IRC-Galleria

You gave me strength
When I wasnÂ’t strong
You gave me hope when all hope was lost

You were like the father that I never really had.
You were the one to make me smile, whenvever I felt sad.
You were just too good for this world thats evil and bad.
You were like an angel.
And now, you are an angel. </3


Mä en tuu koskaan unohtaan sua, mä lupaan, en koskaan.

Kerrostalossa jossa nykyään asun, pyörii tarina tytöstä, joka asui yhdessä asunnoista. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja hänellä oli tapana tulla kotiin myöhään, sillä hän työskenteli gradunsa kanssa ja hänen koulunsa oli melko kaukana hänen kämpästään. Joka kerta kun hän meni hissiin, se pysähtyi neljännessä kerroksessa. Ovet eivät auenneet tai mitään, mutta hänelle tuli silti tämä tunne siitä, että joku tulisi sisään hänen seurakseen. Tiedättekö sen tunteen kun joku seisoo vieressänne ja tuijottaa teitä, vaikkette edes näkisi häntä? Joka tapauksessa, tämä tapahtui hänelle jok'ikinen kerta. Itse asiassa se äityi niin pahaksi, että eräänä tiettynä iltana hän pyysi äitiänsä odottamaan häntä aulassa, jotta tämä voisi pitää tytölle seuraa hissimatkan ajan. Äiti totta kai myöntyi.
Tuona yönä tyttö saapui kotiin myöhemmin kuin yleensä, noin kello 3 yöllä. Onneksi hänen äitinsä oli silti vielä odottamassa aulassa, niin kuin lupasi. He menivät hissiin yhdessä, ja kun hissi pysähtyi neljännessä kerroksessa, tyttö katsoi äitiään ja sanoi "Tajuatko nyt mitä tarkoitan? Näin tässä aina käy!". Vanhempi nainen, tarkoituksenaan helpottaa tyttärensä oloa, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojasi häntä vasten, juuri ennen kuin kuiskasi "Näytänkö todella äidiltäsi?"
Tyttö löydettiin seuraavana päivänä hissistä, yksin. Hän oli kuollut, eikä hänen ruumiissaan ollut merkkejä väkivallasta. Ainoa asia mikä kiinnitti tutkijoiden huomion, oli hänen kasvonsa, jossa näkyi puhdas kauhu.
Lisää tämä blogiisi tai hissi pysähtyy sinulla aina kesken ja tappaja vaanii sinua.

it's a long time. so fucking long.

Käytiin kattooo kullan kanssa Mi chael Jackson's This Is It ! PARAS! <3

Noni monni oli halloweenin yötä meil ja mentii sitte kattoo Michael Jacksonin This is it, ja se oli ihana! *__________* voi Michael-parka, alko nii ketuttaa ku ruvettii miettii et eiks kukaa niist tanssijoist tai muist tajunnu mite paha olo sil oli! Ja miten siihen sattu koko ajan! Sehä söi hirveesti särkylääkkeit päiväs ettei tuntis nii paljon kipuu.. YÄÄÄÄH ;__________; we love you MJ♥ suosittelen kaikille, tykkäs Michaelista tai ei : )
Kauhistuttii sit bussipysäkil et apua, Michael oli meit 34 vuotta vanhempi ja sil oli parempi kroppa ku meil kummallakaa! XDDDDDDD HERRANJUMALA tai pikemminki "läählääh perkele puuh", niiku BB-Marko sanois.. XD
Tänää kävin amandan kaa kattoo Ponyon ja se oli aika söpö :D ei kyl parasta Miyazakia mun mielest, mut se Ponyon isä oli paras! XDD samaistin itteni siihe jotenki nii hyvin 8___D

ps nyt on väri päässä ja pää veressä!

Aloitin eilen lukemaan Moonwalk kirjaa oikein kirjaversiona. Kirja tupsahti postiluukusta muutama päivä sitten. Joskus muutama vuosi sitten olen lukenut kirjaa netistä printattuna versiona. Mutta nyt sain lukea sitä oikeana kirjana, joka tekee lukuelämylsestä vieläkin paremman. Kirjassa on lisäksi kuvia, jotka antavat kirjaan lisäu lottuvuutta.
Aluksi oli outoa lukea kirjaa oli omituista lukea koska teksti on Michaelin omaa kerrontaa elämästään. Michael on nyt poissa ja siksi tuntuikin niin käsittämättömältä lukea hänen kirjoittamiaansa tekstiä, joissa hän puhui muistoistaan, kokemuksistaan, ajatuksitaan ja haaveistaan.
Moni ihminen joka kirjaan tarttuu varmasti löytää tämän kirjan kautta jotain Michaelista uutta Michaelin persoonasta. Sellasita mikä on aivan väärä kuva verrattuna siihen kuvaan, jonka lehdistö on hänestä antanut.
On upeaa, että Michael kirjoitti tämän 300 sivuisen kirjan elinaikanaan ja mahdollisuuden meille säilyttää osa hänen persoonastaan tämän kirjan muodossa.
Alkaessani kirjaa lukemaan olisin kelposti voinut lukea kirjan loppuun asti. Kun sen aloittaa lukemaan on vaikea lopettaa kesken. Yön pikkutunneilla olikin minun pakotettava itseni irti kirjasta. Täytyy myös hidastaa lukemistahtiani, sillä ensimmäiset 100 sivua on jo luettu, enkä haluaisi kirjan koskaan loppuvan. Täytyypä siis rajoittaa lukemiseni muutamaan sivuun per päivä, vaikka karu totuus onkin, että jonain päivänä olen lukenut koko kirjan :(
Kirja on jollain tavalla aivan ihanaa luettavaa. Itse ainakin lukiessani sain kokea tunneskaalan naurusta itkuun. Teksti on myös mielestäni erittäin simppeliä englantia, joten kielen kanssa ei ongelmia tule.
Mutta suosittelen todella lukemaan kirjan, mikäli joku ei vielä ole lukenut :)