juu laittoivat lääkärille läkkeitä hakkoon :O taatanan taatan kerronpas sitten jossain vaihessa lisää... mutta pilsut tullee ja elämä vituilleen
Lila Culpepper:You know, the day I did it, I took two razorblades to the bathtub. You know why? Because I knew that once I started to bleed, I'd get weak. And I didn't wanna drop one blade and leave myself half done. Can you imagine that? Can you imagine hating your life so much that you'd wanna bring a backup razor?
Stay (2005)
Satakunnan Kansan pääkirjoituksessa oli tämän päivän lehdessä aiheena suomalaisten itsemurhat. Artikkelin mukaan Suomessa tapahtuu n. 1000 itsemurhaa vuodessa, meidän nuoret on irlantilaisten ohella EU-maiden itsetuhoisempia ja itsemurhien kokonaismäärällä rankkaudutaan kolmanneksi heti Unkarin ja Liettuan jälkeen.
Kyllähän se tiedetään, että suomalaiset on helvetin pahoinvoiva kansa, mutta harvoja se kiinnostaa isommassa mittakaavassa. Päättäjät välittää enemmän yleisestä imagosta, jonka ansiosta Suomi todettiin maailman parhaaksi maaksi asua. Onhan se hienoa että meillä on kaikki näennäisesti hyvin; ilmainen koulutus ja kouluruoka, valtiontuet, keltään ei evätä pääsyä sairaalaan rahanpuutteen takia. Mutta paljonko nämä seikat sitten painaa, kun itse ihmiset on masentuneita ja ketään ei voi hyvin?
Meidän mielenterveydenhoito on alaluokkaista. Tunsin joskus itseäni vuoden vanhemman tytön, joka kärsi anoreksiasta ja sille oli lähes mahdotonta päästä minnekään hoitoon. Sitten vasta alettiin välittämään, kun se oli niin huonossa kunnossa että sen sydän pysähtyi, kun elimillä ei ollut enää energiaa toimia.
Ja toinen esimerkki alaikäisestä tytöstä joka kärsi bulimiasta ja sen vanhemmat pisti sen terapiaan. Terapeutin neuvo oli tämä: "Sä olet vain huomionkipeä. Lopeta se."
Kyyninen välinpitämättömyys on yleinen tapa jolla mielenterveyshäiriöistä kärsivät nähdään ja siksi moni ei edes viitsi hakea apua huonoon oloonsa. Kuka haluaa sanoa "vihaan elämääni ja haluan tappaa itseni", jos siitä seuraa vain ylenkatsetta ja olankohautuksia?
vajoan maan alle en koskaan taho kattoo enää ylöspäin en kattoo silmiin vaan tuijottaa omiin kenkii nii kauan et mä pääsen pois ja pystyn olee minä ite eikä peloissaan oleva rotta
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas/
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat/
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat/
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan/
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle/
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle/
Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin/
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi/
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan/
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa/
Ei etukäteen voi laatii elämään suunnitelmaa/
Eikä ajatuksii sitä suurinta valtamerta/
Joka meidät tuudittaa uneen joka kerta/
Ja muuttaa päämäärämme vuosi vodelta/
Toiset duunii painaa herää joka aamu kuudelta/
Kahden ihmisen liiton pelastaa voi suudelma/
Niin monta kertaa pelkkä synkkyys peittää mielen/
Viikatemies istuu vieres hetken pienen/
Pään painan alas ja hupulla sen peitän/
Kaikki hyvät ajatukset vittuun päästäni mä heitän/
Suljen silmät suljen korvat blokkaan ajatukset/
Turhaa enää juosta karkuun kun on menny ristiin sukset/
Mä aina oon koittanu tehdä parhaani/
Hyvin oon hoitanu elämäni ruusutarhaani/
Silti joka kerta piikki pistää vitun lujaa/
Tainnut oon mä eksyä nyt elämäni umpikujaan/
Ei tuska ehkä haihdu mielestäni pois koskaan/
Ei mikään tunteita maan pinnalle enää nosta/
Siks pulloon tartun ehkä henkisesti vartun/
Turhaan enää juoksen karkuun kun oon avannut mun arkun/
Kertsi
Sä tuotit mulle tuskaa ihan liian kauan/
Ja toiveit elättelin et kanssas saisin vauvan/
Olin onnellinen ja kaikki meni hyvin/
Mutta mä en todellakaan ollut se joka tyri/
Ja sen takii tavarasi on nyt pois huoneestani/
Olen mielipuoli jok' on tullut ulos kuorestani/
Murheissani elämässäni eteempäin taistelen/
Vihan kipinää pään sisälläni väistelen/
Mikä muka meni pieleen mikä meni väärin/
Tarttuisinko pulloon vaiko tarttuisinko kivääriin/
Sä mut viettelit annoit mun rakastua suhun/
Ja luulin että säkin oisit ollu rakastunu muhun/
Mut mua vaan hyväkses käytit ja unohdit tost vaan/
Heitit tuntees roskiin kun jonkun vitun roskan/
Etkä luokseni palaa sä mun takaisin sä koskaan/
Et koskaan palaa et koskaan et koskaan/
Etkö koskaan? Enkö enää koskaan sua nää?/
Miks lähit seuraan reittiä väärää/
Sä vannoit mulle ikuisen rakkauden/
Kädet ristittiin ja luulin että sain sen/
Mitä ikinä mä olen halunnutkaan/
Mutta enhän loppujen lopuks sitä saanutkaan/
Enkä tuu koskaan varmaan saamaan/
Kaikki toiveet lopulta aina vaan paiskautuu mun naamaan/
juupa juu täällä sitä vittu istutaan kahen aikaa koneella ihminen säikäyttäny ihan vitun kivasti ja nyt ku tietäs kuinka hyvässä kuosissa se on hianoa mä rakastan taas elämää mutta pakko se on jatkaa... tai sitte ei häähää keksinpäs
juupa juu tuli kottiin taas selkä ihan paskana iskälle en taija sittenkään päästä ja pään sisällä on ajatuksia niin paaaljon että ei meinaa enää kestää mutta mikäs siinä kiitos miehet olette tosi ihania juu... muutta naiset te ootte todellaki juu tosiaan ihanampia.... vittu mä tahon pois täältä!