IRC-Galleria

Rakas päivis......
HALUUUUN KUOLLAAAA...... :'/ </3 no okei siis en oikeest mut siis okeeeesti nyt. Mun. Elämä. On. Kamalaa. No tää on taas näitä päivii..... SVANTE TÄ ON OMMATTU SULLE. En kirjota sun nimimerkkiä tähän koska oot jo feimi. Mut sä snaijaat et tä on sulle SVANTE OOT IHAN KAMALA IHMINEN KOSKA YRITÄT PILATA MUN MAHKUT KAIKKIIN MUIJJIIN TÄÄLLÄ IRKISSÄ OLEMALLA ITE NIIN viilEE JA HOT. No et oikeesti oo ees! Siitäs sait! TOTUUS. Hahahahahahahahahahah!!!!!!! MUT OIKEESTI MEE V*TTUUN MUN ELÄMÄSTÄ!!!!


P.S. :DDDDd toi edellinen päivistxt oli tsoukki, Saara on oikeesti IHANA :):)<3

...sitä kun tajuaa Shaggyn olleen piripäähippi, joka puhui koiralle
...sitä kun tajuaa Jerryn olleen täysi kusipää ja säälit Tomia
...sitä kun säälit nykylapsia
...sitä kun tyttöbakteereilla tarkoitettiin klamydiaa
...sitä kun tajuaa ettei oma isänsä ollutkaan maailman vahvin mies, jolla oli vastaukset kaikkiin tärkeimpiin kysymyksiin, kuten paljonko presidentti tienaa.

Seuraava on The_Zyzzin henk. koht nyyhkytystä, jota ei ole tarkoitettu ulkopuolisille... mutta koska olen tunnetusti huomiohuoralutka, jätän tän silti näkyvii koko maailmalle koska tiedän et haluut lurkkaa IRC-Gallerian kuningasta

u doped up brah?

Yks mun elämän haikeimmist fiiliksist on tajuaminen, ettei enää huvita hakkaa xboxii samal voimal ku ennen. It sucks brah.

Vietin yhist elämäni parhaimmist vuosist videopelien paris pelaten World of Warcraftii viel 04:00 samal ku cocispullost on enää lämmenneet pohjat jäljel.
Puhumattakaa Halon kulta-ajoista ku broidin kaa pelattii 24/7 Halo CE:n campanjaa co-opilla. Sit ajat eteni ja tuli Halo 2 ja XboxLive ja kaikkien kavereiden kaa keräännyttii Jessen luo joka päivä koulun jälkee pelaa split screenii.
Vitun ruudunmulkkaaja homo.
Vähitelle Halo bro's väheni ja nyt kymmenen vuoden jälkee huomaan olevani ainut jäljellä ja edellee pelaan Halo 4, all alone. Ei se vaa tunnu enää samalta. Must piti tulla MLG pro, sen sijaa must tuli yksinäinen betaneitsythomo.
Tai ku keräännyttii pelaa GTA:t frendeille ja kerättii nopee vaa max tähdet ja kansalliskaarti perää ja katottii kuka selvii kauiten.
Tai ku Pelit-lehtee viel jakso kiinnostaa tilaa ja seuraa viimesimpii uutisii.
Tai ku broidin kaa pelattii joka päivä Morrowindii.
Tai faijan ja broidin kaa kun pelattii joka yö N64:sen Castlevaniaa tai Gamecuben Eternal Darknessia.

Ennen seuras aina kaikkii uusimpii julkasui ja ne oli hankittava heti ilmestyessää.
Nyt uus konsolisukupolvi puskee päälle ja meinaa jyrää vanhan allee. Ennen olisin jo tehny tuhat eri suunnitelmaa miten aion hankkii Xbox One:n, mut nyt se menee enemmänki niin et jos kiinnostaa/huvittaa.

Ennen ei myöskää voinu ymmärtää niit ihmisii jotka myi konsolinsa ja pelinsä pois ja sano ettei aika riitä enää pelaamisee. "mitennii ei muka aika riitä :D"
Nyt sen hiffaa.

Mut vaik vanha kunnon Xbox kerää nykyää enemmän pölyy ku mun siemennestettä, siit luopuminen ei oo vaihtoehto. Videopelit oli iso osa mun lapsuutta ja teini-ikää, ei sellasest tost noi vaa luovuta.
Jatkan edellee pelaamist, mut enää se on lähinnä aivot narikkaan-xbox live räiskintöjen pelaamist tai legendaaristen pelisarjojen, kute the Elder Scrolls ja Rock Star, ennemmin ku syventymistä ajatuksen kans johonki eeppisee pelii, kuten ennen

Tähän blogiin otetaan vastaan myös muiden järkyttäviä kokemuksia omasta vanhenemisestaan ja miten se on muokannut teistä jotain, mitä ette koskaan kuvitelleet, oli se sitten vaikka puberteetin iskeminen varhaisaikuisena

Kirjotan varmaa 50v. vastaavanlaisen blogin treenaamisest

http://elamanpieniapolkuja.blogspot.fi/

^ menkää lukemaan, uus ulkoasu ja masennusta käsittelevä postaus.

Ei oo tullu käytyy tääl, eikä oikee missää muuallakaa. Elämä ottaa koville nyt, kusee silmään pahemmin ku koskaan... Tänne saanen angstata, facebookissa ei kehtaa, kukaan ei ymmärrä. Voisinpa kelata aikaa 5-10 vuotta taakse ja nauttia sillon viel jäljellä olleesta terveydestäni. Että jos jollain on aikakone voisin lainata...

-

Miten voisin enää elämää jatkaa,
kun tää on pelkkää rankkaa matkaa.
Saanko teidät rakkaat "hyvästellä" jos pystyn lupaamaan,
että olen menossa paikkaan parempaan.
Voisin jättää huolet, surut ja kivut taakseni,
tulisittehan te vielä joskus luokseni.
Ei ne siis olisi hyvästit kuitenkaan,
kun joskus vielä kohtaisimme,
ja yhteiseloa toisaalla jatkaisimme.
Unohtakaa siis suru ja iloitkaa,
on mulla muualla parempi kuin täällä päällä maan.