IRC-Galleria

Janette: olet kuin nänni tississäni<3
1HKUD44: oletkuin tissi nännissäni ; ))<3
Janette: :D:D:D

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota

hei ettekö oikeesti vois sanoo totuutta ?

Mieti...

Huomenna kaikki voi olla toisin.. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit.. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää.. Ei koskaan..

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset ovat..

Ssatu`: aijjahai, esitätkö joulujuhlas jotaa? :o
Mea-Maria: jjo, laulan :p
Ssatu`: :D:D:D
Ssatu`: hahahah heitän sinuu sienel ku laulat =DMea: :p
Mea-Maria: rakastan miäki sinuu<33

RAKASTAN MUN PARAST KAVERII KU SE ON NIIN KANNUSTAVA«3

Ihan turhaa meitä erottaa on
Toisistamme kenenkään koittaa
Meidän voimaa on turha vastustaa
Ei mitään liian vaikee oo voittaa
Ei meistä yksin kukaan jää
Siihen luottaa voi

oli kyl taas niin ihana päivä respektii nooralle<33

no-raa-
- tärkee jo monen vuoden takaa.
- rakas ystävä.
- kaikki on sun kaa paremmin.
- nauretaan paljon. (viimeks tänään varmaan 3min. putkeen)
- ja kaikkee ihanaa<33

HIIHTOLOMALLA UUDESTAAN..

"Jokaisella meillä on muistoja"

Ne lapsuusajan ystävät
ovat kadonneet
ja huoletonta aikaa
takaisin en saa
Aika muuttaa tarinaa
sen tietää
kun aikuiseksi kasvetaan
mut sydän ei unohda

Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun

Jos voisin ottaa takaisin
ne vuodet
joiden mukana me vartuttiin
ja elämää opittiin
Mut hyvät ajat sisälläin
ne säilyy
ei kukaan niitä voi poistaa
sillä sydän ei unohda

Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun
Niitä öisin katselen
oonko muistoissasi
vielä sun

Eräs henkilö kertoi tänää, ettei haluais olla mun kaveri, jos jku ja jku on mun kaveri.
Sanoin, että mähän valitsen kaverini itse, sinähän et sitä määrää.
Joskus vaan täytyy valita puolensa. Nyt valitsin.

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..