IRC-Galleria

Heheeezz eile oli hauskat myöhäis haltsu bailut =)))))))
danke vaa kaikille vaiks

tuliki pieni pimeä

ps ollaanko hyväily-keijoa?

Haahaa, meil oli tänää esitys ja se oli aika nolo :/ :D

kööpenhaminan meluisassa ja sotkuisessa yössä
minä havaitsen kaipaavani stimulaatiota,
älyllistä,
emotionaalista,
aistillista,
mieluiten samassa paketissa

ihmisten etäisyys,
pelokas teatteri
masentaa minua
vaikka joskus tahtoisin itsekin
osallistua siihen enemmän
koska se on niin helppoa

useimmiten olen kuitenkin tuntenut kiitollisuutta siitä
että jokin estää minua


katselen primitiivisimpien viettien dominanssia
jonka turtunut tila herättää,
tunnen meitä kohtaan myötätuntoa, ajoittain sääliä
ja yritän jäsentää itselleni vastauksia siihen
minkä oikeastaan tunnen olevan pielessä.

teen tätä yksin ja se jättää
sosiaalisen maljani puolinaiseksi
itsestäänselvä keino täyttää se
olisi olla riittävän sekaisin
riittävän sekaisinolevien seurassa
jolloin pelot taipuisivat kohtaamatta piiloon

se kuitenkin rajoittaisi suuresti kapasiteettia
älylliseen,
emotionaaliseen
ja aistilliseen stimulaatioon
joten olisin yhä puolinainen


tietysti voisin myös tukahduttaa itseni,
keskittyä johonkin muuhun
tai vain tarkkailla meditatiivisesti
mutta se taas veisi pois
rakastamaani inhimillisyyttä -
jotain olennaista katoaisi

siksi täyteläisimmältä vastaukselta
tuntuu hyväksyä pohjaton kaipuu
sekä se
että jalokiviä tulee kohdalle harvoin
eikä niitä siksi tulisi väkisin vaatia
siellä missä eivät oma-aloitteisesti esiinny.


jatkan havainnointia -
kännisiä ihmisiä hankkimassa tyhjää seksiä
tai tyhjiä väittelyitä
joista vain harvoin jää syviä jälkiä
ja jotka vielä harvemmin johtavat johonkin sellaiseen
jonka takana vielä seuraavanakin päivänä
tuntuu mielekkäältä seistä


ehkä olen ajoittain katkera siitä
että näen niin paljon
mutta sitä en todellakaan vaihtaisi pois
sillä se on juuria myöten minussa.

sitten tunnen jälleen kiitollisuutta.

Voisin nukahtaa tähän koneelle ihan vaan jos antasin periks... Mutta kohta tulee äitikii käymään niin ei sitä passoo olla rähmällään konneella...

Jokseenkin on ollu rankkaa ja pelottaa, että typsy ei ainakaan jaksas olla mukana harjotuksissa. Ite oon saanu nyt potkua, kun sain lampaat vastuulleni. Niistä on enemmän seuraa minulle kun ihmisistä, mutta semmonenhan oon aina ollu. Kartan ihmisiä ja koitan pysyä etäällä uusista mahdollisista ihmissuhteista. Nykysetkin on jääny huonolle hoidolle, kun on niin kiirettä pitäny.

Kyllä nyt tällä hetkellä olen hirmuisen onnellinen, että olen työtön. Ei olis mitään mahollisuuksia hoitaa tasapuolisesti ja huolella perhettä, harrastusta ja työtä samaan aikaan... Ja vielä se muutto...! Kun ei osaa edes pakata... Tuntuu, että kaikki tavarat on tiellä ja tahtoo päästä niistä eroon, mutta... Mutta kun sitten ei ole varaa ostaa uusia, jos sattuu tarvihtemaan. Toki tällä kertaa jätän roskat ihan suosiolla pakkaamatta...

Sitä kun kahtoo jotain tavaraa lattialla... No, tulee olo, että voi v****, kun se on tuossa, mutta kyllä sitä vielä tulee tarvihtemaan. Ihan varmasti tuokin kirja/verho/peli/vaate on vielä tarpeellinen jossain vaiheessa. Tässä asunnossa oon ehkä oppinu liikaa jättämään tavarat sinne minne ne on tippunu/jääny... Kun ei vaan ole tilaa, minne laittaa. Millään tavaralla ei ole sitä omaa paikkaa. Paitsi astioilla ja saksilla.

Jospa tämä kaikki muuttus muuton jälkeen, kun on jopa kaappitilaa ja oma kellarikömmäkkö....

Kyllä se sateessa seisominen tekee aina niin hyvää... Jos olisin eilisen harjotuksen aikataulun tienny, niin olisin jättäny menemättä kokonaan. Menny vasta ensi-iltaan. Ei taija kovinkaan edetä tuo joukkojen siirtely. Jotenkin niin pettynyt olo taas... Taitaa olla aika pitää taukoa pitempään teatterista. Jos kahtos sitte mitä vuojen päästä on tulossa ihan sisätiloissa talviaikaan...

Teen teatteria, koska se on kivaa ja siinä oppii itestään. Nyt ei ole ollut kivaa, mutta kyllä olen oppinu, ettei kesäteatteri käy minulle. Ja tuota ohjaajaa en ennää taho ohjaamaan mitään, mihin minä menen mukaan.

Kyllä se tuntuu vielä painavan eilinen... Ei kun korjaan: perjantai-ilta... Jalat on ihan kamalan kippeet ja vielä pitäs niillä juosta ja olla kompastumatta mihinkään, tällä kertaa...

En tiijä, mitä odotan harkoilta tai koko illalta. Oliskohan paras mennä vaan nukkumaan ja unohtaa kaikki. Väsyttää ja tuntuu, että ei jaksa. Äh. Ja nyt toistan jo ihteeni... =(

Tämä viikonloppu on kai katasrooffi. =/

Sattuu.... Päähän. Semmonen vitutuskrapula taitaa olla...

Eilen tuntu, ettei harkoissa päästy mihinkään. Kun menin sinne, oli menossa muitten juttuja. No eipä se mitään, kivahan sitä on seurata, mutta meijät passitettiin lämmittelemään ja öö... Kai sen olis pitäny jotenkin lähentää ja antaa luottamusta siihen vastapariin. No minun pari oli siellä tekemässä muita juttuja niin otin yksin lämmön ja kävin läpi sarjan. Sitten menin kahtomaan taas, mitä muut tekee. Siinäpä tulikin sitten tauko.

Tauon jälkeen käytiin läpi turvallisuusohjeistusta. Ärgh! Eipä siinäkään muuta, mutta minä vain en voinut olla kuuntelemassa sen kamalan tupakan savun takia. Varsinkin imelältä lemahtava piipputupakka sai aikaan erittäin pahan olon ja koitin mennä kauas pois. Eipä onnistunut, kun tuuli päätti tuoda sen lemun perässäni. Ei siinä mikään auttanut oksetti ja pyörrytti ja tuntu, että minussa se kaikki vika on, kun en kestä semmosta.

((Kävin saunan laittamassa päälle. Jospa se auttas olotilaan. En oo syönykkään 25 tuntiin... ))

No palataampas harjotuksiin. Loppuusa harjotukset tuntu venyvän ja venyvän ja venyvän... Minusta olis kiva, jos joskus ohjaajat tekis sen aivotyön jo etukäteen... Eilenkin olisin odotanut, että sitä yhtä kohtaa ei oltas alettu hangata, vaan jätetty hautumaan ohjaajan päähän ja kypsymään kohti sitä oikeaa. Seuraavissa harkoissa oltas sitten tehty se parhaiten. En tiijä, jotenkin tuo kesä ajankohtanakin on tuntunu kamalalta. Kaikki oli kivaa niin kauan, kunnes tultiin pihalle. Sitten tupakoitsijat pääs laitumelle saastuttamaan kaikkea mahdollista ilmaa. Hiekkakenttä tuntui omituisen pelottavalta jalkojen alla, kun oli jo tottunut turvalliseen lattiaan/tatamiin. Ollaan sääolojen ja itikoiden armoilla. Ei enää ikinä tämän jälkeen, kiitos vain.

Onkohan jo tarpeeks purnattu...