Takista puuttuu tasku hommelit, 6 nappia ja pari härpäkettä. Housuista puuttuu lahkeiden viimeistely ja nappi. Hattu on ihan kesken. Ja kaikki pitää toki silittää ja toivoa, että mikään ei hajoa sovitusvaiheessa. Oon töiden takia niin väsy, etten jaksa stressata edes. 8D
Lähetään ihan kohta kohti Lahtea! <3 Huomenna Desuuuuun <333 Voitte nähä mut ainaki Edward Elricin 'alusasussa' ja kantositeessä x3 Ja mulla on jalassa automail joka valmistu kahessa tunnissa xD Ei siis mikään hieno luomus ^^ Mutta näin! Huomiseen ihanat ihmiset! Ai niin mulla on lasit välillä päässä! <33 Kiitus x3
TUNNIN PÄÄSTÄ KOHTI LAHTEA
Tosiaan siis cossaan Desus kumpanakin päivänä Blackia -> -Suikka ja saa tulla potkimaan persuksille jos bongaatte ;DDd
Noi hiiret on juossut koko helvetin yön non-stop juoksupyörässä. Ja toi ei oo ihan äänetön kapistus. :D Ihme otuksia, ne taitaa olla liian innostuneita siitä ja mä taidan etsiä eläinkaupoista hiljaisemmalla metelillä pyörivää versiota. Repesin hieman kun tuo pienin juoksi siinä, sitten isompi hyppäsi kyytiin ja lähti juoksemaan toiseen suuntaan -> pikkuinen lensi kaaressa. Satanauta. 8<
Viel jotku sandaalin tapaiset vois hankkia niin homma on paketissa, ellen villaisia käsisuojia halua muuttaa muuksi. Sitten tietekin oon muuten yllätysten kannalla kukuku~
MUTTA JOS TÄLLÄISEN SIELTÄ LÖYTÄISIN NIIN OISIN HAPPEE. öh.
Oon puoliksi rampana täällä kotona nyt, en tiedä, pitäis käyä tänään sairaalassa varmaan uudestaan.. Särkee joka paikkaa niin maan vietävästi.
Eli näin siis kävi eilen:
Olin ajatellut eilen että nyt viimeistelen kaikki jutut tuossa Serahin cossissa, tänään on hyvää aikaa = käyn hakemassa maalia ja maalaan Serahin korut, maalaan Serahin liivin uudestaan ja teen sen nahkaisen korun, mikä on vielä paloina Kallen luona.
Ehdin vielä hyvin käydä Seinäjoella hakemassa rubiininpunaista maalia noihin koruihin. Olin hyvällä mielellä. Ajattelin, että jos nyt saan kaikki tänä iltana valmiiksi, lähdenkin jo huomenna eli tänään Lahteen autolla ja yllätän rakkaan ystäväni @Afeni:n ilmestymällä kolmen-neljän aikaan tämän oven taakse.
No ei siinä mitään, siinä vaiheessa kaikki tuntui menevän aivan loistavasti.. Vauhtia oli autossa noin 80 km/h ehkä vähän ylikin, vaikka sataa olisi saanut paahtaa sillä tiellä. No, onneksi en paahtanut, en tiedä olisinko tässä enää kirjoittelemassa jännästi omin sanoin kierrellen ja kaarrellen, pitäen teitä jännityksessä, hähä.
Naama kääntyi melkoiseen pakokauhuun aivan niillä sekunneilla, kun ajattelin Afenia ja hänen ilmettään, kun olisinkin hänen oven takanaan ja sanoisin jotain tapaistani typerää.
Edessäni kääntyi rekka oikealle, sen verran kaukana, ettei vauhtia tarvinnut hidastaa. Musiikki soi, tuli joku helevetin typerä biisi, jotain niitä paskoja hittejä, jossa leikitään autotunella ja ääniefekteillä.
En ehtinyt nähdä kuin kolmion takaa tulevan auton keulan ja siinä samassa melkeinpä jo rysähti. En tiedä, aika tuntui hidastuvan, ehdinkö edes kunnolla jarruttaa? Kuului mahdottoman kova rysähdys. En edes tiedä, tuliko se airbagista vai kolahduksesta. Varmaan molemmista.
Taisin menettää tajuni hetkeksi. En ole varma siitäkään. Ambulanssi oli melkein heti paikalla, joten niin taisi käydä. Naamaan sattui, polveen sattui, alavatsaan sattui, molemmat kädet puutuivat. Samassa hetkessä kun tunnustelin omaa oloani, vieressäni olikin jo toisen auton kuski.
"Sattuiko, mihin koskee? Tää oli aiva täysin mun vika, en nähnyt sua kahden ison auton takaa."
Poika käski sammuttamaan auton, en oo varma, sammutinko sen itse vai sammuttiko toinen kuski sen puolestani. Alkoi sataa kaatamalla. Tämä se dramaattisuuden kruunaa.
Toisessa hetkessä palokunta ja toinen ambulanssi saapui, lopulta myös poliisi. Minut kiskottiin autosta pihalle, en saanut liikkua itse yhtään. Vesisade paiskoi kipeään naamaan ja jokaiseen liikkuvaan raajaan. Kastuin, mutta se oli kyllä pienin murhe siinä vaiheessa.
Matka sairaalaan oli aika utuinen. Kyselivät hoitajat siinä jotain. Makasin ensiavussa kolmatta tuntia rankalaudan päällä, märissä vaatteissa, raajat liikkumattomina. Pelkästään se jo sattui helvetillisesti.
Onnekseni kuitenkaan paikkoja ei mennyt hajalle. Olen yhtenä kappaleena ja elossa. Autostani en voi sanoa samaa, mutta.. Auto se vain on.
Nyt särkee paikkoja. Pää ei käänny kunnolla ja kävely on laahustavaa, mustelmia naamassa ja joka puolella. No. Ehkä se tästä.
Toisin sanoen, jos pääsen täältä Desuconiin asti, cossaan turpaan saanutta Serah Farronia.
Jumankauta näiden housujen kaa, hirtän kohta itteni, tai jos en, niin teen harakirin nuppineuloilla, joilla rei'itän suurin piirtein kokoajan itteäni </3
Tekis jo mieli alkaa pakkaamaan, oisin valmis lähtemään melkein milloin vaan. Vielä kun muistais ottaa mukaan noi Nemsin meille unohtamat yövaatteet ja lainakengät ja Kehvelin pyyhkeen niin ois jeeeess. (Ja jos Josh muistais tuoda miun sinne jääneen piilarinesteen ja viu miun viime vuonna hukanneen takin..)