IRC-Galleria

I'm not fucking around
I think I'm coming out
All the deceivers and cheaters
I've think we've got a bleeder right now
Want you to slap me around
Want you to knock me out
Well, you missed me kissed me
Now you better kick me down

Ja lennetään yhdessä sinne kuun toiselle puolelle ja eletään rakastaen, mun Free Birdini, en kahlita sua tahdo, vaan levittää siipeni ja lentää yhdessä sun kanssa.
Can you feel my love? My heart beats just for you Love.
You re the ONE i ve been looking for, you re my destiny honey.

Hänelle tää biisi on omistettu:

Scorpions - Your Last Song

http://www.youtube.com/watch?v=LIDzmT_1hG8&NR=1

Ero on vaan vahvistanut mun rakkauttani.
"I ll change this stupid ending and stay with you forever more".

Kiitollinen elämälle siitä että rakastuin ja oon saanut rakastaa niin kaunista ja ihanaa naista, niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin ihanaa.
Itselleni taas hirveän vihainen siitä että en kohdellut häntä tarpeeksi hyvin ja sekoilin liian monta kertaa. Rakkaus on voima joka maailmaa liikuttaa ja se johti kaks varsin erilaista ihmistä yhteen, enkä tunne kuin suurta rakkautta häntä kohtaan.

Uskalsin hyväksyä sen mitä haluan (elämän kestävän kumppanuuden) ja luottaa vasta suhteen loppupuolella ja silloin olin jo tehnyt asioita, virheitä joita kadun katkerasti jo liikaa. Kaikki se epävarmuus joka ne synnytti kuitenkin katosi kun hyväksyin mitä haluan, kun pystyin luottamaan täysin toiseen ja se toi tyyneyden, eräänlaisen kohtalonuskon siis. Mä uskon että me oltiin/ollaan jotenkin tarkoitetut toisillemme, mä nimittäin rakastuin ihan mielettömästi. Mä en edes pysty harkitseen uutta suhdetta koska mun tunteeni on edelleen niin vahvat siihen naiseen. Oon vaan itkenyt, ryypännyt ja ikävöinyt kaikki päivät ja yöt. Varsinkin silloin oon itkenyt paljon kun oon miettinyt (ja katunut) omia pahoja tekojani ja miltä hänestä on täytynyt tuntua. Katumukseni määrää ei voi sanoin kuvata, sanat eivät riitä siihen, mutta kyynelistäni rakennan pian valtameren, ne kertokoot katumuksestani ja rakkaudestani.


Voisinpa siirtyä ajassa taakse päin aina kesäkuun toiseen päivään asti ja elää kaiken uudestaan ja tehdä asiat paremmin, käyttäytyä jalommin ja oikein. Niin että pieninkään särö ei rikkoisi mahdollisuutta onneen ja ELÄMÄÄN. Inhoan sitä kuinka totinen/herkkä välillä olin sen sijaan että nauraisin, kuten nyt tekisin niille samoille asioille. Että sellainen tilanne oli mulle hiukan vieras ja siksi totuttautuminen vaikeaa ja herkkyyteni oli välillä myös huonokin asia, loukkaannuin liiankin helposti. Vaikka olisi pitänyt vain hymähtää tai naurahtaa, kuten nyt tekisin jos saisin elää sen kaiken uudestaan, uuden mahdollisuuden.

Mutta niitä elämä ei tarjoa, kaikista virheistä joutuu maksamaan ja lopulta jää yksin, vain sydänsuru seurana... ja pullo joka tarjoaa hetken unhoituksen sielua repivästä tuskasta...
Kun rakastaa, mutta nähdä ei saa rakastaan, koskaan.

'' ♥ veut la voir parce qu'il l'aime tellement ''

En onnistu pääseen tästä erosta ylitse, rakastan yhä liikaa.
En saata turruttaa tunteitani kuin hetkeksi dokaamalla ja silloinkin se turtumus kestää vain sen kovimman änkyräkännin ajan. Vähänkin selvittyäni tunteeni on taas pinnassa ja silloin kyyneleet vuotaa.
Uskalsin rakastua kun tuntui niin hyvältä ja oikealta.
Ja rakkaudessani olen kaiken antava, elän vain sen vuoksi.
Mulle koko elämä on ollut vain sen oikean etsintää, se on mulle ollut koko elämän tarkoitus.
Ei materia tai mikään muu sellainen turha, vaan ihmisen löytäminen jonka kanssa kulkea yhteistä polkua...
Se sielunkumppanin tapaaminen... ja sen löysin, kohtalo johti meidät solmuun.
Mutta menetin. Mä oon aivan täysin tunneihminen ja romantikko, elän tunteitteni kautta, siitä en muutu miksikään. Ja musta elämä on paljon rikkaampaa kun uskaltaa elää niin.

Ja aina kun kuulen skorpparien soivan niin muistot tulvii mun ajatuksiini vieläkin herkemmin.

veut le voir

Rakkaus tarvitsee siivekkään sanansaattajan,
Uskalla antaa viestisi sille,
ja se vie sen perille,
hänelle

Love needs a messenger with wings,
Be brave, give yout message
to him,
and he will take it
where it belongs

---

On elettävä
käsi sydämmellä
Kunnes käsi
muuttuu sydämmeksi,
sydän kädeksi
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa

You have to live
with yout hand
on your heart
Until the hand
becomes a heart,
and the heart
a hand
Until it makes no difference
with which one
you give

Rakkaus, luottamus ja kunnioitus.

Scorpions on se meidän bändi, mun ja rakkaan.
Se oli ihmeellinen kesä ihanan naisen kanssa ja en olis halunnut sen koskaan loppuvan.
Minnalla on maailman kaunein hymy ja ihanimmat silmät.
Luonteeltaan semmonen huumorintajuinen ja hassu, niinku vähän mäkin.
Oltiin molemmat hassuja yhdessä, rakastaen. Tunteellinen, vahva, sosiaalinen, räväkkä ja oikeudenmukainen, kaikkia semmosia asioita mitkä on hyviä naisessa.
Ja osaa se ottaa rennostikin mikä on myös hyvä asia.
Ja ne sen suudelmat maistui niin ihanilta, kuin hunajalta.

Hän on se elämäni rakkaus ja Love Will Keep Us Alive kuten skorpparit laulaa.
Ei tuollaista naista oo toista, ainutlaatuinen ihminen. Minna sai mut hymyileen onnesta, nauraan, liikuttuun kyyneliin, kertoon kuin paljon mä sitä rakastan, ajatteleen sitä ihan kaikessa, teki mut onnelliseksi ja mä sen. Käveltiin käsi kädessä ja suunniteltiin tulevia ja nähdessään kuin onnellisii me oltiin niin muut kadehti meidän onnea. Suudeltiin räikän rannalla tai meidän penkillä ja mietittiin jo kihloihin menoa. Vastasin kosintaan kyllä ja päiväkin oli jo päätetty valmiiks. Odotin sen päivän tuloa enemmän kuin olin koskaan mitään odottanut, koska tätä naista rakastan ja halusin elää yhdessä hänen kanssaan koko loppuelämäni.

Mä jaksan jotenkin vieläkin uskoa että kaikki päättyy vielä hyvin, tunteita kun on kummallakin.