on nii vaikeaa, olla miettimättä aikoja, liikaa tavaroita liikaa tuttuja paikkoja muistuttaa, ku ympärilleen katselee, jotain kaunista omistettuna valheelle
vielkin, kun avaan tekstiviestin - saa kylmät väreet juoksemaan selkääni pitkin, mietin, aikoinani miksi, ilosta ja surusta ja vihasta itkin.
mut ei enää, ei enää koskaan- anteeks voisin antaa mutten kuitenkaan unohtaa, viha syöny rakkauden mut paras tapa kostaa, on viiltävät rippeet sun omastatunnosta
en haluu nähä sua koskaan tai kuullla susta mitään valittit ties itte, piste se on siinä hyvät loppuelämät, ja kun koittaa se hetki toivottavasti päädyt helvettii!!!
Ikävä, rakkaus, viha, tuska, suru
On niin suuria sanoja
Jotka tekee sydämeen liian suuria reikiä.
Kuka tahtois mut pelastaa?
Ei, et sinä ainakaan.
Ei, ei hän ainakaan.
Kuka voisi minut pelastaa?
Ja tämä on viimeinen kerta
Kun kirjoitan sinusta,
Ei, minä en enää itke.
Ei, tämän jälkeen en enää myönnä ikävääni.
Ja sinä lupasit minua rakastaa,
Ja sinä sanoit ettei se olisi leikkiä vain,
Ja sinä annoit olettaa,
Ja sinä sait mut tuntemaan jotain mitä muut eivät.
hei tule poika tänne, niin mä sua kuritan/
rutistan sun pallit kasaa, ja sua vähä kuristan/
muistan sen aina, ku tuhosit tän tahallaa/
tuhosit mun elämän, ja mut siinä samalla/
en vaan tajuu, kui sun tunteet oikee hävis/
oot vitu leija, vaikka oot vaan ruma fägis/
ääh, anteeks, mut mä halusin sut takasin/
salasin sen vaa sulta, että sua rakastin/
ku et ollu himas, seksii frendejes kaa harrastin/
tein katalasti, en ees kertonu vaa halasin/
sua, myöhemmi palkaks sun massit varastin/
en vaa jaksanu, ku taas bissepullon avasit/
kaikki oli sun syytä, kai sä sen jo tajusit/
rakastit vissii, ja olin mitä halusit/
silti sä mulkku petit pitkin oulun läänii/