskantanu joka paikan täyteen.

Nano on ihan ihmeissää et miks se tollasta touhuu...

Nimimerkillä onnellinen pennun hoitaja <3

Ollaan täällä Posiolla anoppilassa viettämässä viikonloppua. Lähettiin miehen siskontytön kanssa lenkittämään koiria ja laskettiin ne irti tuolla yhdellä lyhyellä metsäpätkällä. Siinä vieressä oli Posiojärven lahdenpoukama, mikä oli jo vähän riitteessä. Zera mennä tassutteli sinne jäälle ja ritinä kuului meille rannalle asti. Huutelin Zeraa tulemaan pois sieltä ja juuri kun koira kääntyi ympäri, niin räsähti. Sinne se lumpsahti jäihin n.20m rannasta. Joutui etutassuilla rikkomaan jäätä pala palalta päästäkseen takasin rantaan. Ei se koira vaikuttanu mitenkään panikoivan, vaikka välissä joutui ihan huilaamaankin. Itsellä sydäntä kylmäsi ja pelkäsin että pitää soittaa jo apujoukkoja autolla hakemaan meidät, että jos miä menen sen sieltä kahlaamalla pelastamaan.

Zera on nyt märkä ja väsynyt, pieniä haavoja jaloissa, muttei mitään vakavaa.

Loppu hyvin kaikki hyvin.

Zera (leikattu narttu) näytti juoksunmerkkejä viikonloppuna. En sitten tyhmänä reagoinut siihen mitenkään. Maanantaina kun tulin 8 tunnin työpäivän jälkeen kotiin, oli koko kämppä veressä ja Jäppinen (eli meidän Mishka, leikattu uros) makas kipeänä pedilllään. Lerssi 4cm ulkona, paksuna ja kirkuvan punaisena. Näin käyny muutaman kerran ennenkin ja meinasin, että ajan kanssa menee takasin nahan sisälle.

Tulee tiistai, lerssi entisellään. Mishka niin kipeä ettei paskalle taivu ja makuulle meno hankalaa.

Keskiviikko aamuna tilanne sama. Huoli kasvaa. Soitan meidän eläinlääkärille jos olisi jotain kotikonsteja vaivan hoitamiseen. Eläinlääkärimme kuitenkin sitten sanoo, että kuolion vaara melko suuri, koska ollut noin jo useamman päivän. APUA!!! Meikäläinen paniikkiin, itkeä tihrustan jo että koira joudutaan lopettamaan yms. Maanantaista asti olin ollut huolissaan, mutta tämä oli kyllä multi-huipentuma.

Eläinlääkäri sanoi, että se nahka tarvitsee pikaisesti viiltää auki ja penis saada nahan sisälle. Sanoin yrittäväni soittaa paikallisille eläinlääkäreille, että pääsisin nopeammin, kun tämä meidän lääkäri on 100km päässä. Eipä täkäläiset yksityisen klinikan lääkärit ole ennen moista operaatiota tehneet, olivat joskus kyllä kuulleet siitä, yleensä kuulemma vain määrävät nesteenpoistajia ja kipulääkkeet. Kysyin onko paikkakunnan muut yksit.lääkärit paikalla, että hyövääkö niille soittaa. Yksi lomalla ja yksi ties missä ja vastaanotto vasta ensi tiistaina auki. Eipä paljon lohduta. Soitin kuitenkin vielä paikkakunnan kunnaneläinlääkärille, jotka lupasivat huomiselle (tänään torstaina) klo. 12 ajan, hekään eivät moista leikkausta ennen tehneet, mutta lupasivat yrittää ja että puhelimella saisivat jostain neuvoja. HUH, HUH!

Soitin sitten takaisin meidän omalle eläinlääkärille (Pellon kunnan ellä) ja kysyin voidaanko tulla sinne jo tänään (eilen). Neljältä lähdettiin iltapäivällä ajelemaan Pelloon ja klo.17.30 oli sovittu aika. Mishkalle nukutus niskaan ja operaatiopöydälle. Jollain liukasteella eläinlääkäri sai manipuloitua nahan paikalleen, sanoi nahan olleen jumissa karvoista!!! Sheivasi pippelin paljaaksi ja sitten leikkasi esinahkaan suuremman viillon, jotta vastaavaa ei kävisi uudestaan ja tikkasi suonia yms. Ongelma johtui siis niistä saatanan karvoista ja ilmeisesti liian pienestä esinahasta.Kuoliota ei onneksi ollut, mutta mikäli olisi ollut, niin olisi pitänyt poistaa kuollut osa ja rakentaa peniksen pää uudelleen. Kuulemma ihan toimiva pissavärkki olisi ollut silloinkin. Leikkaus ilmeisesti onnistunut ja vehje kuin uusi. Lasku 97€. Sai penisilliiniä ja nesteenpoistajaa piikkinä, sekä sitten kotiinviemisiksi nesteenpoistajia, antibiootteja ja kipulääkkeet.

Mishka on tuomittu kylpyhuoneseen arestiin varmaankin n. viikoksi, kun nesteenpoistajan pistää pissan virtaamaan ja täytyyhän tuo horoperse narttu pitää erossa raasusta pojasta.

Kuvassa Mishka vetää sikeitä autossa. Herätystä ei annettu ja poitsu oli kunnolla hereillä vasta tänä aamuna. Toivottavasti mitään komplikaatiota ei tule ja toipuminen on nopeeta.