IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=Vy600Pgy4ig&feature=PlayList&p=202F61DBAE6A02DD&index=57



Tode - Pala sielua

Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.

Onks sust ikinä tuntunu et asiat menee just päin persettä,
eikä mikään tuu onnistumaan.
Must tuntuu nykyään siltä,
must tuntuu et mä en osaa ku pilata ihmisten elämän.

Monta virhettä matkallakin tullut vastaan,
Jokaista erhettä muistelen avul rakkauden jaksan.
Totuus sattuu, mutta kipu usein myös hakkaa,
Koitan olla reilu koitan auttaa jaksaa.
Sä lähdit pois, jätit vain muiston,
kaikesta kivasta mihin muka must on.
Kiva päästä hetkeksi, toisaalt ihana jäädä,
Ajatuksiin et musta välitettäisiin täällä.
Tunnetila nyt erilainen, niin niin hauras,
Tuntuu vaan et kaikki tapahtuu vasta haudas.
En tahtomat ikinä ketään satuta lainkaan,
Mut tulee taas tunne, mitä elämältä sainkaan?
Haluaisin kuulla mikä sul oikeesti merkitsee,
Kuka sen päättää kuka puolestas merkitsee.
Kyyneleet satuttaa ja tahtomattaan tappaa,
Virta on niin vuolas et tunne minkä tabun nappaat.

kertosäe:
Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.

Pala sieluu, katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.

Valinnat on ratkasuita mä valitsen väärin,
Tilanteet on hetkii jotka surupaperiin käärin.
On ollu vaikeit hetkii en lähde kieltää,
Mut ilman totuutta ei enää missään mieltä.
Monesti mä mietin miks näin ain tapahtuu,
Luonne on niin kiero liian helpol rakastuu.
Päätä pahkaa miettimättä asioita aina loppuun saakka,
Satakakskyt lasissa sydän pysähtyy ja tottuu.
Seurauksiin joita en valmis olis ehkä kokee,
Kun vanhatkin arvet verillä uudet hetket jo koskee.
Syvälle sisimpää tunkien esiin pirunsarvet,
Läpi haavojen lopuks tuhoten mun omat haaveet.
Vaadit selitystä multa kysyt mun olotilaa,
En osaa siihen vastaa itken taaskin pitkin iltaa.
Pala sieluu haihtuu tulee monta kivee päälle,
Väistyn syrjään, tää mun päätös omalle elämälle.

kertosäe

Haluun hukkuu... Kohta tähänkin tottuu,
Haluun nukkuu... Ikuisuuteen alkaa sattuu.
Ketä jumala suosii kenet turvaan syliin huolii,
Surulla varustettu paholainen taas kerran kuorii.
Viiltää merkit mun omiin käsivarsiin,
Verel peittää hymyn murheilla sielun sisustankin.
Haluun palaa takas kun kaikki hetket johti nyt iloon,
Haluun vierel ihmisen jota rakastaa ei vie tuhoon.
Mut elämä on, ja elämä vie niinku sanotaan,
Toivon et mua ei vihata vaan joku jaksais rakastaa.
Mut näin se vaan on totuus sattuu rakkaus tappaa,
Sydän puutuu, hetki hetkellä itsemurhaan se haastaa.
Pari viiltoo vähän sivuun tuskan sisältä poistaa,
Jos ois vaa tilaisuus millä pahan olon karkoittaa.
Ystävä hyvä pyydän mua syliis sulkeen,
Ei must oo tähän yksin tänne maailmaan kulkee.

kertosäe

Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 14 sekuntia. Testipistemääräsi on 32.

Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.

Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.
----
oho...

no joo... hienosti taas menee... Lääkäri määrää tenttuja ja no ihan jees mut olipas ne sitten 10mg... ja ennen määrätty 20mg... eli voi käydä näiden kans huonosti kun ovan miedompii... 20mg toimi ku tauti ja no nyt oon syöny näit 10mg niin nää ei vaikuta yhtä nopeesti ja voimakkaasti nii ajattelin itekseni nostaa annoksen 15mg... mut joo yoi noist lääkkeist... Kaveri soitti lauantaina mulle :D ku oli syndet ja pyys sitte kaljalle sen kaverin tykö... No persekeles tietty sit menin ko tarjottiin ja erittäin hienoo ku elämä on niin huomasin eilen juoneeni 3päivää... :( onni asiassa on se et rahaa meni vaan 11e mut... ei kolmen päivän kalja putki tee hyvää... tää ei mee enää oikein... pakko alottaa raittus... oli kyl hyväs alus paria päivää vaille kuukausi juomatta ja sit meikä otti 3päivää... :( sekavaa ajatusten heittoo....
mutta siis pointtina se et kolmepäivää!!! rupee tässä niinko herätys kellot soimaan et kaikki ei oo ok... :(

Mua on kiusattu koko ikäni..ei yhtään hyvää ystävää(ehkä jotain leikki kavereita päiväkodista mutt ei sen koommin)Sen takia koska olin hiljainen ja sit mulla on vaan eri tyyppiset leikit kun muilla...
Oli se kyl aika vittumaista mutt oli aina helvetisti yksin...
Ala-asteella mulla ei ollu hyvää ystävä,ei ainakaan aluksi...Noh hetkeä myöhemmin tuli jaana(jonka kans ei olla enään hyviä ystäviä)Olinkohan joskus 4lk(menin vuotta myöhemmin koululle)Niin ihastuin mua 2 vuotta nuorempaan jätkään(en tiedä mitä nois nuoremmis miehis mua kiehtoo mutt kummiskin)
Niin kerroin siitä sit jaanalla ja sanoin ettei sit kerro siitä sitten kellekkään..Niin se vastas ett en en...se oli ennen joululomaa...Niin ja joululoman jälkeen jaana ja se jätkä oli sit yhessä...Arvaa vaan vituttiko..ja vielpä näin jätkän silmistä ja juteltiin paljon(enemmän kun jaana sen kaa...),ett se huomaa heti ett se tykkäis musta..mutt joo o... ;(

Se jaana aina valehtelee mulle päin naamaa ja potkii ja löi mua ja veteli hiuksista...en osannut silloin puolustautua kunnolla ala-asteel..ainakin kantelin opelle mutt eipä oo auttanut kun jaana aina "joo en mää oo tehnyt mitään" ja räpytteli pirullisesti silmiä,ja tietysti opettaja uskoi kaiken...Noh ei siinä mitään...Rinnakkais luokalla pojat on hakannut mua,uhannut vielpä tappaa...ja haukuttu ja kuristettu..en osannut puolustautua..koska olin herkkä ja hiljainen...
Mua revittiin takista koulun loputtua kun odottelin taksia...Mut kaadettiin maahan ja toinen poika huus vierestä "tapa se tapa se" menin kippuralle ja rupesin itkemään..jätkät onneksi lopetti...ja kun menin heti open luo kun se oli lähettyvillä ja jätkät heti singahti karkuun...en mennyt seuraavana päivänä kouluun..

No sit kun menin yläasteelle niin en ole löytänyt hyvää ystävää...Jouduin aina olee välitunnin yksin...
Myöhemmin löysin 2 poikaa..yks oli mun ikäinen ja toinen vuotta nuoree.Noh olihan ne kivoja/mukavia...kunnes hiihtoloman jälkeen sit ne molemmat kiusas mua...Kyllä tiedän syynkin miksi...Mutta en viitti tänne kirjoittaa kummiskaan...Rupesin lintsaamaan koulusta,viiltelin,yritin tehdä itsemurhankin ja koulun numerot alentui...Olin niin maasaa ett jouduin menee koulunpsygologialle..Ei se oikeen auttanut kun se psygologia ämmä kattoo mua niin vihaisesti,ihan kun olisin tehnyt sille jotain :s ainakin sain hyvän ystävän sarella :) ja tultiin hyviin juttuihin kummiskin ainakin heti :)
Mut silti ne 2 jätkää ei jättänyt mua rauhaan ja kiusaaminen jatkui edelleen...8lk kiusas mua edelleen..Mua haukuttiin huoraksi ja lehmäksi...ja kiusaaminen vaan pahentui koko ajan...Lintsasin enemmän koulusta mitä viimeksi 7lk...

Aattelin että elämä on täysin helevettiä päin...kun mua ei jätetty rauhaan ja aina mua morkattiin joko seläntakana tai sit päin naamaa...noh 9lk yritin tehä parhaani mukaan olla koulussa vaikka mua kiusattais...Yritin jaksaa opiskella parhaani mukaan ja aattelin että jonain päivänä näytän kaikille kuka olen ja mikä olen...

yläaste loppui ja menin silveriaan(kokki alalle)olin siel noin 2kk kunnes erosin mun masennuksen vuoksi että myös kun se ei oikeen ollu mun alaani...Aloin olemaan --sana-- kaa kavereita...ja sen jälkeen koko ajan lisääntyi kavereita huimasti muutamassa kuukaudessa..Aloin sitten pöllimään tavaroita kaupasta..vaatteita johna ei ole hälyttimiä,koruja,meikkejä ja yms..Kunnes myöhemmäs vaihees jäin kii halpiksen kaupas....sain kyl sakot jotain 24e...Poliisit sanoi mulle ett jos olisin 18 täyttänyt(olin silloin 17v)niin olisin saanut vähän enemmän sakkoja...
Noh kun tulin kotia..sain kuulla vanhemmilta kovat sanat ja sain arestia 2kk...

Noh eipä siinä kaikki... tästä on nyt ylitte vuos sain tärinä kohtauksen yhessä kotibileis...Kaikki oli ihan hätääntyneenä ett mikä mulla oli....Noh ambulanssi miehet tuli ja vei mut sairaalaan...
Olin 4päivää sairaalas ja mut laitettiin tutkimukseen mikä mulla oli kunnes saatiin selville ett mulle on todettu depressiota,eli masennusta...Nykyään käyn klaaras(vaasas)missä hoidetaan masennusta ja muuta sellaista...Ja on auttanut...

Nykyään mun elämä on mennyt todella hyvin tai parempaan suuntaan:Oma asunto,paljon hyviä ystäviä,oma avomies ja lapsi tulossa,joka on laskettu aika maaliskuun 20päivänä...
Vaikka täälä netissä tai livenä mulle jotain sanotaan niin osaan näyttää nykyään mun "vittuilu" taitojani..niin ja osaan lyödä kuin miehet..ett näin...En ole mikään herkkis enään ja enkä oo kauheen hiljainenkaan nykyään enään...NÄYTIN KIUSAAJILLE PITKÄÄ NENÄÄ!!!

Kävelen pitkin näitä huoneita, peiliin katsoessa näytän niin kuolleelta.
Mua huolestuttaa, milloin masennus kiduttamiseni lopettaa?
En aina jaksa, en aina kestä, mutta kukaan ei ymmärrä.
Mun vaan täytyy olla ilonen, mun on kuulemma pakko, se sattuu.
Jokainen, jolla on masennus ymmärtää ne on mulle hyviä ystäviä.
Ne jotka ei koe tätä tunnetta, ei tiedä mitään tästä tuskasta.
Kaikki tulee tyyliin neuvoo miten pitäis elää, mitä kannattais tehä.
Voin suoraan sanoo, älkää tulko mua opettamaan.
Ja tietty voisin mennä hoitoon taas, mut mikään ei tuu muuttumaan.
Oon taas hetken onnellinen, jollain lailla elämästäni iloinen.
Kuitenkin masennus löytää tien takaisin, vaikka sitä itse todellakaan en haluaisi.
Olis kiva olla pelkkä perus angsti, jol oikeesti ei menis ees vaikeesti.
Mut valitettavasti oon oikeesti loppu, oikeesti väsynyt ja kaipaan tukee ja ymmärrystä.
Mun päässä kohisee, siel kuuluu vaan pieni vittumainen ääni.
Se sanoo mulle asioita joita en halua tehdä.
Monesti on tullu tehtyy itelleen kaikkee, siitä alko jollain lailla jopa pitää.
Tuntu vaan et se autto, se nosti mut ylös, tekis must hetken onnellisen.
Nyt se kaikki ei oo enää arkipäivää, mut ei kadonnu kokonaan elämästä.

Moni haukkuu siks säälittäväks, angstiks ja muuten vaan paskaks.
Mut tulkaa hetkeks elää mun elämää täl mieli alalla, yrittäkääpä selvitä omilla avuilla.
Kun ei enää äiti ja iskä tuokkaa nenän eteen kaikkee, ei oo kavereit ympäril ku sul on vitun vaikeet.
Ku itket, kukaan ei tuu lohduttaa, kun kärsit, kukaan ei tuu sun haavoja paikkaamaan.
Mä arvostan siks pieniikin eleitä, etsin usein ystävää, mulle se vastais enkeliä.
Jos tääl joskus ees joku mua käy kattoo, mun mieli ala kohenee ja paljon.
Te joil kaikki on hyvin, olkaa ilosii, älkääkä turhan takia valittako.
Sil mä tiiän mitä on olla oikeesti masentunu, mitä on oikeesti toivoo kuolemaansa.
Mitä on olla yksin, miltä tuntuu menettää oma äiti.
Mille tuntuu olla koko koulun paskan puhumisen aihe.
Miltä tuntuu rakastaa niitä ketkä mua vihaa.
Ku haluais hymyillä, sen sijaan valuttaa silmist vaan kyyneleitä.
Kun tartteis toista vierelle, ni istut itekses.
Mille tuntuu haluta jatkaa elämää, ni istut vaan neljän seinän sisäs.
Kun tulee loppu romahdus, kun sisällä jatkuu aina sama vitutus.

Jokaisella on mahdollisuus parempaan, mut moni kun ei osaa vaan pienii asioit arvostaa.
Teoilla pienillä, voi parantaa toisen haavoja jo hetkessä.
Jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu ja tärkeä.
Jokaisella on unelmia, jokaisen sydän täytyy joskus särkyä.
Mut niin kauan kun on uskoo johonkin parempaan, niin kauan on toivookin.
Vaikka sille se ei aina tuntuiskaan, mä tiiän totta se on.
Elämässä tulee pakosti hyvää kun huonookin, kukaan ei voi tietää onko se huominen parempi.
Mut sitä odotellessa kerron, kukaan ei oo täydellinen täällä.
Jokaisessa on omat vikansa, yritetään hyväksyä ihmiset sellaisena.
Mä haluan sanoa teille jotka kokee samaa kun minä, koittakaa hei jaksaa, ei elämä tähän pääty.
Älkää vaipuko pohjalle asti, vaikka pohjalta pääsee ylöskin.
Ei kenenkään tarvitse jaksaa yksin, voi hakea apuakin.
Mä mietin teitä, mä arvostan teitä, ootte lähellä mun sydäntä.
Missä ikinä ootkaan, minne ikinä menet, mieti hyviäkin hetkiä, älä aina vaan huonoja.
Mä toivotan onnea, paljon jaksamista ja voimia, vaikka itsekään en ehkä selviä.
Mut silti mä yritän.

© Mira

Älkää uskoko minua, olen vain puoliksi tosissani.
Ehkä, lopetan koulun, tai haen varmaan sairaslomaa Pitkästäniemestä?
Tarkoitan siis...eilisyöllä menin nukkumaan itkien, aamulla itkin ja nukahdin, nyt heräillessäni haluan itkeä.
En voi hyvin, koska jokainen askel huojuu ja pääni, aivan kuin joku koko ajan huitoisi, ensin toinen poski ja sitten...

Minä...(sanon tämän hampaita kiristellen, liian vaikeaa) tarvitsen...apua!

Jos nyt en ilmestyisi maanantaina kouluun ja otan itseäni niskasta kiinni, yritän tavoitella lääkäriäni ja jos voimia on, kirjoitan koululle, opo tai apulaisrehtori, kenelle tahansa sekavan kirjeen kuvastaen tätä uupumusta, turhautumista. Ehkä Petri voisi kuunnella? MEKUa ikävä..

Päädyimme seuraavanlaiseen arvioon

Testin mukaan olet vakavasti masentunut. Jos tunnistat itsessäsi masennuksen oireita, voit keskustella asiasta oman lääkärisi tai terveydenhoitajasi kanssa. Masennuksesta ja sen oireista löytyy artikkeli sivuiltamme. Kartoita elämästäsi positiivisia asioita ja nauti niistä. Jos sinulla on huolia ja murheita, jaa ne omaisten tai ystävien kanssa. Muista että erilaiset terveys ja mielenterveyspalvelut ovat käytettävissäsi.

Tukiasema.net

Mua itketti kun olin vauva
lapsena keljutti
sitten musta tuli nuori
ja alkoi vituttaa

Mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea

Anna olla kun poikaa vituttaa
anna olla aamusta iltaan
vitutus on otettava kokonaan
silloin kun vituttaa

Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa
vittu kun vituttaa

No joo THÄNKS kaverille... :D luin sen päivist tässä ja tajusin et mul oikeesti puuttuu jotn... ja se jokin on rakkaus... toki rakastan mun ystäviä (HUOM! en SIIN mieles) mut siis mä haluaisin jonkun jonka kainaloon mä voisin ees joskus käpertyy pelkäämättä seuraavaa päivää... meinaan mikään tyyny tai pehmolelu ei sitä tunnetta voi ikinä korvata, sitä tunnetta kun saa tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Sitä ei korvaa halpa humala eikä extreem lajit, ei huumeet, ei yhden illan jutut eikä haaveilu. Oikeastaan mun pitäs sanoo et suoraan sanottuna oon aika kyllästyny jo omaan seuraani eli itseeni... ei sitä jaksa rasittaa kavereitakaan koko aikaa sillä et ravaan niitten tykön purkamassa yksinäisyyttäni tai et riputan niil vaikkei ole mitään asiaa.. :/ .. et vituiks menee mut antaa mennä, kerran täällä vaan eletään.... kai..

Eikö teitä muita väsytä?
Ai te jaksatte vielä. Te jaksatte monta tuntia. Vaikka koko yön läpi ja vaikka vielä baarissa pyörähtämisen siihen päälle.

Olin itse joskus samanlainen. Olin elävien kirjoissa. Olin nuori ja tein niin kuin kaikki muutkin tekee. Juhlii, käy baareissa, käy kylässä, käy elokuvissa, käy ravintolassa, ylipäänsä käy jossakin.

Tuntuu väärältä välillä. Tuntuu epäreilulta. Miksi minä en jaksa? Minä olen kaksi tuntia jossakin ja sen jälkeen itken lattialla. En pääse edes ylös. En jaksa nostaa itseäni ylös. Nostan katseeni ja huomaan "tehtäviä". Vesipullot pitää täyttää. Täytyy laittaa pupuille uutta heinää. Täytyy jopa vaihtaa yöpuku päälle. Haluan nukahtaa tähän matolle. En jaksa enää.
Minä voin katsoa elokuvan. Jos elokuva on "vaikea" minä olen pian väsynyt. Kaksi tuntia tiukkaa draamaa ja minä voin sen jälkeen sanoa vain että hyvää yötä. Ihan sama mitä teen, on aina aikaraja. Keho ei toimi enää. Ei kuten ennen toimi. Minä olen nuoressa kehossa, mutta minä tunnen itseni satavuotiaaksi. Olen vanha ja raihnainen. En jaksa enää.

Välillä tuntuu väärältä. Välillä tuntuu epäreilulta. Miksi minä? Minun iässäni. Kaikki muut minun ikäiset voivat tulla ja mennä, tehdä ja jopa nauttia. Kaikki ne jotka jaksavat. Jotka ovat elävien kirjoissa.