Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa mun mitään
Se toinen saa sut kyllä pitää
En katso taakseni
Mä elän itselleni
Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on.
Kas, pitkään riittänyt ei tili kortiston.
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään,
(syö taas kynsiään)
Ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään.
Huomaamatta painuu ryhti kumaraan,
Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan.
Yksin tuskin koskaan sitä enää kokooon saan.
Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa,
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
Ja onneton, ken pakenee, kun jäädä haluaa.
Sen kuulla sain kuin unestain
sä painoit huules kylmään lasiin kii
mä odotin ja pelkäsin sä silloin saavut noutamaan
kun kellot lyö, kun kellot lyö
Sä sanoit niin kun erottiin
voin mennä minne mua huvittaa
tässä nyt oon niin avuton
ja kohta isot kellot kajahtaa
sain auki auton oven viima vasten kasvoja löi
mä kenkiin ja henkseleihin sotkeuduin
hikoilin ja vannoin Vain rakkauteni annoin
sun silmistäs sen huomaan kai neitsyyden mä vein
siis väärin tein, väärin tein
Kuin kuumeinen mä hourailen
ja revin pelihousuni
mä huutelen ja anelen
miks vielä vaadit sieluparkani
sä päästit beibi mut sisään
ja halusit aina vain lisää
mä lainoihin ja lyhennyksiin sotkeuduin
sulle tärkein oli kaakeloitu paskahuusi
sä voit beibi pitää ne kaikki kuusi
sillä nyt kellot lyö, nyt kellot lyö
mä annoin sulle kaiken Ostin auton ja talonkin
mä tein sulle ainakin viis kakaraa
mä hikoilin ja vannoin ja rakkauteni annoin
ja nyt sä haluut antaa vain muksut takaisin
nyt ämmä kellot lyö, kun kellot lyö,
nyt kellot lyö, kellot lyö
(Harri Marstio:)
Mä tapoin miehen
sain maineen puukkojunkkarin
vaik' itseäni puolustin
kruunun kyyti minut Siperiaan vei
se juna palasi mut ruumini vain ei
mut vaikka sinne jäin mä palaan takaisin
mä elän vieläkin
(Jorma Kääriäinen:)
Mä puita uitin
tanssin päällä tukkien
vein monen neidon sydämen
suma seisoi
yksin tukit panostin
lanka paloi loppuun liian aikaisin
pato murtui multa parrun alta vei
mua kukaan nähnyt ei
(Pate Mustajärvi:)
Mä olin sotamies
jouduin kaukopartioon
rintamalle petsamoon
me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
sain kuulan rintaani,
jäin hankeen makaamaan
mä elän vieläkin, en suostu kuolemaaaaaaaaan
(Topi Sorsakoski:)
Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin
sain kultaa sain myös timantin
koskaan kenellekään sanonut en ei
mut auki revittiin ja viina minut vei
mä nousin tähtiin palata en sieltä voi
mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi
ja soi ja soi ja soi
ja soi ja soi ja soi
Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa sun mitään
se toinen saa mut kyllä pitää
En katso taakseni
Mä elän itselleni
Jätkät oli jälleen kerran pantu sekaisin
pillereitä, pulvereita aamurinksuihin
Keikkaliksat oli juotu ja kamat myyty pois
Milläs, kuinkas, miten, täältä himaan päästä vois?
Mun beibi kysyi mitä tänä yönä tehdä vois?
Mä sanoin, aloitetaan niin, että kaikki vaatteet pois
Sulle jää vaan bootsit, mulle nahkavyö
eka erä alkaa, kun iso gongi lyö
Ei lentolupakirjaa...
Melkein mahalasku tehtiin, kun tultiin Seutulaan
Ylösveto, nokka pystyyn, taivas aukeaa
Uusi koitos, laskeudutaan hitaammin
Kuinka kummassa mä jälleen kerran tästä selvisin?