The Walking Dead

Peli: The Walking Dead: Episode 3 Long Road ahead

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Kolmas jakso on sielua riipivä. Tarinahan on edelleenkin taivaallisen hyvä, mutta tässä jaksossa avataan todellakin se Pandoran lippaan moraalinen pohja. Tietenkin pelin maailma on karu ja selviytyminen nousee monesti ainoaksi elämänehdoksi. Ihminen on ihmisen pahin vihollinen ja zombit ovat vain järjettömiä örisijöitä. Tappavia sellaisia, mutta yks kaikki heiltä ei voi muuta olettaakkaan. Ihminen puolestaan on taipuvainen väärässä paikassa tunteilemaan, jänistämään, pettämään ja tekemään kaikkea inhimillistä, mutta inhimillisyys ei ole aina hyväksi.

Pelin juoni kulkee tällä kertaa eteenpäin vauhdilla ja maisemat vaihtuvat uusiin kuten nimestäkin voi päätellä. Siitä ei ole kyllä mitään pahaa sanomista ja se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa. Oli jo aikakin vaihtaa maisemaa. Tässä osassa viihdyttävän matkaamisen lisäksi on niin pahoja kohtauksia, etten muista moisia nähneen kovinkaan monesti bittiviihteessä. Perheellisenä miehenä en vain kertakaikkiaan voi niitä ihan sivuuttaa olankohautuksella. Jouduin tällä kertaa tosissaan valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välistä. Eikä valintani suuntaan tai toiseen tuntunut episodin lopussakaan oikealta. Se oli vain tehtävä.

Moraalisen pohdinnan ohella peli tarjoaa muitakin suuria käänteitä tässä episodisa. Osaa niistä en voi paljastaa ettei joku lukijoista vedä raivopultteja. Mutta pakko on sentään jotain sanoa. Henkilöt kokevat kovia ja lopullisia kohtaloita ja päähahmostamme tulee pikkutytölle iähahmon lisäksi opastaja väkivaltaiseen ja inhottavaan maailmaan. Lapsella ei ole aikaa olla lapsi. Lapsi on aikuinen siinä vaiheessa kun kykenee pitämään asetta kädessään, tähtäämään rauhassa ja laukaisemaan sen uhrinsa (useimmiten zombin päähän). Lasten leikit ovat ohi ja kyse on vain selviytymisestä julman maailman ehdoilla.

Riippuu tietenkin pelaajan tunnetasoista ja elämän tilanteesta miten tähän osaan suhtautuu. Mutta minulle ainakin kolahti aika kovaa ja korkealta ja jätti tylyn jälkipöhinän. En tiedä onko tämä opivaa viihdettä edes tervejärkiselle terveelle aikuiselle. Toisaalta ilman tätä kokemusta olisin yhtä kokemusta köyhempi, se on suurin kehu inhottavalle kolmannelle episodille ja joudun antamaan sille täyden kympin. Valintani on ehkä moraalisesti väärin, mutta en voi sivuttaa tarinan loistavaa tasoa.

Arvosana: 10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Luokiteltu yhteisöihin

Peli: The Walking Dead Episode 2: Starved for Help

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, PS 3, Xbox 360, iOS

Julkaistu: 2012 aikana

Hankin itselleni sellaisen ihmeen ko "kannettavan kosketusnäyttönäköradion" toisinsanoen Androitpohjaisen täppärin. Joku nuorempi lukija voi naureskella että johan nuo ovat olleet markkinoilla jo tovin jos toisenkin. Tämä kyllä pitää paikkaansa, mutta me vanhat kalkkikset olemme hitaita muutoksille. Nimittäin täppäri on mielestäni epämukava käyttää ja jostakin syystä sormeni tuntuvat lipsahtavan aina väärään paikkaa. En ole päässyt laitteen kanssa täysin sinuiksi ja se tuntuu vain kalliilta lelulta joka sopii paremmin lapsille ko aikuiselle partaukolle. No pitää kyllä myöntää että on kovin kivaa päästä väliin matkallakin kätevästi nettiin katsomaan naamakirjaa tai googlettamaan jotakin. Se miksi otin täppärin puheeksi on lähinnä se yksinkertainen syy että luulen tämän nimenomaisen pelin sopivan kuin nyrkki silmään kosketusnäytön ruudulle. No se siitä vanhusten jorinasta ja paneudutaampa itse aiheeseen. Nimittäin pelin toiseen episodiin.

Tapahtumat lähtevät käyntiin kolme kuukautta jälkeen ensimmäisen jakson. Paikka on sama mihin ensimmäinen loppui, mutta asioita on tapahtunut tällä välin. Merkittävin tapahtuma väliin jäävältä kuukausiläjältä on uusi hahmo joka on auttanut ryhmää selviytimään eteenpäin omalla panoksellaan. Jakson pääteemaksi nousee ruoka ja sen hankinta.Päähenkilömme Lee joutuukin valitsemaan kenet ruokkii ja kenet ei. Se ei ole helppoa ja uskon monenkin pelaajan seuraavan omaa moraalia tai selviytymisviettiään. Tarina itsessään ei ole yhtä jännittävä kuin avausosassa ja sen pilaa ennnen kaikkea ennalta-arvattvuus ja hieman läsähtäneempi tunnelma. tuntuu koko ajan siltä että jotakin merkittävämpää tapahtuu seuraavissa osissa. Tämä ei tarkoita etteikö paketti viihdyttäisi. Se tekee kaiken erinnomaisesti mutta kuten TV-sarjoja seuranneet ihmiset tietävät, myös tämän pelin jaksoissa on suvantovaiheita.

toki tarina on ihan mielenkiintoinen mutta niin nähty ja yllätyksille ei anneta sijaa. Ja tapahtumat ovat aika huttua joitakin merkityksellisempiä kohtauksia lukuunottamatta. Pelimeganiikat ja muu ulkoinen hapitus on ennallaan ja pääosan hahmotkin hoitavat leiviskänsä hyvin. tosin erään kohdalla olen pidättyväisempi jatkossa. Hän on omalla tavallaan toiminut jo pariin otteeseen arveluttavalla tavalla tarinan aikana. Vain herra tietää mitä hän seuraavaksi tekee.

taattua laatua joka jaksaa viihdyttää, mutta ei ihan sitä ensimmäisen osan tasoa.

Arvosana: 8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Luokiteltu yhteisöihin

Peli: The Walking Dead Episode 1: A New Day

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, PS 3, Xbox 360, iOS

Julkaistu: 2012 aikana

Tervetuloa takaisin amatööripeliarvosteluideni pariin. Pidin täs pientä lomaa kaikesta vähänkin työhön liittyvästä ja siinä sivussa pelailin ison kasan rästipelejä joista kirjoittelin muutaman rivin teidän iloksi. Lukekaa raapustukseni, ja antakaa positiivista ja mikä tärkeintä myös negatiivista kritiikkiä. Kiitoksia kaikille lukijoille :)

Kaikki Zombieiden ystävät ovat taatusti tutustuneet TV-sarjaan The Walking Dead ja osa porukasta on joko ennen sarjaa tai nähtyään sarjan tutustuneet myös sen alkuperäiseen tuotokseen eli sarjakuvaan. Sarjakuvia onkin ilmestynyt jo melkoinen nivaska ja itse olen lukenut niistä vasta murto-osan. Toisaalta pidän telkkarisarjasta joten tuntuu hassulta lukea sarjakuvista aisoita jotka ehkä tulevat myös sarjassa tapahtumaan. Tosin sarja ja sarjakuvat eroavat jonkin verran toisistaan. Eli en voi olla ihan varma mitkä osat tulevat olemaan television ruudulla ja mitkä eivät. Myös telkkarisarjoilla on tapana ottaa hiukan omia juonenkäänteitä mukaan. Eli voimme niitä pitää itsenäisinä teoksina ja arvostaa kumpaakin omana kokonnaisuutenaan. Peli puolestaan ei hahmoiltaan ja tapahtumiltaan liity sarjakuvaan kuin muutamista avainkohteista ja jokunen henkilö on myös sarjakuvasta luiskahtanut mukaan sivuhahmoiksi. Peli on nimittäin aivan oma tarinansa, eräänlainen spinoffsarja joka sijoittuu samaan maailmaan.

Peli on itsessään aika hutera sana tarkasteltaessa tätä teosta. Osa pelillisistä aineksista on lainattu seikkailugenrestä, mutta suuri osa tarinasta soljuaa eteenpäin tarinavetoisesti. Välillä pitää vain tehdä päätöksiä keskustelujen kautta. Toisinaan päätökset ovat pieniä juttuja toisinaan tullaan elämän ja kuoleman kysymysten pariin. pienillä ja varsinkin suurilla jutuilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Lisäksi peli ei anna aikaa liiemmälti pohtia omia valintojaan, kaiken on tapahduttava joutuisasti. Joidenkin korviin tämä voi kuulostaa eräänlaiselta tylsältä nopeustestiltä. Te olette täysin väärässä. Edellä mainitsemani seikat tarinan lisäksi tekevät tästä ehkä yhden kaikkien aikojen nautittavimman seikkailupelin, tai interaktiivisen sarjan jos siten tahdotte asian mieltää.

Tulen arvostelemaan tämän pelin episodi episodilta koska jokainen osa on kuin oma kokonnaisuutensa juonen osalta, lisäksi en ajatellut pelata tätä peliä kerralla läpi. Vaan pelaan välissä joitakin muita teoksia ja palaan kuten hyvän televisiosarjan ääreen aina lauantaisin. Haluan nimittäin pitkittää nautintoani. Sen verran mehukkaana koin tämän ensimmäisen jakson.

Ensimmäisen osan juoni esittelee meille päähekilömme Lee Everettin ja tukun muita mielenkiintoisia persoonia. Jokaisella heistä on omat syynsä olla hyviä, pahoja tai täysin kusipäitä. Päähenkilömmekään ei ole mikään pulmunen, mutta hän teki tekonsa omista syistään. Pelissä näemmekin ehkä kaikkein parhaimman hahmokirjon joka on koskaan pittiviihteessä hengannut. Tarinasta itsestään en voi tehdä kovinkaan yksityiskohtaista selontekoa, en halua pilata mahdollisten pelaajien iloa paljastamalla mehukkaimpia paloja. Mutta sanotaanko sen verran että kuten sarjassa ja sarjakuvassa hengataan pienellä porukalla Seatlen alueen maaseudulla. Epätoivoinen selviytymistaistelu eläviä kuolleita vastaan saa toisilleen täysin ventovieraat ihmiset yhteen ja tulenarkoja käänteitä tulee väistämättä vastaan. Tässä aloitusjaksossa ei tosin tule yhtä isomman käänteen tekevää kohtausta lukuunottamatta mitään muita isompia päätöksiä vastaan. Se vain jää nähtäväksi mitä ne pienet päätökset saavat seuraavissa osissa aikaiseksi.

Näyttelijät ovat pelissä mahtavia ja saavat hahmonsa todella elämään. Muutkin äänet ovat pelkän taustamelun sijasta makoisaa kuunneltavaa. Pelin graafinen tyyli ei tavoittele realismia vaan on ennemminkin jopa ajan hammasta kestävää tyyliteltyä sarjakuvagrafiikkaa. Tekniikka toimii hyvin ja bugeja en huomannut ainakaan esiosan parissa.

Aloitusosa on aina vähän nihkeä monessakin TV-sarjassa, niin myös tässä pelisarjassa. Mutta siitä nihkeydestä huolimatta kokonnaisuus on ehyt ja viihdytti minua koko pituutensa ajan. Huonona puolena voisin myös pitää pelin, tai siis minkä pelin? Aika ajoin tämä nimittäin luisuu enemmän interaktiivisen elävän kuvan ko pelin puolelle. Mutta nämä ovat pieniä seikkoja näin hionossa kokonnaisuudessa, pitäähän sitä toki kumminkin aina hiukan kitistä. Suosittelen kaikille joita vähänkään kiinnostaa lositava tarina ja zombit edes etäisesti herättävät mielenkiintoa. Tämä on parasta pelijuonta ikinä, ja todella tarkoitan sitä. Toisaalta toimintaheebot eivät välttämättä viihdy kävelevän kuolleen mukana.

Arvosana: 10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Luokiteltu yhteisöihin