IRC-Galleria

Kauhajoen ampumavälikohtauksessa menehtyneiden muistolle
Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi.
Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

osanottoni kaikille läheisille !

Lupasin itselleni eilen, etten käsittele tätä täällä.
Tänään kuitenkin joudun pyörtämään lupaukseni, koska kävin päivän mittaan monta hyvää keskustelua aiheesta. Joten... Tässä oma näkemykseni ja omia ajatuksiani tästä kaikesta.

Ensiksi haluan tehdä täysin selväksi, että kaikki sympatiani ovat kaikkien niiden puolella, joita nämä käsittämättömät teot ovat koskettaneet. Voimia heille, uhrien omaisille, läheisille ja tutuille. Tuskanne on varmasti isompi kuin kukaan osaa kuvitella. Rauha uhreille ja heidän muistolleen.

Sitten siihen minua häiritsevään asiaan. Eli Miksi kaikki vaan hössöttävät ja jeesustelevat näillä muutamilla seuraavilla asioilla?

Ampuma-aselaki ja sen tiukentaminen. Vaikka sitä ikärajaa nostettaisiin, niin mitä sitten? Se lopettaisi ainoastaan monen nuoren aikuisen harrastuksen, eli ampumisen ja mitä sitten? Luuleeko joku oikeasti ettei päästään vinksahtanut ihminen saa käsiinsä asetta jos tälläistä suunnittelee? Kyllä se sitten aseen hankkii vaikka varastamalla tai sitten se keksii jonkin muun keinon toteuttaa suunnitelmansa. Kuten Myyrmannin pommi-iskussa. Minkälaisen lain muutoksen Pääministerimme Vanhanen olisi ajanut läpi siinä tapauksessa? Myyrmannin pommi kun oli tehty omin käsin, NS. "kotikonstein". Ihminen on uskomattoman älykäs olento. Se löytää kyllä keinot tavoitteidensa saavuttamiseksi, jos niin haluaa.

Väkivalta pelit ja raskas musiikki. Siinä kaksi median "lempilapsista", aina kun jotain tälläistä tapahtuu. "Sekun pelasi niitä väkivalta pelejäkin... ja kuunteli sitä sellaista saatananpalvonta musiikkiakin..." Kukapa meistä ei olisi joskus pelannut kyseisiä pelejä tai kuunnellut raskaampaa musiikkia? Ei se tehnyt minustakaan murhaajaa. Eikä se tehnyt sitä sinustakaan.
Miksi siis syyttää kaikkea muuta kuin itse ongelmaa? Ihmisen pahoinvointia!

Jos pieni lapsi lyö toista lasta lapiolla takaraivoon niin:
Pääministerin ratkaisu asiaan: -Vanhanen tulee ja ottaa lapion pois.
Tästä seuraa se, että kun Vanhanen kääntyy ympäri, lapsi poimii maasta kiven ja heittää sillä sitä toista lasta...
Median reaktio asiaan: - Mediassa kirjoitetaan, että "pitäisikö lapiot kieltää? Mahdollisesti myös hiekkakakku lapio olisi hyvä kieltää, koska siitä voi saada huonoja vaikutteita."
Sitten on se tarhatäti, josta kaikki lapset pitävät. Tarhatäti, jolla ei välttämättä ole asianmukaista koulutusta, mutta hän on tarhatäti. joka oikeasti välittää. Välittää, Eikä ole vaan töissä siellä. Hän kysyy lapselta, jo ennen kuin kaikki menevät ulos leikkimään, että mikä lasta surettaa kun suupielet ovat alaspäin. Asia käsitellään ja selvitetään, lapset pääsevät leikkimään ja kukaan ei lyö ketään lapiolla. Mediallekkin jää näin aikaa taas kirjoittaa Johanna Tukiaisesta tai jostain muusta yhteiskunnallisesti "hemmetin tärkeästä henkilöstä".

Lapsien ja nuorten hyvinvointiin on panostettava. Sitä ei voi laiminlyödä ja sen määrärahoja ei voi supistaa. Vaan näihin on nimenomaan panostettava. Eikö tässä ole jo kuultu tarpeeksi tätä nuorten hätähuutoa? Eikö sitä ymmärretä? Vai eikö siitä välitetä? "Sekun maksaakin niin paljon palkata niitä nuorisotyontekijöitä..."

Muutetaanko aselakia vaan sen takia, että Vanhanen voi sanoa, että ainakin asiaan on puututtu ja voi näin nukkua yönsä rauhassa? Samalla me muut saamme odotella kauhulla, että missä seuraava vastaavanlainen tapaus nousee esille. Olipa se sitten tehty Ampuma-aseella, itsetehdyllä pommilla tai millä tahansa niin ei se auta että kaikki kielletään ja hankaloitetaan meidän kaikkien elämää uusilla, toinen toistaan typerimmillä säädöksillä. Järjenkäyttö ei tietääkseni ole kielletty.

Voimia ja lohtua kaikille jotka ovat menettäneet läheisiänsä näissä järkyttävissä tapahtumissa.
Sympatiaa ei ampujille ja pommimiehille minulta heru, mutta uskon, että jos asiaan ei osata taaskaan puuttua oikein, tämä tuskin jää viimeiseksi murhenäytelmäksi.. Valitettavasti...

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi.
Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Kun luet tämän viestin, vietä hetken hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi.
Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Voih
itkekää nyt kaikki, vithuuu.

http://kynttila.missmix.fi/



Käy sytyttämässä heille kynttilä,jotka saivat eilen 23.9.2008 surmansa

Osanottoni jokaiselle Kauhajoen tragediasta kärsivälle. Sytytetään kynttilä jokaselle kärsivälle.
Jos välität, laita tämä eteenpäin <3

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Oppilas ammuskeli koulussa Kauhajoella
Yksitoista kuoli
23.9.2008 11:19 (Päivitetty 23.9.2008 18:20)

Kauhajoella tänään 10 ihmistä ampunut Matti Juhani Saari kuoli saamiinsa vammoihin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Sisäasianministeri Anne Holmlundin mukaan ammuskelussa kuoli 11 ihmistä. Homlund vahvisti uhrimäärän Ylen haastattelussa.

Haavoittuneita on kolme.

Kauhajoen palvelualojen oppilaitoksen 22-vuotias opiskelija Matti Juhani Saari aloitti ammuskelun koululla yhdentoista aikaan. Ylen mukaan Saari aloitti ammuskelun kesken koetilanteessa. Koulussa oli tapahtumahetkellä parisataa oppilasta.

Oppilaitoksen laitosmies Jukka Forsberg kertoi YLE Uutisille, että ampuja meni kouluun sisälle suuren laukun kanssa kommandopipo päässään, minkä jälkeen sisältä alkoi kuulua laukauksia.

- Täällä on vakava tilanne käynnissä. Isolla aseella ammutaan ja kovaa, palopäällikkö Ahti Yli-Mannila Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta kertoi Iltalehdelle hetki ampumisen alkamisen jälkeen.

Ampujaa kuultiin jo eilen

Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mukaan poliisi kuuli ampujaksi epäiltyä eilen, koska tämä oli julkaissut ampumavideon internetissä. Poliisin mukaan kuuleminen ei antanut aihetta toimiin.

Holmlundin mukaan ampujalla oli määräaikainen aselupa, joka oli myönnetty viime kuussa. Ase oli miehen ensimmäinen.

Koulu ei tiennyt poliisin puhuttaneen ampujaa ennen surmia. Kauhajoella oppilaitokset ovat kiinni ainakin huomenna.

Saari esiintyy internetissä nimimerkillä ja kertoo olevansa ammuskelun takana. Saari on kirjautunut IRC-galleriaan viimeksi tänä aamuna kello 10.15 ja lisännyt sinne viestin "Massacre in Kauhajoki" eli joukkomurha Kauhajoella. Samalta sivulta löytyy myös kuva, jossa hän osoittaa käsiaseella uhkaavasti kameraa kohti.

YouTube-videopalveluun lisätyllä videolla erehdyttävästi Jokelan kouluampujaa Pekka-Eric Auvista muistuttava Saari ammuskelee näytöstyyliin käsiaseella.

Sivustolta löytyy useita samantyylisiä videoita.

Profiilissaan Saari listaa harrastuksikseen tietokoneet, aseet, seksin ja kaljan. Lempielokuvikseen hän mainitsee lukuisia kauhuelokuvia. Harrastuksiin kuuluu myös raskaan metallimusiikin kuunteleminen.

Suomi24-sivuston treffipalveluun Saari on jättänyt seuranhakuilmoituksen. Kertomansa mukaan hän on asunut yksin.

Ampuja menehtyi saamiinsa vammoihin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tiistaina alkuillasta.

Ei auta kauhistella. Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Yhteiskunnassa on selvästikin jotain vikaa, kun sitä pitää vihata noin paljon. Kun se antaa tuollaista tapahtua.

Ei kielloilla ja säännöstelyillä saa haavoja parannettua tai elämää hymyilemään. Kyllähän sen jokainen tietää, jo vaikka koiran omistajana, enemmän vielä ihmislapsen vanhempana. Jos lasta opettaa vain kielloilla ja asettamalla aitoja tai muita esteitä sen tielle, lapsi turhautuu, ja kiinnostuu aitojen takaisesta maailmasta. Mutta jos lasta rakastetaan, sen hyvä käytös palkitaan, oikeaa suuntaa vahvistetaan ja aitojen takana käydään yhdessä turvallisesti katsomassa, ja auttamalla lasta ymmärtämään vaara turvallisen rajan takana, hän oppii ohjeiden merkityksen, ja haluaa (ainakin joskus) noudattaa niitä.

Jos tässä tilanteessa kielletään aseet ja laitetaan metallinpaljastimet kouluun, se herättää houkutuksia. Entä jos kokeilenkin, josko saisin jotenkin aseen salakuljetettua kouluun. Vaikkei aiemmin olisi tullut moinen mieleenkään. Kuljetan linkkarin kouluun, ja esittelen sitä, ja jos joku sattuu kiusaamaan niin onpa hyvä vetää linkkari esiin, niin loppuu se nenille hyppiminen. Kunnes joku sattuu osoittamaan takaisin aseella. Okei, kärjistettyä tekstiä, mutta joka tapauksessa. Ongelman ratkaisu lähtee jostain aivan muualta kun kielloista ja säännöistä.

Tässä maassa on niin paljon pahoinvointia stressin, kiireen, rahan takia. Perhettä sanan laajemmassa merkityksessä ei juuri ole olemassakaan. Yksinhuoltajaäiti saattaa uupua taakkansa alle, kun ei ole isovanhempaa tai tätiä auttamassa lasten hoidossa. Perheenisä stressaantuu, kun työpaikalla vaaditaan enemmän ja enemmän, mutta toisaalta lapsetkin tarvitsevat isäänsä enemmän ja enemmän koulujen luokkakokojen suurentuessa ja levottomuuden lisääntyessä. Yhteenkuuluvuuden tunne tuntuu joskus täysin utopistiselta ajatukselta.

Pysyviä ihmissuhteita on yhä harvemmin. Täytyy ottaa itse itsestään vastuu, nostaa oma häntänsä kun ei kukaan muu sitä tee. Mutta kuinka tehdä se, kun itseluottamus ja muukin turvallisuuden tunne on hukassa? Homman voi jättää tekemättä, vetäytyä hiljaisena nurkkaan, ja alistua ensin vanhempien, sitten opettajien ja esimiesten tahtoon, ja antaa oman pahan olon ja epävarmuuden kasaantua sisällä. Tai sitten itsensä korostamisen voi vetää överiksi. Kun minua ei ole kukaan koskaan kunnioittanut, kun minua ei kukaan rakasta, minulla ei ole mitään sijaa tässä maailmassa, niin miksi minun pitäisi kunnioittaa ketään muutakaan? Katkeroituneena ihminen on vaarallisimmillaan. Usein nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Hiljaisen mitta tulee täyteen lopulta, ja sitten tapahtuu ikäviä.

Miten syrjäytymistä sitten voisi ehkäistä? Kaikki lähtee mielestäni sieltä ihan perusturvallisuudesta, mikä rakentuu ensimmäisten elinvuosien aikana. Vanhemmille pitää saada vapaus olla lastensa kanssa kotona. Edes osa-aikaisesti vielä äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeenkin tuetusti. Koululuokkien pitäisi olla pienempiä, että jokaisella oppilaalla olisi parempi kontakti opettajaan. Opettajat eivät saisi vaihtua alaluokilla niin paljon. Tukijärjestelmä pitäisi olla jokaisen tarvitsijan tavoitettavissa. Koulussa syrjäytymisiin pitäisi pystyä puuttumaan paremmin. Koulun ja kodin yhteistyötä pitäisi rohkaista muutenkin, kuin puhumalla hienoja asioita kevätjuhlissa.

Niin, rahaa tarvitaan siihenkin. Mutta muitakin keinoja on, sitä odotellessa. Vapaaehtoisuudellakin saa paljon aikaa. Sillä, että katsoo vähän kaverinkin perään. Sillä, että välittää. Ottaa hiljaisemmankin mukaan keskusteluun. Kysyy "Mitä sinulle kuuluu?". Kuuntelijan ei tarvitse aina olla ammattiauttaja. Riittää että korva ja mahdollisesti olkapääkin löytyy. Ja järkeä seisahtua hetkeksi. Rohkeutta puuttua asioihin. Vahvuutta tukea toinen toistaan. Ystäviä tarvitsee jokainen.


*********
Tähän vielä tällainen ei-oma-teksti, jostain...
**********

Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa nimeltä Belker. Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä.

Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.

Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.

Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka
ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia. Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Hän sanoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?" Sitten hän jatkoi: "No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti.

Muista, jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.

· Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.

· Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.

· Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota.

· Ota nokosia.

· Venyttele ennen ylösnousua.

· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.

· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.

· Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.

· Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.

· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa.

· Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.

· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.

· Ole uskollinen.

· Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.

· Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.

· Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise
hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ.