Hallaa nurmikolla.
Viileä kevät yö.
Auringon ensimmäiset
säteet tanssivat kasvoilla.
Kyyneleet tippuvat
pieninä helminä maahan.
Ei voi ymmärtää, vielä.
Anna hetki levätä.
Unohtaa ja
tuudittautua unelmiinsa.
Jatkaa eteenpäin
ilman sua rinnalla. ♥
Yhteiset kouluvuodet,
yhteset lapsuus huolet,
kotimatkat ja kaverit,
ympäristö ja ilo.
Nyt vain lämmöllä sua ajattelen, ikuisesti aamen <3
Kuskina joudun hautaamaan monenlaisia skoottereita. Paljon erilaisia skootterikohtaloita ja tarinoita suljetaan autotalliin. Jotkut tarinoista jäävät elämään, mutta on myös tarinoita, joita ei juuri kukaan enää kuule eikä kenellekään kerrota. Minua koskettaa siksi aina yksinäisen skootterin hautaus. Sillä ajattelen, että hänellä ei ole ollut ketään jolle kertoa sisimpiä tuntojaan. Ei skootteripuolisoa, jonka kanssa jakaa elämänsä ilot ja kivut. Ei skootterilapsia ja skootterilastenlapsia, jotka ihmettelisivät skootterimummun kanssa vanhoja valokuvia, joita skootterillakin oli monta albumia. Meillä on edessämme sulkeutuva autotalli, umpeutuva ovi ja unohdettu skootterin omistajan käsikirja, jolle ei löydy lukijaa.
Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän. =(
On liikaa nuoria kuollu, ja paljon nuoria on jääny kaipaamaan lähimmäisiään, lisää tämä päiväkirjaasi, ja toivo etteivät parhaat ystäväsi koskaan lähtisi luotasi ♥
Naantalin asuntopalossa 9.10.2009 Menehtyneiden muistolle jokainen laittaa kynttilän ikkunalaudalleen nyt tulevana sunnuntaina.