On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaan,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Pystynkö mitään antaan?
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
No pojat on poikia ne lupaa muttei palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin sekä selkään,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaan,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Tosiaan ihmistä pelkään
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
Tulin eilen pyhäsalmelle, ei tä koti tuntunu enää normaalilta kodilta.
Teidän yhteiskuva on pakastimen päällä, ei sitä voi katsoa tuntematta surua.
Odotin koko eilisen päivän, että ovi aukeaisi ja te tulisitte iloisina ja pirteinä takaisin kotiin.
Kertoen jälleen, miten hauskaa teillä oli ollut.
Odotin turhaa.
Muistan kun kerran täällä ollessanu, Heidi tuli yllättäen ja halasi minua ja sanoi: "rakastan sinua".
Se tuntui niin ihanalta.
Voi kun voisin kuulla ja tuntea sen jälleen.
Olin jo suunnitellut paljon, et kun olisit täyttänyt 18.
Paula, no, Paula oli Paula :)
Villi ja tulinen, ehkä vähän sekopääkin.
Muistan kun tappelimme aina leikillää kun olin täällä.
Ajoimme toisiamme takaa ja läpsimme toisiamme.
Sä olit niin kaunis sun rippijuhlis, et ollut ainakaa muhun tullut.
Voi kun voisin nyt halata teitä, ja sanoa: "rakastan teitä suunnattomasti, olette aina mun sydämmessä. Vaikka olettekin tehneet virheitä elämässänne, niin kukapa meistä ei olisi. Vaikka olenkin suuttunut teille jostain teidän hullutuksesta, se johtuu vain pelosta että teille olisi voinut sattua jotain. Heidi ja Paula, rakastan teitä niin."
Ei teidän olisi kuulunut lähteä, en suostu päästämään irti.
Jos toivon oikein kovasti, tulisitteko tuosta ovesta iloisina ja pirteinä, ja kertoisitte miten hieno ilta teilä oli jälleen?
En usko että tulisitte, mutta haluan uskoa niin.
Toivottavasti teillä on hyvä olla siellä, toivottavasti tällä kertaa te opastatte minua, ja suututte jostain minun hullutuksesta.
Toivottavasti katsotte perääni.