Mä sanoin sulle -Unohda unelmas-
nyt oon sen takii kunnolla kusessa ois pitäny sanoo jotain ihan muuta
damn mä vihaan, et mä digaan susta.
Toistan itseeni vuodesta toiseen
hotellielämää huoneesta toiseen
vuoteesta toiseen, kun palaan kotiin taas
sunnuntaina makaan vuodepotilaan
Haluisin, et jäät, jää vielä tänään
jää vielä tänään, ennen kun huominen sut häätää.
Haluisin, et jäät, jää vielä tänään
jää vielä tänään, ennen kun huominen sut häätää.
Eka vedit kierosti mun jalat alta
sit aloit puhuu kaikest vakavasta.
Paha tapa, en voinu karatakaan
ois voinu paremminkii sanat valkkaa,
ois pitäny sanoo jotain ihan muuta taidan olla pihal ja tää on pilal mutta
en vaan tajunnut miettii sitä tarkkaan
ja sulki oli varmaan miehii mistä valkkaa.
Rikkinäistä ei voi rikkoa uudestaan,
en mä jaksa niitä riitoja muutenkaan.
Mut jos viel hujattais itseämme
ota ne pois, heittele ne sinne tänne. Antaa maailman venaa,
ehkä mä joskus vaihdan kelaa.
Mut just nyt mä haluun et sä tiedät sen et
mä toivon, että voisit jäädä vielä hetkeks.
Haluisin sun jäävän tänään, vaik mikään ei voi enään kääntää tätä
sä et oo täysin väärässäkään, mä vaan satun olee väärä jäbä
ja me ollaan tän tien päässä, on aika kääntyä eri suuntiin
tää ois nyt siis tässä, mitäköhän helvettiä mekin luultiin.
Mä herään keskel yöt hotellihuoneesta
Näin unta niist, joiden kaa rullattiin nuorempan
Kuin moni meist on enää edes hengissä?
Ikävöin joka rämäpäätä meidän jengistä
Ei saanu viel stressaa eikä tehä töit
Muistatsä viel niit unettomii kesäöit?
Kunnes näkee valon käytävän päässä
Mut hei, me ollaan kaikki vaan käymässä täällä
Huikka sille ja stereois raikaa
Vaan "sitä surutonta nuoruusaikaa"
Ja matka liikkuu
Ihan niinkuin jotain puuttuis
Mut mä tiedän, ettei takaisin pääse
Ei takaisin pääse
Mut tää ilta me otetaan malja sille
Vaikka tiedän, ettei takaisin pääse
Ei takaisin pääse, ei
Mun täytyy ensin näköjään lähteä
Mun täytyy kuolla ikävään ja itkeä
Mun täytyy ensin menettää
ennen kuin ymmärrän
mikä on tärkeää.
Muistatko tähdet muistatko edes minua
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua
Suon katseen tähdille noille
Maailman paino putoaa mun hartioille
Toivon vaan et jälleen tavataan
Ja yhdessä vanhoja muistellaan
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä
Nyt kaikki on pois vain hetkessä
"Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen
vaik` en aina usko silti susta haaveilen
Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo
mun ois aika lähtee ja tulla sun luo
Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin
miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin
kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
mutta ilman sua se on mulle tarpeeton
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
etkö jää mun untani valvomaan
hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan
mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan
Jos me vielä joskus jossain kohdataan
oisko liikaa pyytää ettet lähtis uudestaan
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
etkö jää mun untani valvomaan
hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Kai pilven reunalla oottaa paikka luona sun
paikka josta koskettaa voit sydäntäni mun
hei voisitko sä peittää mut suojaan siipien
lämmölläsi tuudittaa mut uneen rakkauden
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
etkö jää mun untani valvomaan
hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Hei ootko sä enkeli joka vaan hetkeksi palasi
etkö jää mun untani valvomaan
hei ootko sä enkeli enkö enää voi sua koskettaa
tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
etkö luokses mua saa"