IRC-Galleria

on si ollu pikkase perseestä tää päivä saatana!!

Mistä tietää mikä on väärää, mikä oikeaa,
onko todellista onnee olemassakaan.
Aina eteepäin kulkiessa putoo polvilleen,
ja aina on yhtä vaikeeta nousta uudelleen.
Luulin että kestän melkein mitä vaan,
silti tämä kaikki sai mutkin kaatumaan.
Ei auta yhtään muutokset vaik joskus helpottaa,
en tahdo päästää eläämääni pois vajoomaan.
On liikaa vaikeutta ollut lyhyessä ajassa,
on ollut vaikeet katsoo edes ulos ovesta.
Kaikki varmaan tasottuu, kun antaa aikaa,
sitten voin uudelleen katsoo uutta tulevaa.

Ärsyttää.
Vituttaa.
Hävettää.
Surettaa.
Pelottaa.

Masennus iskee.
No onneks ei tarvi ku enää vajaa vuos olla tääl.

Vaik ois vaikeeta, pää pystyyn!
Jokainen tehköön elämässään mihin pystyy.
Menestys on sust kii, ainoo keino puskii,
Ei saa luovuttaa vaan pää pystyyn.
Vaik olis vaikeeta, pää pystyyn!
Jokainen tehköön elämässäään mihin pystyy.
Menestys on sust kii, ainoo keino puskii
Ei saa luovuttaa pää pystyyn!

Ihania uutisia.
Olen ollut puoli vuotta ilman tuloja. Sain eläkesäätiö Varmalta myönteisen päätöksen. Saan sieltä eläkettä 1,69e/kk. Ei paljon lohduta. Mutta nyt tänään kelasta tuli päätös ja sieltä saan kuntoutustukea.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa kuvataideterapiassa. Oli ihanaa! Hetken vain tuijotin tilaa suu auki. Miten paljon värejä, pensseleitä ja papereita!

Olen kaksi vuotta roikkunut sairaslomilla. Aina olen saanut sairaslomaa kuukauden kerrallaan. Se ei paljon luo toivoa kun joutuu ajattelemaan "nyt on kuukausi aikaa parantua. Mitä sen jälkeen? Mistä saan rahaa?". Nyt sain sairaslomaa vuodeksi eteenpäin. Ilman rauhaa parantuminen vaikeaa, lähes mahdotonta. Ja toinen asia on raha. Vaikka olen koittanut ajatella, että raha ei tuo onnea, on todellisuus kuitenkin toinen. Masentuneena, sairaana, on jo henkinen kuorma helvetillinen. Kun siihen lisätään se, että sinulta evätään mahdollisuus elää tasapainoisesti; ilman ruokaa, on tila todella sietämätön. Olen ajatellut että tärkeintä on syödä, nukkua ja peseytyä. Kun kaupassa käynti on sitä että kuljet kännykän laskin auki ja mietit otanko maitoa, leipää vai jauhelihaa on kunto kovilla. Ja tähän lisäksi vielä lääkekulut. Itsellänikin menee lääkkeisiin hyvin kuukaudessa satanen.
On luottavainen olo silti. Vaikka tiedän että nyt, viimein olen saanut oikeat lääkkeet, sairasloman, kuvataideterapian, kaikki käytettävissä olevat kortit, niin olen silti alussa. Mulla on vielä pitkä matka edessä. Se on kaikkien hyvä pitää mielessä.


NIIN. ja nyt mesotaan että lasten ja nuorten mielenterveydenhoitoon varoja lisää. Meidänkin kaupungissa kuitenkin ajetaan toimintaa alas hyvää vauhtia. Uusia tiloja on kyllä tulossa mutta vasta 2011 ja siitä eteenpäin. Tällä hetkellä kuvataideterapiaa on "pommisuojassa". Ilmanvaihtoa ei ole eikä ikkunoita. Ja minun ikäluokkaani kuuluvat potilaat ovat "väliinputoajia". Itsekin olen kaksi vuotta palloilut tässä systeemissä. Välillä olen nuori, välillä aikuinen. Lisäksi vasta kahden vuoden jälkeen minut otetaan vakavasti ja määrättiin minulle kuuluviin hoitoihin.

Ja niin vielä.
Aamulehdessä oli etusivun otsikkona että kaikki nuoret alle 25-vuotiaat halutaan töihin. Kaikkia peruskoulun päättäneitä "ei kytätä" mutta valvotaan siihen saakka kunnes täyttäisivät 25 jotta he työllistyisivät taikka pääsisivät opiskeluun kiinni. Myös sairaanhoidon salassapitovelvollisuutta haluttaisiin löysätä. Eli eri virkamiestahot voisivat tarkistella millaset B-lausunnot mielenterveystoimiston asiakkailla on ja vahtia että nuo eivät listi ketään.
Nämä nuorten tekemät viime aikaiset rikokset (jotka media on tuonut esille) ovat olleet mielenterveysongelmaisten nuorten tekemiä. Tämä tahti kun jatkuu eikä hoitoa saa, hoitoa joka ei ole vain kulissitoimintaa taikka näennäistä toimenpidettä tulevat toiminnat varmasti edelleen kärjistymään. Kun muutama sekoaa ja tappaa toisia voidaan helposti laittaa kaikki mielenterveysongelmaiset nuoret syyniin; jokainen heistä voi olla mahdollinen tappaja!

Sekä kun sairaslomaa on takana 300 päivää siirrytään työvoimatoimistoon kirjoille. Itse olen liian nuori siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle ja minut passitettiin työkkäriin. Jos tuollaiset suunnitelmat olisivat jo käytännössä myös vajaakuntoisia pakotetaan töihin. Missä on se tila jossa olet työkyvytön ja saat hoitoa ja saat jostakin rahaa? 300 päivää aikaa parastua masennuksesta ja syömishäiriöstä vain muutaman mainitakseni. Sen jälkeen työkkäriin vuodeksi vain listoille jotta voit vuoden jälkeen olla taas 300 päivää sairaslomalla. Ellen ota työtä vastaan saan karenssin. Ellen mene koulutukseen saan karenssin.

Ja mielenterveyspotilaat vain sairaslomalle ja yksin kotiin ja lääkekuuri päälle. Mikäli ensimmäinen lääke ei sovi ja aiheuttaa suisidaalisia oireita, aina parempi! Yhteiskunta säästää ja henkilöä ei tarvitse enää hoitaa.

Hävettääkö olla masentunut ja päästään vialla?