Eli sairaalaan menin 4.1. ja 5.1. aamulla laitettiin semmonen hormoonitamppooni, se ei tuntunut saavan muuta aikaan kuin selkäkipua joka lievittyi kävellessä ja muuten liikkuessa. Pari kertaa kävin käyrillä joissa suppareita ei juurikaan ollut. 12 tunnin kuluttua poistin tamppoonin ja seuraavana aamuna oli sitten tarkotus laittaa oksitosiinitippa. Sille ei kuitenkaan sitten tullut tarvetta, koska kello 4 aamulla alko limatulppaa valua ulos ja klo 5 alkoivat supistukset heti säännöllisinä 5 minuutin välein. Vähän ennen kuutta kävin sanomassa hoitajalle, et nyt olis tunnin supistellu 5 minuutin välein ja hän sitten soitti synnytysosastolle, josta tulivat mua hakemaan pyörätuolilla. Sanoin, että mieluummin kávelen. Sitten mut laitettiin käyrille ja suppareita tosiaan oli 5 minuutin välein. Kätilö siinä kysyi, että tarvitsenko kipulääkkeitä ja sanoin, etten tiedä kun asentoa vaihtamalla kipu on ihan siedettävä, mutta makuulla voi olla eri asia. 7.30 sitten kysyin, et voisiko jotain kipulääkettä saada ja kätilö sitten tarkasti tilanteen ja paikat olikin jo 7-8cm auki ja sanoi, ettei enää mitään kipulääkkeitä, vaan epiduraali, jos vaan ehtivät. Samalla sitten soitin Davelle, et nyt pitäs tulla jos haluu nähdä pojan syntymän (kun matkaa sairaalaan väh. 45min). Jonkun aikaa tuosta alkoi tulla semmoinen olo, että nyt olis ponnistettava ja sitten tuli kätilö ja katto paikat ja sanoi, et voitkin sit alkaa jo ponnistamaan. Kysyin, että eikös vesien pitäs eka mennä, mutta sanoi, ettei siellä enää kalvoja tunnu eli kalvot oli sit kai menny rikki huomaamatta. Aloin sitten ponnistamaan ja Davekin tuli jossain vaiheessa ja sitten se käskettiin takas odotushuoneeseen. Suppareita tuli edelleen vain 5 minuutin välein, joten laittoivat oksitosiinitipan niitä nopeuttamaan, mutta ei niitä silti sen useammin tullut eli jatkoin ponnistamista aina kun suppari tuli, välissä nukuin. Sitten vauva oli tarpeeksi alhaalla ja mentiin synnytyssaliin jossa piti mennä sängyltä toiselle, mutta mulla oli selkä niin kipee, että mut piti vetää siihen toiselle "sängylle" (semmonen synnytystuoli/-sänky). Sitten taas ooteltiin suppareita ja kätilö kysyi vähán väliä, etteikö supista ja eikö vieläkään...aika malttamattomia. Sitten saatiinkin jo vauvan pää synnytyskanavaan ja Dave käytiin hakemassa odotushuoneesta. Kätilö sanoi, että vaalee tukkanen vauva tulossa. Sitten päättivät, et eppari pitää leikata ja kuului vaan klip klip klip ja sitten ooteltiin taas supistusta ja sitten jossain vaiheessa saatiin pää esiin. Sitten lääkäri alkoi kaivamaan olkapäitä esiin, joka olikin varmaan kaikista kivuliain hetki, mutta en kovin äänekäs ollu kun koko synnytyksen olin menny äänettömänä vaikka kätilöt käskivät, että ponnista tosi vihasena. Mutta tuossa vaiheessa piti päästää hiljainen auauau. Ja sitten vauva olikin jo rinnan päällä ja vauvan perästä kuului kuinka lapsivedet vihdoin ja viimein tuli. Apgar pisteitä annettiin alussa 7 ja 5 minuutin päästä 9. Painoa pojalla oli synnytyssalin vaa'an mukaan 3540g. Kun poika oltiin punnittu ja sille annettu vähän happea, niin sain sen takaisin rinnalle samalla kun mut tikattiin. Sitten poika annettiin Daven syliin ja mut vietiin toiseen huoneeseen lepäämään pariks tunniks. Vauvaa en saanut pitää kun ei kuulemma ollut tarpeeksi henkilökuntaa ja se vietiin sitten suoraan vauvalaan. Parin tunnin päästä kätilö tuli painamaan kohtua kasaan ja verta tulikin sit kunnolla. Sitten mut vietiin huoneeseen ja sanottiin, että vauva tulee pian. No sitä ei sitten näkynyt ja käytiin vauvalasta kysymässä kun sain luvan nousta ylös ja sanoivat, että vauvalle pitää tehdä testejä (mun rh-:n ja streptokokin takia) ja sitten lastenlääkärin pitää nähdä vauva ja testitulokset ja, että eivät tiedä milloin lastenlääkäri tulee (6.1. on täällá kuin joulupäivä). No vauvan sain sitten vasta seuraavana aamuna klo 9. Sille oltiin vauvalassa annettu tuttipullolla korviketta enkä sitten saanut sitä imemään kunnolla kunnes joskus 4-5:n maissa pyysin, et voisko joku tulla näyttään, et miten se tehdään ja sitten kätilö tuli ja sain kun sainkin pojan imemään, mutta se toi varulta vielä rintakumin, jota sitten käytinkin loppuillan. Yöllä sain uuden huonekaverin (edellinen lähti edellisenä päivänä) ja kätilö kun kävi häntä katsomassa niin samalla katto mun imetystä ja sanoin, et rintakumin kanssa onnistuu hyvin. Se sanoi kuitenkin, et parempi olis ilman ja otti mun tissistä kiinni ja laitto sen vauvan suuhun ja heti alko imemään. Se tuntu jotenkin niin helpolta. Muutamaan kertaan se onnistu multakin, mutta aikaa vievää se oli. Sitten aamulla annettiinkin jo lupa, että saadaan mennä kotiin (8.1.).
Säännölliset supistukset alkoi noin 15:00. Sairaalassa oltiin noin puoli kuuden aikaan, auki noin 3cm kaulaa jäljellä noin 1cm, siinä sitten seurailtiin vauvan sykkeitä ja supistuksia. Sitten pääsin suihkuun. Siitä sitten lepohuoneeseen jossa laitettiin pcB piikki joka hetkeksi helpotti, noin 20:40 auki 4 cm kaula hävinnyt. Synnytyssaliin 20:45, kärvistelyä kipujen kanssa vauva painoi tosi paljon nivusiin, lääkäri laittamaan kohdunkaulan puudutusta ja puhkaisemaan kalvot 21:00 auki 6cm. Kohdunkaulan puudutus ei auttanut ollenkaan lääkäri tuli laittamaan spinaalipuudutuksen noin 21:30 se rupesi auttamaan heti ja sitten pystyikin jo naureskelemaan ja juttelemaan kätilöiden kanssa, kivut loppuivat sen siliän tien ja synnytys olikin sitten oikein mukava. Auki 10cm klo: 22:00 kätilö kirjoittanut, että Rauhallisesti ja hallitusti äiti ponnisti parilla supistuksella hyväkuntoisen pojan 22:08
Käytiin juuri puolen tunnin suht nopeella kävelylenkillä ja menin sitten lenkin jälkeen vessaan ja pikkuhousun suojassa oli semmonen 1cmx3cm nelikulmainen limanen klöntti, kellertävä tai ehká vähän vihertäväkin. Verta siinä ei tosin ollut. Mutta limatulpaksi, tai ainakin sen osaksi tulkitsin :D Että jotain edistystä täälläkin päin sentään. Kipeitä suppareita oottelen edelleen...
Kohdunkaulaa ei enää ollenkaan jäljellä, kohdunsuu 1 cm auki ja paikat pehmeet, valmiit synnytykseen. Vauvan painoarvio edelleen 3kg. Kävellä pitäs eli nyt shoppailemaan ja illalla sit vasta ässiä ettei vaan tänään synny.
PS. Ei ollu tätä tarkotus lähettää 5:een kertaan.. Kännykkä vaan sanoi "Connection Error" niin luulin, ettei ollu tullu perille ollenkaan...
14.12.2009 Rv 36+1 painoa tullu +906g viikolle lisää, paineet 124/84 pulssi 101, B-hb 123, SF 33 sama oli viime käynnillä noin 2 viikkoa sit, sykkeet 134++ matalimmat vaavin sykkeet koko aikana
22.12.2009 Tänään Rv 37+2 ja neuvola kuulumiset : paino pudonnu viime kerrasta 300g , RR 115/94 ja 137/87, pulssi 106, SF 34,5, turvotus + , sydämen sykkeet 147, nyt pitäis kuulemma sitten lepäillä ja välttää raskaita hommia kun nuo paineet heittelee
29.12.2009 Tänään Rv 38+2 painoa tullu viikossa 1,8kg lisää, RR 138/93 ja 148/90, SF 35,5, turvotus +, sydämen sykkeet 130 ja levätä täytyis taassen
4.1.2010 Tänään Rv 39+1 neuvola kuulumiset paino oli puonnu 1,6 kiloa viime kerrasta, turvotus +, paineet 138/85 ja 125/95, SF 33 oli laskenu tuo SF sitten viime kerran, sykkeet 140+ , hB:n kokeili tais olla 113 muistaakseni muttei kirjottanu sitä tuohon korttiin
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla, lisää rahka. Kääntele joukkoon sulatettu suklaa, lisää sitruunamehu ja daimmurut.
Sulata liivatteet tilkkaan kiehuvaa vettä, anna jäähtyä pieni hetki. Kaada liivateneste seokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan murupohjan päälle, anna hyytyä 2-4 tuntia tai yön yli. Koristele Daim-murskalla tai suklaarouheella.
(Tässähän siis kannattaa käyttää suoraan niitä daim-muruja mitä saa pussissa....)
Kävin tänään sitte tk:ssa labrassa ja otettiin maksa-arvot ja kilpirauhasarvot ku meinaa olla niin huono olo koko ajan. Äitipolilta odottelen aikaa.
Ja sitte kävin kaupungilla pyöriskelee ja ostin ihan ekat vaatteet vauvalle! :) <3
löyty 3 söpöä bodya H&M:ltä :) <3
Nii ja Kelalle vein hakemukset. Äityispakkausta odotellessa <3 <3