Mikä mikä meni minun päähän silloin
Mitä mitä mitä sinussa mä näin
Nyt sä vikiset ja piipität kuin rotta
Tekis mieli fudaa näköäsi päin Poistuisitko mun elämästäni
Veisitkö mennessä ruman naamasi
on nii vaikeaa, olla miettimättä aikoja, liikaa tavaroita liikaa tuttuja paikkoja muistuttaa, ku ympärilleen katselee, jotain kaunista omistettuna valheelle
vielkin, kun avaan tekstiviestin - saa kylmät väreet juoksemaan selkääni pitkin, mietin, aikoinani miksi, ilosta ja surusta ja vihasta itkin.
mut ei enää, ei enää koskaan- anteeks voisin antaa mutten kuitenkaan unohtaa, viha syöny rakkauden mut paras tapa kostaa, on viiltävät rippeet sun omastatunnosta
en haluu nähä sua koskaan tai kuullla susta mitään valittit ties itte, piste se on siinä hyvät loppuelämät, ja kun koittaa se hetki toivottavasti päädyt helvettii!!!
Ikävä, rakkaus, viha, tuska, suru
On niin suuria sanoja
Jotka tekee sydämeen liian suuria reikiä.
Kuka tahtois mut pelastaa?
Ei, et sinä ainakaan.
Ei, ei hän ainakaan.
Kuka voisi minut pelastaa?
Ja tämä on viimeinen kerta
Kun kirjoitan sinusta,
Ei, minä en enää itke.
Ei, tämän jälkeen en enää myönnä ikävääni.
Ja sinä lupasit minua rakastaa,
Ja sinä sanoit ettei se olisi leikkiä vain,
Ja sinä annoit olettaa,
Ja sinä sait mut tuntemaan jotain mitä muut eivät.