Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on.
Kas, pitkään riittänyt ei tili kortiston.
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään,
(syö taas kynsiään)
Ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään.
Huomaamatta painuu ryhti kumaraan,
Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan.
Yksin tuskin koskaan sitä enää kokooon saan.
Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa,
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
Ja onneton, ken pakenee, kun jäädä haluaa.
Sen kuulla sain kuin unestain
sä painoit huules kylmään lasiin kii
mä odotin ja pelkäsin sä silloin saavut noutamaan
kun kellot lyö, kun kellot lyö
Sä sanoit niin kun erottiin
voin mennä minne mua huvittaa
tässä nyt oon niin avuton
ja kohta isot kellot kajahtaa
sain auki auton oven viima vasten kasvoja löi
mä kenkiin ja henkseleihin sotkeuduin
hikoilin ja vannoin Vain rakkauteni annoin
sun silmistäs sen huomaan kai neitsyyden mä vein
siis väärin tein, väärin tein
Kuin kuumeinen mä hourailen
ja revin pelihousuni
mä huutelen ja anelen
miks vielä vaadit sieluparkani
sä päästit beibi mut sisään
ja halusit aina vain lisää
mä lainoihin ja lyhennyksiin sotkeuduin
sulle tärkein oli kaakeloitu paskahuusi
sä voit beibi pitää ne kaikki kuusi
sillä nyt kellot lyö, nyt kellot lyö
mä annoin sulle kaiken Ostin auton ja talonkin
mä tein sulle ainakin viis kakaraa
mä hikoilin ja vannoin ja rakkauteni annoin
ja nyt sä haluut antaa vain muksut takaisin
nyt ämmä kellot lyö, kun kellot lyö,
nyt kellot lyö, kellot lyö
(Harri Marstio:)
Mä tapoin miehen
sain maineen puukkojunkkarin
vaik' itseäni puolustin
kruunun kyyti minut Siperiaan vei
se juna palasi mut ruumini vain ei
mut vaikka sinne jäin mä palaan takaisin
mä elän vieläkin
(Jorma Kääriäinen:)
Mä puita uitin
tanssin päällä tukkien
vein monen neidon sydämen
suma seisoi
yksin tukit panostin
lanka paloi loppuun liian aikaisin
pato murtui multa parrun alta vei
mua kukaan nähnyt ei
(Pate Mustajärvi:)
Mä olin sotamies
jouduin kaukopartioon
rintamalle petsamoon
me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
sain kuulan rintaani,
jäin hankeen makaamaan
mä elän vieläkin, en suostu kuolemaaaaaaaaan
(Topi Sorsakoski:)
Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin
sain kultaa sain myös timantin
koskaan kenellekään sanonut en ei
mut auki revittiin ja viina minut vei
mä nousin tähtiin palata en sieltä voi
mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi
ja soi ja soi ja soi
ja soi ja soi ja soi
Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa sun mitään
se toinen saa mut kyllä pitää
En katso taakseni
Mä elän itselleni
Jätkät oli jälleen kerran pantu sekaisin
pillereitä, pulvereita aamurinksuihin
Keikkaliksat oli juotu ja kamat myyty pois
Milläs, kuinkas, miten, täältä himaan päästä vois?
Mun beibi kysyi mitä tänä yönä tehdä vois?
Mä sanoin, aloitetaan niin, että kaikki vaatteet pois
Sulle jää vaan bootsit, mulle nahkavyö
eka erä alkaa, kun iso gongi lyö
Ei lentolupakirjaa...
Melkein mahalasku tehtiin, kun tultiin Seutulaan
Ylösveto, nokka pystyyn, taivas aukeaa
Uusi koitos, laskeudutaan hitaammin
Kuinka kummassa mä jälleen kerran tästä selvisin?
Kasteessa poika sai nimekseen Kai
oli kolmastoista päivä ja perjantai
täti päästi otteen liian aikaisin
Kai putos kastemaljaan, mut ui pintaan takaisin
niin se alko Kai pojan hurja elontie
ja epäonnen merkeissä kulkenut se lie
ja alakouluaikoina hän sekos naikkosiin
ja viistoistavuotiaana vihittiin
Kai tuumas: kai tästä jotenkuten selvittäneen
kai pääsen duuniin kylän isoon tehtaaseen
se aina kai mun suurin haave ollut on
kai ilman työtä ihminen on onneton (X2)
Kai pääsi duuniin tehtaaseen
vaan jo viikossa potku persiiseen
sen viikon joka ruokatunnin Kai
pomon muijaa estä ja takaa nai
no, sitten Kai päätti mennä armeijaan
jos pääsis vaikka ryssiä lahtaamaan
vaan, kun koitti eka lomalauantai
niin jo kenraalin tytär Kaitsulta sai
Kai tuumas: kai tästä jotenkuten selvittäneen
jos lähtis vaikka ulkomaille ihmetteleen
se aina kai mun suurin haave ollut on
eihän tien päällä ihminen oo onneton (X2)
Kai kiersi Tukholmasta Timbuktuun
meinas jäädä maahan luvattuun
YK-joukoissa tottakai
Israelin armeijasta joka toista nai
ei Kaitsulta tekemättä mitään jää
myös huumeita hän välittää
lapsia ostaa, huoria myy
formulavarikoilla näyttäytyy
Kai tuumaa: kai tästä jotenkuten selvittäneen
kai lähen mukaan asevientibisnekseen
se aina kai mun suurin haave ollut on
kai ilman työtä ihminen on onneton (X2)
eilen viiskymmentä täytti Kai
oli kolmastoista päivä ja perjantai
onnesta säteili presidentti Bussi
kun Kaitsu sen vaimoa julkisesti kätteli
Kai tuumas: kai tästä jotenkuten selvittäneen
kai pikkuhiljaa palailen kotosuomeen
se aina kai mun suurin haave ollut on
ilman kotomaata ihminen on onneton