IRC-Galleria

http://kynttila.missmix.fi/



Käy sytyttämässä heille kynttilä,jotka saivat eilen 23.9.2008 surmansa

Osanottoni jokaiselle Kauhajoen tragediasta kärsivälle. Sytytetään kynttilä jokaselle kärsivälle.
Jos välität, laita tämä eteenpäin <3

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Oppilas ammuskeli koulussa Kauhajoella
Yksitoista kuoli
23.9.2008 11:19 (Päivitetty 23.9.2008 18:20)

Kauhajoella tänään 10 ihmistä ampunut Matti Juhani Saari kuoli saamiinsa vammoihin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Sisäasianministeri Anne Holmlundin mukaan ammuskelussa kuoli 11 ihmistä. Homlund vahvisti uhrimäärän Ylen haastattelussa.

Haavoittuneita on kolme.

Kauhajoen palvelualojen oppilaitoksen 22-vuotias opiskelija Matti Juhani Saari aloitti ammuskelun koululla yhdentoista aikaan. Ylen mukaan Saari aloitti ammuskelun kesken koetilanteessa. Koulussa oli tapahtumahetkellä parisataa oppilasta.

Oppilaitoksen laitosmies Jukka Forsberg kertoi YLE Uutisille, että ampuja meni kouluun sisälle suuren laukun kanssa kommandopipo päässään, minkä jälkeen sisältä alkoi kuulua laukauksia.

- Täällä on vakava tilanne käynnissä. Isolla aseella ammutaan ja kovaa, palopäällikkö Ahti Yli-Mannila Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta kertoi Iltalehdelle hetki ampumisen alkamisen jälkeen.

Ampujaa kuultiin jo eilen

Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mukaan poliisi kuuli ampujaksi epäiltyä eilen, koska tämä oli julkaissut ampumavideon internetissä. Poliisin mukaan kuuleminen ei antanut aihetta toimiin.

Holmlundin mukaan ampujalla oli määräaikainen aselupa, joka oli myönnetty viime kuussa. Ase oli miehen ensimmäinen.

Koulu ei tiennyt poliisin puhuttaneen ampujaa ennen surmia. Kauhajoella oppilaitokset ovat kiinni ainakin huomenna.

Saari esiintyy internetissä nimimerkillä ja kertoo olevansa ammuskelun takana. Saari on kirjautunut IRC-galleriaan viimeksi tänä aamuna kello 10.15 ja lisännyt sinne viestin "Massacre in Kauhajoki" eli joukkomurha Kauhajoella. Samalta sivulta löytyy myös kuva, jossa hän osoittaa käsiaseella uhkaavasti kameraa kohti.

YouTube-videopalveluun lisätyllä videolla erehdyttävästi Jokelan kouluampujaa Pekka-Eric Auvista muistuttava Saari ammuskelee näytöstyyliin käsiaseella.

Sivustolta löytyy useita samantyylisiä videoita.

Profiilissaan Saari listaa harrastuksikseen tietokoneet, aseet, seksin ja kaljan. Lempielokuvikseen hän mainitsee lukuisia kauhuelokuvia. Harrastuksiin kuuluu myös raskaan metallimusiikin kuunteleminen.

Suomi24-sivuston treffipalveluun Saari on jättänyt seuranhakuilmoituksen. Kertomansa mukaan hän on asunut yksin.

Ampuja menehtyi saamiinsa vammoihin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tiistaina alkuillasta.

Ei auta kauhistella. Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Yhteiskunnassa on selvästikin jotain vikaa, kun sitä pitää vihata noin paljon. Kun se antaa tuollaista tapahtua.

Ei kielloilla ja säännöstelyillä saa haavoja parannettua tai elämää hymyilemään. Kyllähän sen jokainen tietää, jo vaikka koiran omistajana, enemmän vielä ihmislapsen vanhempana. Jos lasta opettaa vain kielloilla ja asettamalla aitoja tai muita esteitä sen tielle, lapsi turhautuu, ja kiinnostuu aitojen takaisesta maailmasta. Mutta jos lasta rakastetaan, sen hyvä käytös palkitaan, oikeaa suuntaa vahvistetaan ja aitojen takana käydään yhdessä turvallisesti katsomassa, ja auttamalla lasta ymmärtämään vaara turvallisen rajan takana, hän oppii ohjeiden merkityksen, ja haluaa (ainakin joskus) noudattaa niitä.

Jos tässä tilanteessa kielletään aseet ja laitetaan metallinpaljastimet kouluun, se herättää houkutuksia. Entä jos kokeilenkin, josko saisin jotenkin aseen salakuljetettua kouluun. Vaikkei aiemmin olisi tullut moinen mieleenkään. Kuljetan linkkarin kouluun, ja esittelen sitä, ja jos joku sattuu kiusaamaan niin onpa hyvä vetää linkkari esiin, niin loppuu se nenille hyppiminen. Kunnes joku sattuu osoittamaan takaisin aseella. Okei, kärjistettyä tekstiä, mutta joka tapauksessa. Ongelman ratkaisu lähtee jostain aivan muualta kun kielloista ja säännöistä.

Tässä maassa on niin paljon pahoinvointia stressin, kiireen, rahan takia. Perhettä sanan laajemmassa merkityksessä ei juuri ole olemassakaan. Yksinhuoltajaäiti saattaa uupua taakkansa alle, kun ei ole isovanhempaa tai tätiä auttamassa lasten hoidossa. Perheenisä stressaantuu, kun työpaikalla vaaditaan enemmän ja enemmän, mutta toisaalta lapsetkin tarvitsevat isäänsä enemmän ja enemmän koulujen luokkakokojen suurentuessa ja levottomuuden lisääntyessä. Yhteenkuuluvuuden tunne tuntuu joskus täysin utopistiselta ajatukselta.

Pysyviä ihmissuhteita on yhä harvemmin. Täytyy ottaa itse itsestään vastuu, nostaa oma häntänsä kun ei kukaan muu sitä tee. Mutta kuinka tehdä se, kun itseluottamus ja muukin turvallisuuden tunne on hukassa? Homman voi jättää tekemättä, vetäytyä hiljaisena nurkkaan, ja alistua ensin vanhempien, sitten opettajien ja esimiesten tahtoon, ja antaa oman pahan olon ja epävarmuuden kasaantua sisällä. Tai sitten itsensä korostamisen voi vetää överiksi. Kun minua ei ole kukaan koskaan kunnioittanut, kun minua ei kukaan rakasta, minulla ei ole mitään sijaa tässä maailmassa, niin miksi minun pitäisi kunnioittaa ketään muutakaan? Katkeroituneena ihminen on vaarallisimmillaan. Usein nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Hiljaisen mitta tulee täyteen lopulta, ja sitten tapahtuu ikäviä.

Miten syrjäytymistä sitten voisi ehkäistä? Kaikki lähtee mielestäni sieltä ihan perusturvallisuudesta, mikä rakentuu ensimmäisten elinvuosien aikana. Vanhemmille pitää saada vapaus olla lastensa kanssa kotona. Edes osa-aikaisesti vielä äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeenkin tuetusti. Koululuokkien pitäisi olla pienempiä, että jokaisella oppilaalla olisi parempi kontakti opettajaan. Opettajat eivät saisi vaihtua alaluokilla niin paljon. Tukijärjestelmä pitäisi olla jokaisen tarvitsijan tavoitettavissa. Koulussa syrjäytymisiin pitäisi pystyä puuttumaan paremmin. Koulun ja kodin yhteistyötä pitäisi rohkaista muutenkin, kuin puhumalla hienoja asioita kevätjuhlissa.

Niin, rahaa tarvitaan siihenkin. Mutta muitakin keinoja on, sitä odotellessa. Vapaaehtoisuudellakin saa paljon aikaa. Sillä, että katsoo vähän kaverinkin perään. Sillä, että välittää. Ottaa hiljaisemmankin mukaan keskusteluun. Kysyy "Mitä sinulle kuuluu?". Kuuntelijan ei tarvitse aina olla ammattiauttaja. Riittää että korva ja mahdollisesti olkapääkin löytyy. Ja järkeä seisahtua hetkeksi. Rohkeutta puuttua asioihin. Vahvuutta tukea toinen toistaan. Ystäviä tarvitsee jokainen.


*********
Tähän vielä tällainen ei-oma-teksti, jostain...
**********

Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa nimeltä Belker. Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä.

Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.

Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.

Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka
ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia. Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Hän sanoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?" Sitten hän jatkoi: "No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti.

Muista, jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.

· Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.

· Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.

· Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota.

· Ota nokosia.

· Venyttele ennen ylösnousua.

· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.

· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.

· Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.

· Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.

· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa.

· Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.

· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.

· Ole uskollinen.

· Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.

· Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.

· Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise
hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ.

päivä on hieno mut silti todella synkkä :(
tänään on kulunut tasan 2v kun rakas veljeni lähti enkeleitten matkaan :'( iso ikävä painaa edelleenkin.

sitten se eilinen ihan kamala juttu joka tekee tästä päivästä todella synkän..

toivottavasti kolmatta tuollaista ei koskaan tulis enään.. toivottavasti poliisit osais jo huomioida tuollaisissa jo tarvittavii asioita..

Ei tässä oikeen tiedä että mitä sanois.. voimia kaikille<3

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi.

Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Mihin tääki maailma on menossa.. :S

En nukkunut ollenkaan viime yönä.. Kiitos Rikalle, joka jaksoi valvoa tukenani ja sai minua edes vähän hymyilemään :)

Tänään kai käyn itse tapahtumapaikalla viemässä kynttilän.. Voimia omaisille ja koulussa työskenteliville sekä oppilaille..

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi.
Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.<3

Osanottoni uhrien lähimmäisille,ystäville ja kaikille ketkä tuntivat heidät<3 Koittakaa kestää..

Sinut saattaa oisimme tahtoneet
onnen päiviin mukaan,
riemuksi ruusujen, lintusten,
eikä sua kiusaisi kukaan.
Voi, sinun vanhempas kapinoi
taivaan tahtoa vastaan.
Mutta on tuskaa tuudittaa
kuoloon rakasta lastaan.
Emme hennonneet ois sua antaa
edes kauneimman enkelin syliin,
nuku vaan pienoinen,
että et nää vanhempas kyyneleitä.
Voi rakas pieni,
raskas tie edessä odottaa meitä.
Nukkuos lapsemme kultainen,
Jumalan lapsi pieni,
kunnekka täältä sä kuljetkaan,
sinne on meidänkin tiemme.

http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4&feature=related