Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...
Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.
Oli TAAS NIIIIIN MAHTAVAA... :D
Kiitoksia paljon anskulle, julialle ja pauliinalle, jotka kesti mua koko päivän. =)
ja sit oli ihana KLS. jonka keikan muistan ikuisesti<3
vapaaehtoistyössäkään ei ollu mitään vikaa, mitä nyt oli pieniä selkäkipuja.. :D
ja tietty kun menin syömään iltapalaa, niin sä siellä sen tiskin takana putsasit niitä tarjottimia (en uskois et sanon tän) niiin söpön näkösenä<33 taisin hokee sillon vaa et "awww..<3"...
ja skeban soitto..nothing else matters. <3
We are an old watch; The bright stars play a song
Backs toward one another, we head down our individual roads home, together with the tears
Face down is rain, and face up is tomorrow
Harshly, we've missed each other and parted; Don't look back, the dice have already been cast
Why isn't there even a single bit of happiness? I alone wish for the seasons, for a second coming of happiness
It's for the days in which time just shed water to turn into the past
Why do I have but a single happiness? I alone give praise to the seasons, with labored words
Alright, let's go; Out of style songs of happiness that I alone knew of piled up and piled up
La...so that my exhausted devotion will get just a little bit easier
La...so that the cut off distance between us will get just a little bit shorter
It's right here
It's everywhere
Living the moment
The days accumulate happiness
Praise dances about in these days, so spontaneously
Everyone plays a song, they play the trees
Praise dances about in these days, so spontaneously
Trusting in the wind, playing out the sounds
La...so that the devotion that I dreamed of can feel a little bit more at ease
La...so that the limited time that we have together will calm down just a little
Yet when we come to a dead end, let's look at tomorrow
And let their be a small strength in it
There still aren't any; In the era in which the future and tomorrow are, hey, advance peacefully and tremble
There still aren't any; At least head peacefully to a new future and era
Sinua tulen kaipaamaan kun luotani poistut.
Olet pieni ja suloinen.
Vaikka välillä pahalta haiskahdat, niin sinua rakastan.
Vauhtia ja voimaa sinusta löytyy kuin pajerosta.
Moottoriajoneuvoja rakastat enemmän kuin sallimme sinun niistä nauttivan.
Kaltaisesi koiran joskus toivon löytyvän.
Sillä ilman sinua toivon joskus elämään oppivan.