Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien
jotka joivat nuoruuden lähteestä jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman
Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen väsyneenä jään lepäämään katveeseen Tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin
haluun takas siihe aikaa ku oltiin pkk:s, kaikki on niin muuttunu siit ajast. kaikki vaa riitelee nykyää ja kaikkee tälläst. myöski kaikki ådne, sasha ja ulf on muuttunu. ådne oli sillo kunno babyface ja sellanen kiltin ja hiljasen pojan tyylinen. nykyää sellanen dokupaska s; alexander taas ei oo muuttunu nii paljo ku siihe on saanu tutustuu, mut siit on tullu paljo pervompi ja sellanen outo o; ulf on sillee.. niinku se on nykyää iha väsyny ja ihanku niil olis kokoaja jotain riitaa jannen kans ku se ei jaksa oikee mtn.. mut pappa parhain<3
justjust...
eile heräsin joskus 3, enkä meinannu saada enää unta :O
txtsin kauhee itkuparkuhuutoviestin sille yhdelle ja vielä lähetinki sen.
joskus seittemä aikoihi nukahdin ja kymmenelt taas heräsin...
must tuntuu etten oikeesti enää pysty ees nukkuu, mä tahdon vaa olla onnelline mut ilman sitä yhtä en kyllä pysty : (((
neljä vuotta... vitu pitkä aika ja se väittää etten ollu sille koskaa yhtää tärkee.... :'(((
syvälle sydämeen sattuu
kelle sen kertoisin?
se oli ainoo kelle pystyn kaiken ja aina kertomaan... mä luotin ja mä rakastin, ja se kerto mulle jos sitä paino joku... sit se muuttus ja nyt mulla ei oo enää sitä.
Ja sen mä myönnän et meil oli vitun monta riitaa, ja tosi monta kertaa sanottii toisillemme ettei enää ol yhteyksis... mut toi viimine oli erilaine jotenki... lopullisempi ku ne entiset. Se oli lopullista. Eikä se tuu enää takas.
elämä menee koko ajan vaan pahemmaksi ja pahemmaksi..en varmaan pääse enää takas jaloilleni..en varmaan enää koskaan. olisi yksi ratkaisu mutta en voi tehdä sitä..en vain voi..se on niin väärin. mä en enää tiedä mikä olisi oikein..
mä laitokses istun ja tuskat sisält nyljen
sä teet mitä teet kunha pysyt aina lujan
sä meet mihin meet mutta pidä ittes suojan!
ei uus koti pysty muistoi poistaa
se vaan vahvistaa ku ne mieles loistaa
niist saa hymyn huuleen pimein iltoin
muistot, ne on ku veitsen viiltoi
pienet jäljet tuo kaikki muistot menneest
niinku viime kesäst siit ajast letkeest
mut syksy tuli ja arkeen paluu
kyynel mun poskee pitkin alas valu.
en voi oikeesti enää ilota,
mul ei oo enää mitää
Mun oli pakko poistua siit talosta
Jätin oven auki nää on viimesii sanoja
En sano enempää en puhu muitten virheist
Puhun kokemuksist
Sä olit yks hirveimmist
Mä en oo kiltti
En edes läheltä
En kaunistele asioita mitkä ei oo tärkeitä
Sulle ei oo väliä
Ei millään oo merkityst
Jos mä puhun suoraan et ikin mitään merkinny
Kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee
pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee
omat asiani, ja muiden viel sen lisäks.
Halusin kaikkee, mut sainko mä mitään
sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää.
Mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää.
En kerjää säälii, mut haluun teiä tietävän
et taitaa viedä eri suuntaa nyt tie tämä.
Ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa
parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa
toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä
tuunkohan takas, mä en tiedä.
en jaksa en itkee..
kaikki tapahtu niin yht äkkii..
haluun vaa unohtaa tän mut
huomasin et ei se oo niin helppoo -.-'
luulin et lyöminen sattuu, voin luvata et tää sattuu enemmä :(