In these past two years, we kept running without any obstacles to stop us.
We supported each other and overcame countless occasions of hardship.
After we saw Jasmine off to the hospital, we went to the Nippon Budoukan.
The five of us, who played concerts at Shibuya C.C. Lemon Hall and were granted our wish of a major debut, made it our objective to play there next.
The moment the four of us climbed the stairs that day, it begain to rain in huge drops.
We had a feeling that he had come there for us.
We promised that one day, we'd certainly stand onstage here together. That was the number one thing he wanted, wasn't it?
Beyond the present, we still haven't been able to think about anything, but we do know this--we cannot give up the dream that the five of us talked together about.
Our tears haven't stopped yet, and we believe that someday, Jasmine will shine down upon us.
Even though we as well as his fans feel sad right now, we also feel the greatness of his achievements. Jasmine will continue living on in the hearts of everyone who knew him from this point forward.
After this, please support people all over the world as if they were Jasmine You.
If the fans who loved Jasmine can hold his purpose and his wishes dear to them, he'll be happy.
En ikinä saanut tavata sinua,
en saanut sinua persoonana tuntea
Vain kuvista sain nähdä kauneutesi
niin aidon, muut kalpenivat rinnallasi.
Sinä kokonaan minut lumosit
olemuksellasi, ja osoitit
ettei kauneus ole tarkoitettu vain naisille
se oikeus on annettu myös miehille
En ikinä pysty unohtamaan
tulen sinut aina muistamaan
Laske pääsi rauhassa nurmelle vihreälle
Luovuta taistelussa, anna voitto kohtalolle
Sulje silmäsi kevyesti lopullisesti
Henkäyksesi viimeinen kaikuu ikuisesti
Sydämissä ihmisten, jotka sinua rakastavat
He ikuisuuteen asti muistoasi vaalivat.
Minä uskon, ja tiedän, että olet nyt
paikassa paremmassa, jossa pimeys on väistynyt
tieltä valon, lämmön ja rauhan ikuisen
missä jokainen saa unen syvän, lopullisen.
Anna itsellesi lupa rauhassa levätä,
salli viimeinkin itsesi kulkea onnen teitä.
voi vittuje vittu... ny meni iha perseelle kaikki. ): piti munki kirjottaa gakuhai ficci ja piirtää jotai, mut ei siitä enää mitää tuu ;---; hiuksetki o iha oudosti, ja kamera o paskana ja Jasmine You o poissa ja.... nenä o tukossa )): ny tarttee lohdutusta ja ideoita purkaa tätä surullisuutta, tai muute tää talo lainehtii kyynelistä...
Oon järkyttyny, en tajuu tätä tilanetta iha kokonaa ja en osaa sanoo mitään. Ku sain sen tekstarin en voinu uskoo sitä. En sen puhelunka jälkee. Tuntu vähä silt et ruumis vaa tölötti ja tietoisuus oli sanonu näkemiin. Heitettii ne yhet sit sinne Hyrylää ja vasta siinä ku ajettii Keravalle ja tultii risteykseen aloin itkee. Itkin vaa sit ja ku tultiin kotii menin suoraa nukkuu. Ja kun heräsin itkin lisää ja makasin vaa sängys itkemäs, enkä vielkää tajuu tätä tilanetta.
Ja just täl hetkel rakastan jotain ihmisii nii helvetist, ku ne osaa olla mun tukena vaik eis ees tienny kuka Jasmine You on. Kiitos teille, ootte rakkait vaik ootteki mulle uusi tuttui. ;____; <3